Kirkko kosiskelemassa oluttarjoilulla kansansuosiota on ”yhtä vaivaannuttavaa kuin viisikymppinen äijä huppari päällä abi-risteilyllä.” Näin totesi kolumnisti Tuomas Enbuske. Hän nähtävästi kaipaa sitä kirkon sisältöä, joka tekee kirkosta kirkon (Viittaan Tuomas Enbusken kolumniin laajemmin tämän postauksen lopussa).
Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin opetuslapset tervehtivät häntä: ”Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!” Muutamat uskonoppineet halusivat vaientaa heidät, ”väärin huudettu!”. Mutta Jeesus sanoi: ”Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” (Luuk 19:37-38).
_ _ _
Amerikkalainen Thanksgiving on tärkeä juhlapäivä kansalliselle uskonnolle (American civil religion, Robert Bellah 1967). Se ei ole sitoutunut mihinkään uskontoon, mutta liittyy yhteiseen kertomukseen alkuperäisasukkaiden ja tulokkaiden yhteydestä: sadon antimia jakamalla, kurpitsapiirakkaa jaa kalkkunaa syömällä jaetaan samassa pöydässä yhteisiä eväitä. Näin se lisää koheesiota eri taustoista tuleville.
Kiitospäivä sisältää täyttymyksen jostain jo saadusta. Kalkkuna ja kurpitsapiirakka antavat kylläisen olon. Se on markkinoiden kannalta kuitenkin huono lopputulos.
Pitää olla jatkuva uuden nälkä! Siksi Thanksgivingin kylkeen on keksitty uusi juhlapäivä, Black Friday.
Luulen, että mustan perjantain taustalla on viittaus mustaan torstaihin, Wall Streetin pörssin romahdukseen, 24. lokakuuta 1929, jolloin kaikki hinnat romahtivat. Mustan perjantain hintaromahduksella käynnistetään kaupallinen joulu, valmistautumien juhla-aikaan – Season on uskonnoton nimitys joululle – ja kulutusjuhlan huipentumiselle loppuvuonna.
_ _ _
Median sekä algoritmien avulla on mahdollista manipuloida ihmistä uskomaan mitä tahansa ja tekemään melkein mitä tahansa. Todellisuuden muokkaus perustuu toistoihin. Ensimmäisellä kerralla asia kuulosta valheelta, mutta tuhannennella kerralla totuudelta.
Mainostamisen ideana on synnyttää tarve ja pakottaa sitten ihminen täyttämään syntynyt tarve. Tavaraan ja palveluihin perustuva onnellisuus ei koskaan tule kylläiseksi. Tähän onnellisuuden astiaan on lapottava jatkuvasti uutta täytettä, jota markkinamiehet keksivät kilvan. Vasta merkityksen kokemus voi tuoda tyytyväisyyden.
_ _ _
Muistelen lapsuuden Aku Ankka -sarjaa Hessusta ja Pahasta silmästä (AA 28/72). Hessu tuntee itsensä vähän ulkopuoliseksi. Hän ihmettelee ihmisiä, jotka kulkevat kaduilla tyhjä ilme kasvoillaan. He ovat viettäneet liikaa ruutuaikaa ja alkaneet käyttäytyä omituisesti – ikään kuin ulkoa ohjatusti. He hokevat ”kyllä Johtaja” ja alkavat toteuttaa kasvottoman johtajan käskyjä. He kantavat rahansa mustakaapuiselle konnalle. Lopulta Hessu syö superpähkinän ja napsauttaa sormiaan supervoimakkaasti. Ihmiset heräävät hypnoosista ja ihmettelevät, miksi he kantavat rahansa mustakaavulle, mutta eivät saa mitään vastineeksi.
_ _ _
Jonkinlaista sormien napsauttelua on ollut viime aikoina, esimerkiksi Ilmastonmuutoksesta ja pakosta leikata nopeasti fossiilisia hiilidioksidipäästöjä.
Tuomas Enbuske on napsauttanut sormia kirkon suuntaan.
Enbuske kirjoitti kolumnissaan Iltalehdessä (16.11.) seurakuntavaaleista: ”Kirkko! Lopeta tuo nolo mielistely ja uhkaile meitä taas helvetin lieskoilla!”. Enbuske edustaa ulkopuolista, suomalaisen keski-ikäisen miehen näkökulmaa, joka ihmettelee kirkon kulkusuuntaa. Luen hänen kirjoituksensa hyvää tarkoittavaksi sormien napsauttamiseksi ja samalla kaipaukseksi siihen elämän tarkoitukseen, jota kirkon pitäisi edustaa.
Seuraavassa muutamia katkelmia Enbusken vuodatuksesta:
”Tässäpä se on, evankelis-luterilaisen kirkon suurin ongelma. Sen Jumala on iso Puhelinlangat laulaa -musiikkitoivekonsertti. Sinne soittelevat enimmäkseen ne, joita tuntuu kiinnostavan sairaalloisesti lähinnä homoilun puolustelu tai tuomitseminen.
Kirkko ei anna vastauksia isoihin kysymyksiin, vaan siitä on tullut kuin mielialalääkkeitä liikaa vetänyt sosiaalidemokraattinen puolue. Kirkko ottaa kantaa maallisiin asioihin, pakolaisiin, homoihin, heteroihin ja Flow-festivaaleihin.
Ei se ihmisiä kiinnosta! Kirkon pitäisi saarnata taivaasta ja helvetistä. Ja siitä, että Kristus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden. Jopa Kristusta vituttaa kun täällä kiistellään jostain piispan Coca-cola-ostoksista. …
… 50 vuoden päästä nauretaan tämän ajan hömpötyksille, kulttuurisille omimisille ja intersektionaalisille feminismeille. Ne ovat hassuja ihan samalla tavalla kuin nykypäivän näkökulmasta 1960-luvun homoratsiat tai hyväntahtoisten hölmöjen usko kommunismiin…
Uskonnolta halutaan pysyvyyttä. Uskonnollisten rituaalien pointti on nimenomaan niiden ehdottomuudessa ja absurdiudessa.
Uskonnossa ei pidäkään olla mitään loogista. Uskonto liittää ihmisen vuosituhansien ketjuun tässä monimutkaisessa maailmassa. …
Kirkon ei pidä olla arkinen. Sen pitää olla mystinen. Sen pitää olla selkeästi erilainen kuin maallinen maailma. Siksi kaiken maailman hyväntahtoiset kansan pariin menemiset tekevät kirkosta vain tylsemmän. Esimerkiksi Helsingin Paavalin seurakunnassa on järjestetty kirkko-oluthetkiä. Se on yhtä vaivaannuttavaa kuin viisikymppinen äijä huppari päällä abi-risteilyllä. Kirkon pitäisi olla juuri se paikka, jossa pyydetään anteeksi sitä, mitä on olutpäissään tullut tehtyä.”
_ _ _
Mitä me kirkkona teemme, että suuret asiat kuten elämä ja kuolema, taivas ja helvetti, sekä Kristuksen ristin tuoma armo olisivat jälleen helpommin löydettävissä kirkon elämässä ja julistuksessa?
”Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa.” (Room 13:11-14)
Kiitos blogisi ajatuksista, Pekka!
Yksi lisäys. Black Friday -käsitteen synnystä on Wikipediassa ja Ilta-Sanomien verkkosivulla 23.11.2018 julkaisemassa STT:n toimittamaksi merkityssä uutisessa kerrottu kaksi kilpailevaa selitystä.
Ensimmäinen viittaa poliisien kiireeseen, kun he ovat joutuneet tuolloin selvittelemään toisilleen ruuhkien tähden kiukuttelevien autoilijoiden välejä niin paljon, että siitä seurasi ylitöitä.
Toinen viittaa kirjanpitoon. Vuoden alusta marraskuun loppupuolelle yritysten tuotot ovat miinusmerkkisiä, mikä on kirjanpidossa ilmaistu punavärillä. Kiitospäivän jälkeen on päästy plussalle, mikä on vastaavasti näkynyt mustana värinä.
Minä ostan jälkimmäisen selityksen.
Muuten: Sama kirjanpidon värivalikoima (punaiset ja mustat numerot) lienee monelle tuttu taulukkolaskentaohjelmista.
Olet Jouni mahdollisesti oikeassa, että tuo kirjanpidon muuttuminen punaisesta mustaksi kiitospäivän myynnin ansiosta on firmojen johdon antama nimitys mustalle torstaille. Itse puolustan omaa selitystäni sillä, että pörssin hintaromahduksia on kutsuttu mustaksi torstaiksi tai mustaksi tiistaiksi. Kiitospäivän jälkeinen kauppapäivä merkitsee tavaroiden hintaromahdusta, kun alennusmyynnit alkavat. Ehkä asialle on useampia tosia selityksiä.
Tässä Enbusken kirjoituksessa on paljon oivalluksia. Häntä on hyvä kuunnella juuri siksi että hän on ulkopuolinen. Hänen sanomansa ydin on se, että kirkko mielistelee maailmaa kaikenlaisilla maallista viihdettä vastaavalla kilpailulla.
Tuo helvetti-juttu on hyvä. Useimmat tuntemani ihmiset ovat jossain elämänsä vaiheessä tehneet helvetin sukelluksen ja jotkut elävät siellä pysyvästi. Jos kirkko haluaa jakaa ja osallistua ihmisten elämään tosissaan, niin sillä pitäisi olla sanoma tuollaisille henkilökohtaiseessa helvetissä eläville. No, pappeja ja muita saarnaajia ei huomioni mukaan ole sellaiseen koulutettu.Mutta koska he kuitenkin kohtaavat nämä ihmiset toimissaan, niin tulisi sitten käytännön kautta miettiä sitä sanomaa .
Ja mielistely ja pääsilittely ei auta.
Niin, jos ihminen on kokenut henkilökohtaisen helvetin vaikkapa alkoholistina tai peliriippuvaisena, osaa arvostaa vapautumista siitä ja uutta elämää – erityisesti, jos on saanut apua uskosta.