Kirkon saarna Kristuksesta ja muusta asiaan liittyvästä

Arvostamani gospelmuusikko ja kirkon vaikuttaja Pekka Simojoki kirjoittaa tämän sivuston ja Kotimaan kolumnissaan kirkon tehtävän toteuttamisesta käytyjen seurakuntavaalien pohjalta. Kirjoituksen otsikkona on kysyvä ehdotus: Entä jos kirkko saarnaisikin taas Kristuksesta eikä yrittäisi puhua jostakin muusta.

Kaikissa yhteisöissä ja yrityksissä pitää aina muistaa kysyä, mikä on tehtävämme ja juuri nyt tärkein fokuksemme. Tähän Simojoen kirjoitus hyvin osuu. Kirkon tärkein tehtävä ja asia on evankeliumi Kristuksesta.

Kristuksesta on saarnattava. Ja niin minusta on tehtykin ja tehdäänkin. Pian on adventti ja mitäpä muuta silloin saarnataan kuin Jeesuksen ratsastusta Jerusalemiin kansansa keskelle täyttämään tehtäväänsä. Toki yksittäisinä saarnaajina voimme harhautua sivupoluille, mutta uskon, että suuressa osassa kirkoistamme saarnataan varmasti Kristuksesta. Samoin tehdään jouluna, uutenavuotena, pääsiäisenä ja kirkkovuoden aikana muutenkin.

Onko sitten niin, että kirkko on puhunut muusta Kristuksen kustannuksella tai niin, että Kristus jää sivuun? Näin voi ehkä ajatella julkisuudessa kirkosta olevien uutisten ja asioiden perusteella. Tässä on vain sellainen juttu, että Kristuksesta ja evankeliumista saarnaamista ei uutisoida, mutta muita asioita kirkosta uutisoidaan. Media ei mene juurikaan hengellisen julistuksen alueelle sitä uutisoimaan tai arvioimaan. Tai jos menee tai on mennyt, on ollut kyse jostakin erityisestä ilmiöstä kuten vaikkapa Niilo Ylivainiosta ja hänen myötään syntyneestä liikehdinnästä. Tai Markku Koivistosta.

Toinen asia, jota Simojoki epäsuorasti tai suorasti kritisoi, on mitä kirkko itsestään viestii. Tässä voikin olla itsetutkistelun paikka. Mutta samalla nousee hyviä ja vaikeasti vastattavia kysymyksiä: Miten viestit Kristuksesta, armosta, syntien anteeksiantamuksesta, ikuisesta elämästä ja vastaavista? Seurakuntavaalien viestinnässä kirkon julistuksen sisältö ei ehkä ole kuitenkaan se viestittävä asia. Tai tietysti voisi olla, jos osataan hyvin viestiä vaikka armosta ja siitä, että kirkko ja seurakunta on armon yhteisö.

Pitääkö kirkon sitten saarnata muustakin kuin Kristuksesta? Kyllä pitää, koska Kristus itse antaa siihen esikuvan. Hänelle mikään inhimillinen ei ollut vierasta. Kristuksen julistuksesta ja toiminnasta ja hänen ”hahmostaan” nousee monia tärkeitä teemoja. Voisi luterilaisittain tiivistää, että kirkossa pitää saarnata sekä uskoon että rakkauteen liittyvistä teemoista – ja toivoon liittyvistä!

Kärsivien lähimmäisten asia on kirkon asia. OIkeudenmukaisuus on kirkon asia. Ympäristön huomiointi on kirkon asia, koska ympäristön tuho on syntiä ja vaikuttaa kaikkein heikoimpien ihmisten elämään. Kirkon julistuksen lähtökohtana ja keskiönä on kuitenkin Kristus ja kaikki, mitä hän on ja merkitsee meille. Siinä olen Pekka Simojoen kanssa aivan samaa mieltä.

Toivo Loikkanen