Kirjailija Miina Supinen pyytää Kepan blogissa anteeksi Taivaslaulusta viime syksynä kirjoittamaansa arviota. Viime lokakuun Imagessa julkaistua arviota seurasi palautevyöry vanhoillislestadiolaisilta naisilta.
Kolumnissaan
Liian monta lasta
Supinen kirjoitti, että Taivaslaulu ”tarjoaa harvinaisen näköalapaikan nykyajan Suomessa parasta aikaa tapahtuvaan, kummalliseen ihmisoikeuskriisiin, eristyneeseen ja pelottavan elinvoimaiseen lahkoon, jossa eloisat naiset muutetaan ilottomiksi synnytyskoneiksi.”
Lisäksi hän kirjoitti, että ”lestadiolaiseen yhteisöön jäävät naiset viettävät elämänsä pysyvän Tukholman syndrooman vallassa, miesten ja taivaan isän armoilla”, ja kehotti vanhoillislestadiolaisia naisia lopettamaan alistumisen: ”Jokaisen kynnysmaton on noustava itse jaloilleen”.
Tekstiä seurasi palautevyöry vanhoillislestadiolaisilta naisilta.
– Ei siellä mitään uhkailuja ollut, mutta kyllä viestit olivat vihaisia, Supinen kuvailee saamaansa palautetta Kotimaa24:lle.
Hän kertoo, että palautetta lähettäneitä naisia olivat ärsyttäneet kolumnin sanavalinnat.
– Ne olivat osin ihan samoja sanoja kuin Taivaslaulussa. Yksittäiset sanat ja rajut mielikuvat eivät kuitenkaan nouse esiin samalla tavalla romaanissa kuin kolumnimuotoisessa tekstissä ja kokonaisuudesta tulee ymmärtäväisempi, lempeämpi ja tasaisempi.
Tänään Kepan sivuilla julkaistussa blogissa
Puhu kauniisti kun suututtaa
Supinen kirjoittaa seisovansa edelleen mielipiteidensä takana, mutta pyytävänsä anteeksi tapaa, jolla muotoili ne.
”Olen sen jälkeen miettinyt paljon provoilijoita, paasaajia ja vihapuheen kirjoittelijoita. Olen ruvennut miettimään sanojen voimaa. Kuiskaus on monesti tehokkaampaa kuin huutaminen. Joskus kannattaa olla hiljaa ja kuunnella”, Supinen kirjoittaa.
Supinen kertoo käyneensä viime syksynä kirjeenvaihtoa joidenkin palautetta antaneiden naisten kanssa.
– He ovat ikäisiäni fiksuja naisia. He kertoivat, miltä tuntuu kuulua vähemmistöön, jota enemmistö ihmettelee. Aloin nähdä asiaa myös heidän kannaltaan.
– Kyllähän kaikki tiiviit yhteisöt antavat myös voimaa. He kertoivat, että suurperheiden äidit ovat energisia, iloisia ja onnellisia, enkä väitä, ettei se olisi totta. Näissä asioissa on aina monta puolta.