Rakuunoiden luurankotakki ja punaiset housut hurmasivat. Mutta miksi rakuunat eivät pukeutuneet harmaaseen kuten muutkin sotilaat? Uudenmaan rakuunarykmentti perustettiin uudelleen 100 vuotta sitten, 28.2.1918. Nyt on siis ajankohtaista pohtia ratsuväen asua.
Minulla on eräs vastaus siihen, mistä luurankotakki ja hurmahousut mahdollisesti tulevat.
_ _ _
Venäjän vallankumous maaliskuussa 1917 johti järjestysvallan katoamiseen myös Suomessa. Senaatin myötävaikutuksella käynnistyi ratsastavan poliisikomennuskunnan koulutus syyskuussa 1917 Porvoon Saksanniemen kartanossa. Joukko sai nimekseen Saksanniemen Järjestyslipusto kouluttajanaan ratsumestari Gaston Ahrenberg (s.1878).
Marraskuussa 1917 Helsingistä saapui Porvooseen kokonainen junallinen, noin 350 punakaartilaista ja venäläistä sotilasta, joka miehellä kivääri. He ajoivat pakosalla lähes aseettomat saksanniemeläiset, jotka päätyivät Pohjanmaalle, Lappajärvelle.
Tasan 100 vuotta sitten, 26.2.1918 muodostettiin Pohjanmaalle kerätyistä ratsuväen joukoista ja sotasaalishevosista kaksi rakuunarykmenttiä, Uudenmaan rakuunarykmentti ja Karjalan rakuunarykmentti.
_ _ _
Ylipäällikkö Mannerheimin päiväkäskyllä 28.2.1918 Saksanniemen Järjestyslipusto nimettiin uudelleen Uudenmaan rakuunarykmentiksi. Sen komentajana toimi 1918 majuri Ahrenberg, joka suunnitteli Uudenmaan rakuunarykmentille karoliinisen asun ruotsalaisten esikuvien mukaan.
Rykmentti sai kuitenkin vielä samana kesänä 1918 uudeksi komentajakseen everstiluutnantti Oskar Wilkmanin (s. 1880), joka oli palvellut Keisari Nikolai II Henkikaartin henkivartiorakuunarykmentissä (1904-1917). Hän oli opiskellut Mannerheimin tavoin Pietarissa, Nikolajevskin ratsuväkikoulussa. Wilkman, myöhemmin Vilkama, palveli URR:n komentajana vuoteen 1928.
_ _ _
Rakuunarykmentti luopui Oskar Vilkaman aikana karoliinisesta univormusta. Rakuunat saivat tilalle harmaan luurankotakin ja punaiset housut, joissa oli keltaiset sivusauman nauhat, eli revärit. Mistä tuli univormun malli ja värit? Luonnollinen vastaus housujen väreille voisi olla esimerkiksi Suomen vaakunan punakeltainen väritys. Sinikeltainen satulahuopa taas juontaisi juurensa rykmentin Ruotsinvallan ajasta.
Luulen, että eversti Vilkama saattoi olla osaltaan uuden asun suunnittelun takana. Siksi väreille ja takin somisteille voisi löytyä muukin selitys Vilkaman aiemmasta urasta keisariperheen palveluksessa kuten myös Mannerheimin palveluksesta Venäjällä.
_ _ _
Suuriruhtinatar Olga oli tavan mukaan saanut isältään Nikolai II:lta 14-vuotisnimipäivänään 1909 oman nimikkojoukko-osaston, jonka kunniakomentajaksi hänet nimitettiin. Tätä varten Olgalle ommeltiin everstin univormu.
Kyseessä oli 3. Elizavetgradskyn Husaarirykmentti. Sen univormuun kuului sininen husaaritakki, jota voisi nimittää ”luurankotakiksi”, punaiset housut keltaisin revärein ja korkea lakki, jossa oli kaksipäinen kotkakuvio ja töyhtö.
Saksalaissyntyinen valokuvaaja Karl Bulla oli valokuvauskoneineen paikalla viides elokuuta 1913, kun Elizavetgradskyn Husaarirykmentillä oli manööveri ja paraati Tsarskoje Selossa, Pietarhovissa. Myös keisari Nikolai II ja kunniakomentaja Suuriruhtinatar Olga olivat paikalla, Olga rivistön oikeassa reunassa ratsunsa selässä.
Kyseisen Elizavetgradskyn Husaarirykmentin ja Uudenmaan rakuunarykmentin univormuilla on merkittäviä yhtäläisyyksiä: luurankotakki ja punaiset housut keltaisin revärein sekä takin husaarisomisteet, ”kylkiluut”. Toki suomalainen malli on huomattavasti pelkistetympi.
Olisiko tämä univormu voinut olla esikuvana, kun Uudenmaan Rakuunarykmentille suunniteltiin uutta univormua? Mutta miksi juuri Elizavetgradskin Husaarirykmentin univormu olisi ollut esikuvana, kun keisariajan Venäjällä oli ainakin kymmeniä ratsuväen rykmenttejä omine univormun väreineen ja malleineen?
_ _ _
Palaan ajassa taaksepäin. Oskar Vilkama oli paitsi henkivartiokaartin upseeri, myös olympiatason miekkailija ja ratsastaja. Hän oli saanut kunnian toimia keisarin vanhimpien tyttärien, HKM SR Olgan ja Tatjanan ratsastuksen opettajana. Tarvetta ratsastustaidolle (vaativassa naisten satulassa) oli ainakin kunniakomentajuudesta, Olgan kohdalla siis noin vuodesta 1909 alkaen. Kirjoitin tästä blogissani ”Ratsasti kuin enkeli” (25.12.2016).
Alla kuvassa Oskar Wilkma kaartinupseerin asussa.
_ _ _
Sotahistorian asiantuntija PhD Antti Matikkala valaisi minulle ystävällisesti asiaa laajemmin, josta hänelle lämmin kiitos. Alla lisätietoja Matikkalaan nojautuen:
”Luurangot” esiintyivät jo Gallen- Kallelan univormuluonnoksessa huhtikuussa 1918. Luurankotakit tulivat Uudenmaan rakuunarykmentille 15.7.1918. Tässä mallissa luurangot ja housut olivat tosin ruskeat.
Punaiset housut tulivat URR:lle Valtionhoitaja Mannerheimin päätöksellä 30.7.1919. Mannerheim itse palveli 52. Nezinin Rakuunarykmentissä (vuodesta 1907 18. Nezinin Husaarirykmentti) vuosina 1904-1909. Rykmentillä oli vihreä luurankotakki ja punaiset housut.
Mannerheimin valtionhoitajakaudella tuli mahdolliseksi saada edullisesti Ranskasta punaista housukangasta. Maailmansodan kokemukset 1914-18 mutaisissa juoksuhaudoissa osoittivat, etteivät punaiset housut sovellu jalkaväen asemasotaan ja väri vaihdettiin tummempaan.
Edellisellä perusteella URR:n asu sai lopullisen hahmonsa heinäkuusta 1918 heinäkuuhun 1919 välisenä aikana kahdessa vaiheessa. Ensin ruskea univormu vaihtui punaisiin housuihin ja harmaaseen luurankotakkiin.
_ _ _
Ylipäällikkö Mannerheim on URR:n kunniakomentajana varmaankin vaikuttanut univormuun. Hänellä on voinut olla mielessään oma entinen rykmenttinsä, jonka uniormuun kuului luurankotakki ja punaiset housut.
Yhtä lailla Oskar Wilkama URR:n komentajana on voinut pitää venäläisen Elizavetgradskyn Husaarirykmentin univormua esikuvanaan, kun Uudenmaan Rakuunarykmentille on suunniteltu uutta univormua kesästä 1918 eteenpäin. Hänellä oli ratsastuksen opettajana yhteys Suuriruhtinatar Olgaan, joka oli Elizavetgradskyn Husaarien kunniakomentaja.
Ehkä Oskar Wilkma kantoi mielessään surua Suuriruhtinatar Olgan ja Nikolai II:n muun perheen raa’asta murhasta 17. heinäkuuta 1918. Elizavetgradskyn Husaarirykmentin värien kantaminen olisi silloin voinut olla hommagé kuolleelle prinsessalle.
On selvää, ettei vuoden 1918 jälkeen ollut mahdollista tuoda juuri esiin kokemuksia keisarin henkivartiokaartista tai yhteydestä keisariperheeseen. Vanhan kaartin ”ryssänupsserit” olivat muutenkin vaikeuksissa taustansa vuoksi.
Siksi ei voitu avoimesti kertoa URR:n univormun mahdollisista venäläisistä esikuvista.
_ _ _
Pekka Särkiö ja Tähtitomu Parolassa Panssariprikaatin valatilaisuudessa 2016 (hevosen omistaja Outi Sairinen, kuvaaja Hannele Aalto).
’Luurankotakin’ juuret ovat Unkarissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Attila_(vaate)
Martti, kiitos kommentista. Husaariasun juuret voivat olla Unkarissa, mutta malli on omaksuttu eri maiden ratsuväkeen.
Pekka hyvä, täytyy ihmetellä sinun asiantuntemustasi historian alalta!
Yllätyin taas positiivisesti, kun isoisäni Oskari Vilkama mainittiin blogissasi!
Ja hieno valokuva myös!
Kiitos kovasti!
Itse olin 7- vuotias kun vaarini Oskari kuoli. Minun muistoissani hän säilyy lempeänä uskovaisena miehenä.
Mielikuvani : valkohapsinen ja valkoviiksinen vanha mies istumassa kiikkutuolissa ja tutkimassa raamattua.
Mutta suvun kertomukset vaaristani on juuri noin kun kirjoitat. Hän oli läheinen ystävä ymmärtääkseni keisarin tyttärien kanssa. Hän oli pidetty mies myös alaistensa keskuudessa.
Martti Keskinen eräässä artikkelissaan kertoo mm. näin : ” Rintamilla vallankumoushenki tarttui taisteluissa harvenneisiin ja täydennettyihin kaartinrykmentteihinkin. Sotamiesneuvostot tuomitsivat upseereita kuolemaan. Wilkmankin haettiin kapinoitsevien keskelle.
– Mitäs tälle ratsumestarille tehdään?
– Sehän on hyvä mies, heitetään sitä ilmaan.
Voimakkaat kädet tarttuivat ratsumestariin ja uraata huutaen punaiseksi muuttunut ratsuväki heitti päällikköään ilmaan. Vielä pari kierrosta kultatuolissa ja Oskar Wilkmannin asia oli loppuun käsitelty.
Mutta Wilkman ei jäänyt tarkkailemaan vallankumouksen vaihtelevia mielialoja, vaan jo syksyllä 1917 hänet nähtiin Jalasjärvellä kokoamassa suojeluskuntia.
Kiitos Marja vaarisi muisteluista. Myös vallankumousten vuosista 1917-1918 selvittiin eteenpäin.
Riihimäen garnisoonin sotilaslehdessä 10/1928 s:lla 3 on mahdollinen selitys sille, mistä monien maiden ratsuväelle tyypillisen luurankotakin punokset ovat kenties saaneet alkunsa (https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1364906?page=3&term=luurankotakki).
Jouni Parviainen :”Riihimäen garnisoonin sotilaslehdessä 10/1928 s:lla 3 on mahdollinen selitys sille, mistä monien maiden ratsuväelle tyypillisen luurankotakin punokset ovat kenties saaneet alkunsa ”
Suomalaista alkuperää rakuunoilla taisi olla vain ”kumiteräsaappaat ja kannukset”.
Saksanniemi tuli tutuksi laulun kertosäkeestä:
Hei! Saksanniemi, Jääkärjoukko,
Lapuan ja Härmän loukko,
Vöyri, Kauhava ja muut.
Isoisäni Paavo sitä lauloi ja kertoi muistojaan. Yleensä sodankäyneistä miehistä sanotaan, että he eivät kokemuksistaan paljon puhuneet, mutta isoisäni tarinoi paljonkin. Hän oli 15-vuotias rippikoululainen, kun lähti mukaan tammisunnuntain tapahtumiin. Samasta Rinta-Kakkurin talosta sotaan osallistui kolme vanhempaakin veljestä, Ilo, Iisakki ja Niilo, kaikkiaan siis neljä. Paavo-paappani käännytettiin Vilppulassa takaisin, eikä päästetty Tampereen valtaukseen. Hän palveli sitten Seinäjoella tasavallan vartiossa ja sen muistona minulla on uunin päällä Mannerheimin patsas. Niilo-setä osallistui Tampereen ja Viipurin valtauksiin, retkeili heimosoturina Vienassa tai Aunuksessa ja kuului Petsamossa K. M. Walleniuksen partiomiehiin. Ilosta ja Iisakista minulla ei ole tietoa, mutta vapaussodan muistolaatta on sukuhaudassa heidänkin kohdallaan.
Äidin puolelta isoisäni Hjalmar Nyberg oli myös Viipurin valtaaja. Hänen toverinsa sotkeutuivat Toivo Kuulan surmaan. Veljeksiä oli kolme, Hjalmar, Hannes ja Einar. Kaikki ruotsinkielisiä ja myöhemmin apteekkareita. Hjalmarista on seinälläni univormukuva.
Eespäin veikot, pelko pois ja rivakasti tahti,
suojeluskunnat Suomenmaan on vapauden vahti.
Hei! Saksanniemi, Jääkärjoukko,
Lapuan ja Härmän loukko,
Vöyri, Kauhava ja muut.
Lämmin kiitos Teemu vapaussodan sukumuistoista, joissa myös Saksanniemi mainitaan, samoin kuin Vöyrin sotakoulu. Suomen olisi käynyt huonosti, jos hallituksen joukot eivät olisi vallanneet Tamperetta ja Viipuria. Siksi näille muistoille on tärkeä paikkansa.
Hienoa että kenttäpiispalla on teol.trin ote ja kyky kirjoittaa oman alansa historiasta. Oma äidinisänikin oli Lappeenrannan rakuuna, punahousu rehumestari. Nyt tiedän minäkin, rauhanmies, miksi papallani oli luurankotakki ja punapöksyt. Olen siitä jopa ylpeä.
Siitä en ole ylpeä että kenttäpiispa puhuu vapaussodasta ja tulkitsee kevyesti Tampereen ja Viipurin valtauksen. Ruumiskasaan jäi tuhansia suomalaisia jotka halusivat vain leipää ja elämää lapsillensa. Tampereen ja Viipurin valtauksessa valkoiset toimivat lahtareina ja murhaajina.
T. Tamperelainen emeritus Karjalan liiton toiminnanjohtaja, TT
Kiitos Hannu kommentista. On selvää, kuten sanot, että Tampereen ja Viipurin valtauksen vaatimat uhrit – kuten ihmishenkien menetykset koko sodan aikana – ovat olleet traagisia. Ihmiset halusivat leipää. Tosin se pitää ottaa huomioon, että heidän yllyttäjänsä kuten Stalin ja Lenin, halusivat maailmanvallankumousta.
Jos vaikkapa Tamperetta ja Viipuria ei olisi vallattu valkoisten toimesta, olisivat ne myöhemmin päätyneet Stalinille ja Leninille – kuten Viipurille kävikin jatkosodassa. Tampere sentään jäi ja Suomi säilytti itsenäisyytensä.
Kyllä siinä nälkä ja kurjuus olivat ne pääasialliset ’yllytäjät’.Sekä pettymys demokratiaan,kun laillisesti valittu vasemmistoenemmistäöinen eduskunta oli porvariston hyvin myötäväikuttamana hajotettu.
Tamperelaisten kannatta tutustua vaikkapa tamperelaisten leipomotyöläisten olosuhteisiin 1900-luvun alussa.
Hannu Kilpeläinen :”Tampereen ja Viipurin valtauksessa valkoiset toimivat lahtareina ja murhaajina. T. Tamperelainen emeritus Karjalan liiton toiminnanjohtaja, TT”
Hyvää jatkoa emeritus Karjalan liiton toiminnanjohtajalle. Eilisen arkkipiispanvalin aikana sytytin Aleksanteri Syväriläisen luostarista tuliaisiksi saamani tuohuksen ikonin eteen ja annoin sen palaa ”Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen asti”. Sortavalan ortodoksiperinteen mukaisen kasvatuksen saaneena vierastan tälläkin sivustolla harrastettua kirkkopoliittista retoriikkaa, enkä koskaan tule tuntemaan hengelliseksi kodikseni kirkkoa, joka viestinnässään noudattaa Arkadianmäen poliittisten stand.up koomikoiden menettelytapoja, joista ei tule muuta mieleen kuin se, että he haluavat sanoa :”Mie ko luon taivaan jamaan”.
Oli nyt väri tullut mistä hyvänsä on se ollut harvinaisen typerä valinta sotilaan asun väriksi, oli jo englantilaisilla. Että viholisen on ollut mahdollisimman helppo nähdä mihin tähdätä…
Jos vaikka Stalin ja Lenin halusivat maailmanvallankumousta, ei se ollut mikään syy järjettömiin teloituksiin Kalevankankaan tai Hennalan vankileireillä. Ei proletariaattia yllyttäneet neukkuvallankumoukselliset, vaan toivo paremmasta elämästä. Tappaminen ei ollut vapautusta vaan silmitöntä vihaa ja kostoa. Vaimon suvussa Orivedellä työväenyhdistyksen jäsenkirjojen piilottaminen muurahaispesään säästi täysin viattomat ja sotaan osallistumattomat teloitukselta, joiden uhriksi joutuivat naapurit kun jäsenkirjat löytyivät. Viipurissa taas lahtarit tappoivat voitonhuumassa toisiaankin, kun esim. säveltämäänsä Suojeluskuntalaisten marssia Sibeliuksen Jääkärien marssia parempana pitänyt Toivo Kuula teloitettiin Viipurin Seurahuoneen juomingeissa. Piru oli silloin irti.
Eilen olin katsomassa/kuuntelemassa Tampereen oopperan Veljeni vartija oopperaa. Tampere talo sijaitsee Kalevankankaalla, musanheiton päässä satojen punaisten teloituspaikalta, kohtalon ivaa Olli Kortekankaan loistavan teoksen esittämiselle. Runsaan 100 metrin päässä esityspaikasta olen asunut yli 20 vuotta. Muuten, Tampereella jatkui luokkasota vielä 50-luvulla. Turpiin tuli usein työläiskaupunginosan pojalle, kun käveli partiopuvussa Härmälän seurakuntatalolle. Silloin en sitä vielä ymmärtänyt, mutta nyt näen ne iskut pieninä riesoina verrattuna köniinantajen kokemuksiin; isät ja isoisät (-äidit) murhattiin ampumalla ja nälällä.
Viipurin ”vapauttamisella” ei ole mitään tekemistä jatkosodan Karjalan menettämiseen.