Tällä viikolla kirkon ja sen työntekijöiden läsnäolo kauppakeskuksissa on herättänyt paljon keskustelua. Olen kertonut kauppakeskuspappeudesta niin Kirkko & kaupunki -lehdessä, radiossa kuin kasvotusten asiasta kyseleville. Vaikka olen ollut Olarin seurakunnan kauppakeskuspappina Isossa Omenassa vasta lyhyen aikaa, olen hämmästynyt, kuinka paljon ennakkoluuloja kirkon läsnäoloon kauppakeskuksessa liittyy.
Kirkon läsnäolo kauppakeskuksen arkisessa ympäristössä puhututtaa myös Olarin seurakunnan ulkopuolella. Malmilla työskentelee ostaripappi ja viime syksynä Jyväskylän seurakunta aloitti toiminnan uudessa kauppakeskus Sepässä. Helsingin Pasilaan rakennettavaan Tripla-kauppakeskukseen on tulossa seurakuntakeskus vuonna 2019. Länsimetron myötä Ison Omenan kauppakeskuksen kävijämäärät ovat kasvaneet, joulukuussa kauppakeskuksessa kulki 1,3 miljoonaa ihmistä. Tällaista väkimäärää ei kirkkomme ohi kuukaudessa kulje edes joulusesongin aikaan. Kauppakeskuksessa on mahdollisuus tavoittaa erityisesti nuoria ja nuoria aikuisia, joita kirkon on muuten vaikea tavoittaa.
Toisinaan kuulen ihmettelyä siitä, mitä kirkko tekee kulutukseen keskittyneessä kauppakeskusympäristössä. Koen, ettei kauppakeskus ole niin kulutuskeskeinen paikka kuin ensinäkemältä luulisi – osa ihmisistä viettää siellä aikaa ostamatta mitään. Esimerkiksi Iso Omena on monille iästä riippumatta arkinen paikka, johon saavutaan hengailemaan, tapaamaan ihmisiä tai piipahtamaan kirjastossa tai terveysasemalla. Monen työmatka kulkee kauppakeskuksen kautta. Kauppakeskuksen käytävillä liikkuvat niin vanhemmat lastenrattaiden kanssa, nuoret koulupäivän jälkeen kuin virkeät eläkeläisetkin. En koe, että seurakunnan läsnäolo kauppakeskuksessa tekisi seurakunnasta kulutuskeskeistä. Enhän minä kysy tilaamme saapuvilta ihmisiltä mitä olet tänään ostanut, vaan mitä sinulle kuuluu ja miten päivä on mennyt.
Kulutuskulttuurin pohtimisen lisäksi kuulen usein ihmettelyä siitä, miten seurakunta voi olla läsnä näin arkisessa ympäristössä. Ajattelen, ettei pyhyys mene arkisuudesta rikki. Kauppakeskuksessa keskustelen ihmisten kanssa arjen lisäksi elämän kivuista, sairauksista, uskosta ja kuolemasta. Monia näistä sielunhoidollisista keskusteluista tuskin olisi käyty, jos kauppakeskuksen sijaan olisi täytynyt erikseen lähteä kirkolle tai varattava papilta keskusteluaikaa. Kauppakeskuksessa voidaan tavoittaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät perinteiseen seurakuntatoimintaan osallistu. Koen, että seurakunnissa tarvitaan sekä perinteisempää toimintaa että tällaisia uusia tapoja ihmisten kohtaamiseen. Molemmilla on paikkansa kirkossa eivätkä ne sulje toisiaan pois. Mielestäni kirkolle on rikkaus, että se kykenee vastaamaan yhteiskunnan muutoksiin sekä samalla tarjoamaan pysyvyyttä muutoksen keskellä.
Kirkon läsnäoloa kauppakeskuksessa on lupa ihmetellä ja varmasti tulen ihmettelyä kuulemaan vastaisuudessakin. Kaikki eivät tulevaisuudessakaan tule ymmärtämään kirkon ja sen työntekijöiden läsnäoloa kauppakeskuksessa. Minulle on tärkeää se, että koen itse työni merkitykselliseksi ja tapaamani ihmiset kertovat tulleensa kohdatuiksi. Tärkeää on Kristuksen työ meissä, ei se, missä ja miten tuo työ tapahtuu.
Kirkko & kaupunki -lehden juttu kauppakeskuspappeudesta
Kirkko & kaupunki -lehden juttu kirkon työstä kauppakeskuksissa
Hei Emiliapappi. istutko seurakunnan tiloissa odottamassa, vai kuljetko käytävillä? Moni seurakunta on avannut kauppakeskuksiin työpisteitä, mutta muutosta työskenetelytapaan ei silti haluta tehdä. Eli tehdään työtä omissa tiloissa. ihan niin kuin ennenkin. Sinne kauppakeskuksen seurakunnan tilaan tulee vain rohkeimmat.
Molempia tapoja käytetään, ehkä enemmän tällä hetkellä seurakunnan tiloissa kohtaamista. Edeltäjälläni on ollut tapana, että kauppakeskuksen puolella kuljettaessa keskustelun avauksen täytyy tulla kohdattavalta ihmiseltä, omissa tiloissamme voimme myös itse mennä juttelemaan. Odottelusta en kuitenkaan puhuisi, sillä Chapple-tilassa on lähes poikkeuksetta ihmisiä, joille voi mennä juttelemaan. Ihmiset myös tulevat rohkeasti puhumaan meille työntekijöille, mitä arvostan suuresti.
Kuulostaa tosi hyvältä. Monien mahdollisuuksien ovet ovat siis auki. Hienoa. Jossainpäin on käynyt vain niin, että pisteeseen tulee pääasiassa seurakunnan aktiiveja. Meikäläiset voivat näin huomaamatta syödä teidän aikaa. Nimittäin niiltä, joita ei kirkossa koskaan näe.Julistustehtävässä olisi hyvä uskaltaa avata keskusteluja kauppakujilla.
Minusta on tärkeää, että seurakunnassa kohdataan sekä aktiivikävijöitä että uusia kasvoja – kaikki ovat samanarvoisia. Toki esimerkiksi Ompussa pyritään huomioimaan erityisesti heitä, jotka ovat kirkosta etäällä. Kauppakeskuksen käytävillä toimintamme ei ole samalla tavalla ”julistuksellista” kuin omissa tiloissamme, koska liikumme silloin toisten tiloissa.