Joskus on sanottu, että rippikoulun tavoite on potkaista partasuinen ukko pilven reunalta alas. Ukolla tarkoitetaan Jumalaa.
Tekisi mieli tarttua tuohon ajatukseen nyt joulun alla. Sopii siinäkin mielessä, että Jumala ja joulupukki sekoitetaan usein keskenään.
Minun tekisi nimittäin mieli potkaista kaikki sellainen kumoon, joka vahvistaa ajatusta joulun sadusta. Mietipä omalta kannaltasi.
Tahtoisin lähestyä joulua ihan muusta näkökulmasta kuin jostain maalaisidyllistä, joka ei juurikaan ole tänä päivänä totta. Onko koskaan ollutkaan? Ymmärrän, että aika kultaa muistot, mutta silti. Miksi ylläpidämme jotain epärealistista satumaailmaa ja marssitamme siihen lisää hahmoja maailman muuttuessa ja perinteiden uusiutuessa.
Vähän sama vika on Raamatun joulukertomuksen kanssa. Osaamme kuvata sen kauniisti, puhtoisesti ja säröttömästi. Mutta jos mietimme vähän tarkemmin niin eihän se kovin kaunis ja kivuton tapahtuma ollut. Koossa olivat ainekset, joilla kaikki olisi voinut mennä pieleen.
Ymmärrän, että nyt joulun alla ei tahdota kuulla sitä, miten ihmisillä on nälkä ja vilu, miten lapset kärsivät, miten sairaaloissa, pelastusasemilla ja turvakodeissa ei ole pyhän rauhaa. Tänä vuonna sentään olemme lähellä valkeaa joulua etelässä saakka.
Minä tahdon potkaista joulusadun kumoon, vaikka rakastan joulua. Tykkään viettää sitä, hempeillä lämmössä, tuoksuissa ja muussa ihanassa. Silti joulun sanoma minulle ei ole se hehku ja tunnelma, vaan mikä?
En tahdo olla kuitenkaan ilonpilaaja ja suon joulun juhlan kaikille tavallaan. Itsekin juhlin sitä rinta rottingilla. Vaikka kaikki kaunis ja hyvä ei toteudukaan omassa elämäntodellisuudessamme, se kertoo jostain olemassa olevasta sekä kaipuustamme.
Satujoulun viettäminen kertoo siitä, että ymmärrämme elämässämme ja maailmassamme pohjimmiltaan olevan jotain hyvää ja kaunista. Paha ja väärä ei saa viimeistä sijaa elämässämme. Me osaamme unelmoida, haaveilla ja toivoa hyvää. Voisimmeko kanavoida sen hyvän johonkin oikeaan, sadun ohi todellisuuteen ja sinne, missä hyvää ja oikeaa tarvitaan jokapäiväisessä elämässä ja kohtaamisissa? Niissäkin tilanteissa, joissa joudumme kohtaamaan omat rajamme ja joudumme oman mukavuusalueemme ulkopuolelle.
Ja jos nyt yritän ymmärtää joulusadun ylläpitämistä, kertoo se ehkä siitäkin, että me odotamme tulevaisuuden olevan hyvä ja parempi tai jopa sellainen, jossa ei ole kipua ja huolta. Tälle yksi selitys on meidän kristittyjen uskoma ja toivoma taivas, iankaikkisuus.
Se on vastakohta tämän maailman ja tämän ajan rajoille, osaamattomuudelle ja keskeneräisyydelle. Olisiko tämä meille muistutus, että voisimme edesauttaa lopullisen hyvän toteutumista tänä jouluna sanoin ja teoin.
Siunattua joulua!
