On helppo tuomita vanhojen rakkaus, nuorten rakkaus, vammaisten rakkaus, rumien rakkaus, homoseksuaalien rakkaus, syrjäytyneiden rakkaus… kaikki mikä näyttää vähänkin poikkeavan jostain normaalina pidetystä. Mutta mitä on normaalius parisuhteessa? Jokin muotoseikka? Ajattelen että parisuhteessa ratkaisee suhteen sisältö, ei suinkaan muoto. Eivät kauniin moitteettomat kulissit ole rakkauden tae.
Mutta jos joku kysyy minulta, mitä rakkaus on, sanon: ”Odota hetki, käyn hakemassa 300 metriä rautalankaa.” Niin hankalasta, kaikkia määritelmiä pakenevasta asiasta on kysymys.
Jotain rakkaudesta toki voi ymmärtää kun katsoo ristiä, Kristuksen täydellistä uhria. Tai luonnossa, kun näkee jossain joutsenparin kuolleena. Jos toiselle tapahtuu jotain, puoliso ei lähde viereltä.
En tiedä, onnistunko tässä, mutta yritän pysyä heidän lähettyvillä, jotka tarvitsevat minua. Yritän olla luotettava ja rehellinen. Ne lienevät rakkauden arkisia ilmentymiä, vähimmäisvaatimuksia. Ja uskoni näkyy siinä, kuinka kohtelen toisia.
Suuret sanat eivät suuta halkaise. Vuodet opettavat olemaan hiljempaa ja kuuntelemaan enemmän. Tämä pätee myös itseen. Ja kun eteen tulee visaisia kysymyksiä, haasteita ja tehtäviä – alan ymmärtää, miksi Raamatussa Mooses ja Jeesus tarvitsivat 40 vuorokauden yksinäisyyden.
Kun syysmyrskyt alkavat ja lumi kohta peittelee 65 astetta pohjoista leveyttä odottamaan uutta kevättä, on aika sytyttää kynttilät haudoille ja ikkunoihin. Ja pitää huolta toisistamme.
Kaunis kiitos. Ylipäätään on helpompi tuomita, katsoa pitkin nenän vartta, pitää sisäpiiri kivaa kuin avata mieli, yrittää ymmärtää, olla vastaanottavainen ja olla liikaa sotkeutumatta toisten elämään.
Fundikset nyt ylipäätään tuomitsevat lähes kaiken mitä heidän kompetenssinsa tai yleisivistyksenä sydämensivystyksestä puhumattakan ei kykene ymmärtämään.
Seppo, fundisten ehdottomuus näyttäytyy usein tuolla tapaa. Mutta eihän se ole kuin osatotuus. Kun arjessa ollaan koetuksella, moni fundis aiheuttaa lähipiirissään yllätyksiä. Tuomariksi luultupa ei ohitakaan lähimmäisen kärsimystä, vaan jakaa viimeisen leipäpalansa.
Sekin panee hiljaiseksi, kun omat luulot pannaan tarkistukseen.
Timo Juntunen. Puhuin siitä mitä fundis ei kykene ymmärtämään. En sanonut ettei hän mitään kykene ymmärtämään.