Kansakunnan sylkykupit

 

Nyt on tikun nenässä julkisen sektorin eläkeyhtiön johto. Kuka seuraavaksi? Jokainen koulua käynyt varmaan muistaa miten jotkut yläluokkien pojat ja tytöt ottivat välitunnilla silmätikukseen jonkun alaluokkalaisen ja saatuaan tämä itkemään siirtyivät kiusaamaan seuraavaa. Ja jos joku osoittautui kovemmaksi tapaukseksi, panoksia lisättiin kunnes toinen murtui tai osoittautui murtumattomaksi. Media toimii samalla tavalla. Tämänkin syksyn aikana on teilattu ministeri ja muutama yritysjohtaja, joita tuskin moni tänään enää muistaa, kun uutta verta jo haetaan areenalle. Ja suuri yleisö hihkuu innosta kuin muinoin Rooman Colosseumilla, keskiaikaisen kaupungin teloituspaikalla tai espanjalaisella härkätaisteluareenalla.

 

En tässä ota kantaa siihen, onko joku konna vai ei. Kun syyllisiä etsitään, on hyvä pitää mielessä aina, että jokaisen konnaksi julistetun varjossa itsensä kuiville onnistuu nostamaan iso joukko sellaisia, jotka yhtä hyvin tai paremmin voisivat olla kivittäjien maalitauluina. Ja sankareiksi voi nousta sellaisia, jotka sanansa ja toimenpiteensä oikein ajoittamalla onnistuvat asettumaan syyttäjien riviin sieltä mihin paremmin kuulisivat. Kivittäjien maalitauluksi joutunutta ei kukaan asetu puolustamaan, vaan kaikki jäävät sopivan etäisyyden päähän katsomaan, miten käy. Ja jos kivitetty sitten jääkin henkiin, ystävät ilmoittautuvat taas ystäviksi.

 

Jokainen – ja tämän tiedän lähes 30 vuoden omakohtaisella kokemuksella -, joka on toiminut tehtävässä, jossa ollaan vastuukantoasemassa tekemisissä palvelussuhteeseen liittyvien etujen määrittelemisen kanssa, tietää, että ihminen on arvostelukyvyttömimmillään silloin, kun on kyse hänen omien palkkaetujensa lisäämistoiveista. Suurimmat johtajatkaan eivät ole tässä muita parempia. Siksi on tärkeätä, että etujen määrittelyllä on pelisäännöt ja etujen määrittäjien asema on vahva ja riippumattomuus taattu. Riippuvuussuhteiden pitää olla läpinäkyviä ja ne pitää minimoida ja päätöksenteon kontrollin tulee oikein järjestetty. Päättäjien on hyvä osata lukea rivien välitkin, jos ja kun näihin halutaan puuttua ja järjestelmiä ja organisointia muuttaa. Eikä tämä tietenkään koske vain Kevaa.

 

  1. Verovaroilla ylläpidetty NL:n mallin mukainen puoluepoliittinen nomenklatuura tulee kalliiksi veronmaksajille. Hallintojärjestelmä muistuttaa Erich Frommin 60-luvun käsitystä ’megakoneesta’. Megakoneen lähtökohta on järjestelmä, joka perustetaan yhteisen hyvän nimissä palvelemaan kansalaisia. Kun järjestelmää paisutetaan, se vähitellen unohtaa alkuperäisen tarkoituksensa ja alkaa käyttää kansalaisia omiin tarkoituksiinsa.

    ”Se röyhkeä ja piittaamaton tapa, jolla nyky-Suomessa on rakennettu ”hovin hierarkiaa”, osoittaa kouraantuntuvasti, millainen vallan kompleksi hallitsevat ryhmämme ja sen johtajat on tartuttanut. Mutta samalla heillä on ollut liian kiire. Se osoittaa ilmeisiä poliittisen kriisin, jopa hysterian oireita. Näiden johtajien on näet syvemmällä sydämessään pakko itsekin tajuta, että tämän tapainen menettely johtaa ajan tullen tunneliin, josta ei ole muuta ulospääsyä kuin täyskäännös.” (Kauko Kare: Tähän on tultu, 1967)

  2. Kiitos Risto kirjoituksesta! Ihmetyttää median vimmattu jatkuva jahti ja perässähiihtäjät, joskus ihan mitättömistä asioista. Olen Osmo K. kanssa samaa mieltä, asioista päättäneet tulisi nostaa esiin, hehän vastuun kantavat.

    Matti Virtasen 33 tykkäämistä ihmetyttää yhden kommentin kohdalla, kun kukaan ei ole julkisesti nimellään/kirjautuneena tykännyt. Ei tuo kommentti noin hyvä ole! Ettei olisi vain joku (se kuuluisa joku) käynyt jatkuvasti painamassa sydämen kuvaa?

  3. Olisi paljon reilumpaa tykätä eli painaa sydämmenkuvaa kirjautuneena, koska on helppoa manipuloida tuota tykkäämisten määrää klikkaamalla uudestaan esim. omaa kommenttiaan (kokeilin) kirjautumattomana. Tietysti Kotimaa24 voisi asettaa esteen, ettei samalta koneelta voisi kahta kertaa tykätä samaa kommenttia, jos se on mahdollista??

  4. Toimittaja Ijäs kirjoittaa: ”vanhoillislestadiolaisuutta edustava Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ei ole anonut varoja säätiöltä.”

    Onkohan toimittaja Ijäs tietoinen siitä, että myös Lähetysyhdistys Rauhan Sana katsoo edustavansa vanhoillislestadiolaista traditiota? Täsmällisempi ilmaus Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen edustamalle vanhoillislestadiolaisuudelle olisi ”SRK-vanhoillisuus.”

    Hiukan vaikea olisikin kuvitella, että SRK lähestyisi käsi ojossa pikkuesikoisia.

Risto Voipio
Risto Voipio
Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.