Kristityt on kutsuttu kasteessa yhteiseen pappeuteen, rakentumaan elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi (1 Piet. 2:4–10). Kirkon virka – sekä yhteinen pappeus että erityinen virka – on osallisuutta tästä Kristuksen pappeudesta eli sovinnosta Jumalan kanssa ja sitä kautta sovinnossa lähimmäisten, luomakunnan ja itsensä kanssa elämistä. Niinpä kirkkokin on kokonaisuudessaan apostolinen eli lähetetty Jumalan kansana ”julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa… Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut.”
Luterilaisuudessa, etenkin pohjoismaisessa kansankirkkoluterilaisuudessa on haluttu usein häivyttää ajatus Kristuksesta valona taustalle. Pietistisissä liikkeissä, kuten vaikkapa herännäisyydessä aina 1950-luvulle asti, vedettiin kuitenkin rajaa ”maailmaan”, ”suruttomiin” ja ”heränneisiin”. Nyttemmin tällaista ei juuri perusluterilaisessa julistuksessa kuule. Nyttemmin kuitenkin jo kastekynttilä viestii tästä: ”Minä olen maailman valo. Se joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Evankeliumi kutsuu edelleen luokseen kaikkia. Jos ei ole omaa intoa elää ja pitää esillä sanomaa ja tehtävää, josta kirkon missio kumpuaa, ei ole ihme, jos kiinnostuneet kaikkoavat. Jos on kokemus, luottamus ja tieto armosta armottomuuden keskellä, rakkaudesta ja lähimmäisyydestä armottomuuden ja kovuuden keskellä, ystävyydestä ja vieraanvaraisuudesta tylyyden ja tuomitsevuuden keskellä, rauhan antavasta toivosta pimeyden, pelon, synnin, toivottomuuden ja kuolemantuskan keskellä, on jotain tarjolla pidettävää – toisesta todellisuudesta tässä todellisuudessa, elämästä, joka kivenkin voi tehdä eläväksi.
Siksi Jeesus kaiketi sanoo omiaan maan suolaksi ja valoksi. Suolan on tarkoitus säilyttää elintärkeä ravinto, valon antaa kasvua ja elämää, toivon antamaa elinvoimaa sekä pienelle siemenelle että monisatavuotiselle puulle. Valossa on varjoa ja varjossa valoa. Tukahduttavan lian voi pestä pois raikkaalla vedellä ja mielen puhdistaa rakkauden, armon ja totuuden sanalla. Kristityt ovat ”kirjan” kansaa – latinaksi liber. Toinen merkitys sanalle on vapaa – liber ja liberaali. Kirjojen Kirjan Herra vapauttaa ja kutsuu palvelemaan yhdessä. Con-servare tarkoittaa paitsi säilyttämistä myös yhdessä palvelua ja sitä kautta elämän rakentamista, säilyttämistä. Vapaus ja yhdessä palvelu kuuluvat yhteen Kristuksessa. Näin liberaalit ja konservatiivit voivat katsoa yhteen yhtenä Jumalan kansana, koska itsestämme emme valoa löytäneet – ”nyt on Jumala teidät armahtanut”. Syväpaasto hiljaisen viikon alla kutsuu näkemään nöyrästi kuolemassa elämän, ristillä ja ylösnousemuksessa armon ja anteeksiannon, joka kutsuu seuraamaan ”maailman elämän puolesta” ja yhteen armon aterialle.
Aamuhartaus 21.3.2018.
Uskaltaako hartauksia arvostella aivan tosissaan?
Hyvää tarkoittava pappi saa tilaisuuden pitää hartauden radiossa. Mutta onkohan hän ajatellut loppuun asti kenelle hän sanansa tarkoittaa?
Ylläoleva saarna on hyvin tyypillinen , kauniisti mutoiltua sanahelinää joka todennäköisesti vahvistaa vain ennestään uskovia, jos heitäkään. Juuri tällaiset saarnat vieraannuttavat sekulaarit ihmiset vielä kauemmaksi kultuurista jonka kielenkäyttö on hyvin vaikea, jollei mahdotonta ulkopuolisen ymmärtää.
Ylläkäytetyt kielikuvat vaativat toimiakseen tietoa ja kokemusta traditioista, joihin nykymaailmassa hyvin pienellä kansanosalla on ollut kosketuksia.
Jos alkaisi tehdä sisältöanalyysia kappale kappaleelta niin lopulta nousee turhaantunut olo siitä että mikä näissä lauseissa voisi herättää halun tutustua kristilliseen sanomaan lähemmin?
Otetaan esimerkiksi aloitusfraasi kristittyjen yhteisestä pappeudesta. Mitä ihmettä sellaisella tarkoitetaan? Osallisuus Kristuksen pappeuteen, mistä ihmeestä saarnaaja puhuu? Että pappeina meillä on sovinto Jumalan kanssa,tuota noin, olaanko tässä oltu epäsovussa Jumalan kanssa ylimalkaan?Mitä tekemistä sovinnolla jumalan kanssa on minun suhteissani lähimmäisiin ja itseeni? Tuollaista loputtomiin.
Näin voisi käydä läpi jokaikisen lauseen . Koska ne ankkuroituvat täysin vieraaseen kultuuriin niin niitä on ulkopuolisen mahdotonta ymmärtää.
No, täytyyhän omiakin hoitaa ja käyttää kieltä jota he ymmärtävät. Mutta täytyykö sen tähden rakentaa kielellisiä ja ajatuksellisia muureja muuhun maailmaan nähden?
Markku Hirn,
Luulen, että kritiikkisi on kohtuutonta ja aliarvioi suomalaisia kristittyjä. Mielestäni Tomi Karttusen blogi on suurelta osin ymmärrettävissä, jos on kuunnellut rippukoulussa tai käynyt lukion uskonnontunneilla. Kaikki eivät toki ole niin tehneet, mutta kaikki tuskin lukevat näitä Kotimaan blogejakaan!
Liber-aalin ja konserva-tiivin yhteiselämä jää tässä blogissa mielestäni tosin hieman sanaleikin tasolle ilman syvempää teologista pohjaa…
Manun kommentti on aika kaukana todellisuudesta. Toisaalta riippuu tietysti, mitä esimerkiksi saarnassa tavoitellaan. Jos tarkoitus on niinkin kirkollisessa konteksissa harvinainen (mutta virkistävä) kuin että tavoiteltaisiin jotakuta niistä lähes neljästä miljoonasta kirkon rivijäsenestä, jolla ei ole herätysliiketaustaa tai muuten uskonnollinen kieli on vieras, niin Tomi Karttusen muutoin oivallinen aamuhartaus jää kyllä vieraaksi.
Mitä taas tulee lukion uskontotunteihin, niin luulen etten ole laatuaan ainoa, joka oli niissä puolihorroksessa jossain unen ja valveen rajamailla ellei siten ollut lähibaarissa pelaamassa flipperiä.
Kari-Matti,
Saatat olla oikeassa. Ei ole varmaan ensimmäinen kerta, kun oletan tiettyjä vastaavia ilmaisutapoja ymmärrettäviksi. Ehkä minäkin olen jo keskustellut liian kauan hieman rajoitetusti ”teologian kielellä”;-)
Kiitos, Markku Hirn, kokemuksen jakamisesta. Tätä ei ollut tarkoitettukaan ”suuren yleisön” kirjoitukseksi. Se oli alunperin raamattumietiskely siitä, miten kohta itselleni pääsiäisen alla avautuu. Kohderyhmänä oli valikoitunut pappien joukko. Ajattelin, että hiljaisen viikon alla hengellinen pohdinta tekstin äärellä voi muitakin kiinnostaa. Olen ajatellut, että blogiani todennäköisesti lukevat valtaosin kirkon työntekijät ja ehkä luottamushenkilöt. Hauska, jos muutkin niitä silmäilevät.
Muistan kun nuorena miehenä olin tullut uskoon. Tutustuin silloisen karismaattisen liikehdinnän puitteissa toimiviin uskoviin. Yhden sanat ovat jääneet mieleeni erityisesti. Hän sanoi:” Antti muista, että uudestisyntynyt ihminen on harvinaisuus”.
Uskon, että juuri näin asia on. Sitten juuri oikeasti uudestisyntynyt ihminen kyllä ymmärtää uskon kieltä ilman suurempia vaikeuksia. Ev. lut. kirkon puitteissa ongelmana on juuri että uskon asioista on yritetty puhua uskosta osattomille ihmisille. Eivät he siitä mitään tajua. Heitä pitää yrittää johdattaa uskoon Kristuksen luokse. Vasta sitten voidaan opettaa uskoa.
”Heitä pitää yrittää johdattaa uskoon Kristuksen luokse. Vasta sitten voidaan opettaa uskoa.” Nyt en ymmärtänyt. Pitäisikö vastaavasti ajatellen laittaa ihmiset ensin ajamaan autoa ja sitten vasta autokouluun?
Marti Pentti.”Heitä pitää yrittää johdattaa uskoon Kristuksen luokse. Vasta sitten voidaan opettaa uskoa.” Nyt en ymmärtänyt. Pitäisikö vastaavasti ajatellen laittaa ihmiset ensin ajamaan autoa ja sitten vasta autokouluun?”
Uudestisyntyminen itsessään antaa kyvyn ymmärtää Jumalaa ja Jumalan valtakuntaa:”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo,ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee, ja minne se menee, niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt”, Joh 3:8. Tätä Hengen ääntä ja Hengen inspiratiota ei voi kukaan muu kuin saman Hengen uudestisynnyttämä ihminen ymmärtää. Hengen asiat tutkitaan hengellisesti, 1 Kor 2:14-15. Sitten autokoulussa voidaan minusta tehdä miten vaan parhaaksi nähdään.
”Uudestisyntyminen itsessään antaa kyvyn ymmärtää Jumalaa ja Jumalan valtakuntaa: ’Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee, ja minne se menee, niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.’” Miten lainaamasi Jeesuksen sana liittyy ajatukseesi? Minä ymmärrän tuon ’tuulenhuminan’ tarkoittavan, että uudestisyntyneen hengellisyys on niidenkin havaittavissa, jotka eivät Hengestä mitään tiedä. Kyky ymmärtää Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa ei varmaankaan tule täydellisenä kuin taikaiskusta. Eiköhän se ole pikemminkin taipumus kuin taito, pikemminkin oppimisen edellytys kuin täydellinen tieto.
Martti Pentti”
.Minä ymmärrän tuon ‘tuulenhuminan’ tarkoittavan, että uudestisyntyneen hengellisyys on niidenkin havaittavissa, jotka eivät Hengestä mitään tiedä.”
MInusta sinun kannattaa vielä vähän pohtia tätä. Et kai siis tarkoita, että mitä lujempaa tuulee, sen paremmin uskomattomat havaitsevat uskovan hengellisyyden?
Vielä kerran. ”Hengen asiat tutkitaan hengellisesti, 1 Kor 2:14-15”. Hengellinen ihminen ymmärtää Hengen asioita. ”Lihapää” ei niitä ymmärrä, koska ”liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa”. Lihalliselta ihmiseltä puuttuu ”kyky” ymmärtää hengen asioita. Uudestisyntyneelle niiden ymmärtäminen on luontevaa, koska hän on siirtynyt ”kuolemasta elämään”, ”pimeydestä valkeuteen” ja Jumalan valtakunta on hänelle todellinen.
Vaikka nimisana ’liber’ ja laatusana ’liber’ ovatkin latinassa samankaltaiset, ne tuskin ovat lähtöisin samasta kannasta. Sanakirjani antaa edelliselle ’kirjan’ lisäksi merkityksen ’niini’ – viitanneeko vanhaan kirjoituspintaan. Vapaata merkitsevä laatusana taas taitaa olla sukua miellyttämistä, huvittamista ja haluttamista merkitsevälle teonsanalle ’libet’.
”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.” Aika on konservatiiveille ja aika liberaaleille.
Martti Pentti. ” Aika on konservatiiveille ja aika liberaaleille”.
Nyt on ilmeisesti aika konservatiiveille, ainakin mitä piispan vaaleihin tulee.
Ei kai sentään. Taitaa olla konsiliaattoreiden aika.
Eiköhän nuo molemmat ole pelkästään vastapuolen haukkumasanoja. Tuskin löytyy montakaan konservatiivia , tai liberaalia, joka olisi pelkästään ja puhtaasti sitä. Meidän on vain niin turvallista määritellä toisiamme tietyn laisiksi. Monet meistä tahtovat ryhtyä terapeuteiksi, jotta voimme määritellä toisia vähän ”sairaiksi”. Silloin voimme kokea itsemme parempina ihmisinä. Tuskinpa tuohon muita jakoperusteita tarvitaan.
Raimo Mäkelä Raamattuopistolta sanoi vähän aikaa sitten, ettei hän pidä itseään konservatiivina, vaan perinteisen kristinopin edustajana. Hänestä sanassa konservatiivi oli jotain staattista ja pysähtynyttä, mihin hän ei tahatonut samaistaua. Hän ei siis nähnyt itseään kehityksen vastustajana, joka on vain takestunut menneisyyteen.
Pekka ja Antti ovat mielestäni oikeassa siinä, että leimoja lyödään puolin ja toisin vaikka ei olla perehdytty/tunnettu toisen ajatusmaailmaa, uskonkäsitystä tms. ollenkaan. Riittää kun toinen on eri mieltä jostain kuin itse, niin leima lyödään otsaan kuin teuraaksi vietävälle.
Tomi Karttunen
Jos kohderymä oli pappien joukko niin unohda pahat sanani.
”Olen ajatellut, että blogiani todennäköisesti lukevat valtaosin kirkon työntekijät ja ehkä luottamushenkilöt. Hauska, jos muutkin niitä silmäilevät.” Tomi K.
Kun kirjoittaa K24 sivuille , niin täällä taitaa enemmistö lukijoista olla muita kuin kirkon työntekijöitä tai luottamushenkilöitä. Keskustelu on sitten hyvin rönsyilevää ja aika ajoin sivuraiteille menevää. Itsekään en aina jaksa lukea kaikkia kommentteja ja siksi saatan toimia ”hyvää päivää- kirvesvartta” tyyliin eli kommentoida aiheen vierestä.
Sen verran kuin olen vuosien varrella kirjoituksiasi lukenut, niin ne ovat mielestäni tervehenkisiä, asiapitoisia ja joukosta erottuvia bogeja. Kiitos niistä.