Haluan ilmaista monen muun papin lailla tukeni sille, että meillä on kirkossa yksi, yhteinen virka. Tässä virassa on sekä pappisnaisia että pappismiehiä. Meillä ei ole kirkossamme asiaa nimeltä ”naispappeus”.
Jos teemme kirkossa toiseen suuntaan meneviä ratkaisuja, ne johtavat siihen, että meillä on kaksi virkaa ja kahdenlaiset sakramentit. Se ei ole kirkon ykseyden mukaista. Nyt esille nostetut kysymykset ns. perinteisen virkakannan edustajien osalta pitää ratkaista toisin.
Itse kunnioitan kaikkia virkaan vihittyjä samassa Kristuksen kirkon virassa olevina. Tämän voi olettaa olevan kohtuullinen vaatimus kaikille toisillekin, jotka on tämän kirkon virkaan vihitty.
Eli kirkollinen #metoo = Olemme samassa virassa!
Toivo Loikkanen, 2.4.1986 virkaan vihitty
Viime päivien keskustelu papin virasta antaa vaikutelman, että kirkko on olemassa vain pappien takia tai pappeja varten. Mitenkäs seurakuntalaiset? Ovatko he tärkeitä srkssa? Eikös se mene niin, että paimenet ovat lampaita varten?
Salme, olet oikeassa virka ja viroissa olevat ovat seurakuntalaisia varten, kirkon rakentumista varten, pelastavan uskon saamista varten. Virka on kutsu palvella, sellainen kutsu jota ei oteta vaan jonka kirkko ja lopulta Kristus antaa.
Salme, meillä kaikilla on Hengen virka:”joka virka on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen,…” 2 Kor 3:6a.
Kun ymmärrämme, mikä Hengen virka on, ymmärrämme, ettemme voi pyytää Jumalalta mitään enepää. Tässä on kaikki elämän täyteys meille annettuna. Kun siis ymmärrämme tämän, emme koskaan ajattele, että olisimme jääneet jostain paitsi, tai että jollekin toiselle olisi annettu jotain enemmän.
Antti, ymmärrän tuon mitä kirjoitit.
Luterilaisessa kirkossa asetelmat eivät ihan natsaa ko. Raamatun kohdan kanssa. Tässä viime päivien pappikeskustelussa on keskiössä olleet luterilaisessa kirkossa työssä olevat tai työyhteudestä pois suljetut papit. Kiistellään ihan sekulaarein argumentein siitä, kuka saa toimia pappina. Siinä pöhinässä unohtuu kokonaan seurakuntalaisten tilanne ja asema.
”Siinä pöhinässä unohtuu kokonaan seurakuntalaisten tilanne ja asema.” Miten itse koet seurakuntalaisten tilanteen? Jäävätkö seurakuntalaiset käynnistyneen keskustelun vuoksi jostakin paitsi? Kärsiikö heidän luottamuksensa papistoa kohtaan?
Kun asia ratkaistiin äänestämällä aikanaan, niin vähemmistöllä oli oikeus mielipiteeseensa ja se jäi olemaan äänestyksen jälkeen. Kysymys kuuluu: JJatkettiinko asian hengellistä käsittelyä, että yksimielisyys olisi saavutettu kristillisen rakkauden periaatteilla, vai ottiko enemmistö totuudenhaltijan aseman, josta poikkemiset voidaan tuomita ilman sen kummempaa perustelua?
Tuo on hyvä kysymys. Varmaan ”poteroihin” asettumista tapahtui puolin ja toisin. Ei ”poikkeamisia” tarvitse eikä pidä tuomita. Minullekin on ok, jos joku on ns. perinteisellä kannalla. Olennaista on, että kaikki voivat tehdä työtä yhdessä ja hoitaa sakramentteja yhdessä, että kaikki tunnustavat kaikkien pappien hoitamien sakramenttien pätevyyden. Tässä on se suurin kipukohta.
Suuri kiitos, Toivo!!