Kävin Syyriassa toissaviikolla katsomassa koulunkunnostushankkeita, joita olemme Ulkomaanapuna tukeneet viimeisen parin vuoden aikana. Turvallisista koulurakennuksista on valtava pula ja tuhannet koulut ovat heikossa kunnossa ettei niitä voi käyttää opetustiloina. Nyt niitä kunnostetaan, että lapset pääsisivät takaisin kouluun.
Olin Syyrian Ortodoksikirkon vieraana, joka toteuttaa käytännössä koulutushankkeiden kunnostukset paikan päällä.
Syyriassa on monia alueita jotka ovat jo melko rauhallisia, mutta edelleen taisteluita käydään eri puolella kuten Raqqassa viime viikolla. Tilanteet voivat muuttua yhtäkkiä.
Asustelin Damaskoksen vanhassa kaupungissa jossa väkeä oli kadulla paljon iltaisin. Kahvilat täyttyivät ja iloinen puheen sorina täytti ilman kun väki joi cappuccinoa ja espressoa. Oli vähän absurdiolo, ja sota tuntui vieraalta.
Ja sitten jossain vaiheessa iltaa se alkoi; taustalta kuului ammuttujen kranaattien ääniä ja konetuliaseiden papatusta. Ikävä kontrasti rauhalliseen iltaan.
Jonkun kilometrin päässä Jobarin asuntoalueella Syyrian armeija alkoi päivittäisen taistelun Jabhat Al Nusra ja Jayh Al Islam ryhmittymiä vastaan. Alueella arvioidaan olevan lähes 10,000 taistelijaa, jotka iskevät säännöllisesti armeijaa ja Damaskosta vastaan. Jobar on totaalisen tuhottu, mutta ryhmät asuvat luolissa maan alla. Panttivankeja käytetään ihmiskilpinä ja tunneleiden kaivussa.
Ja tätä hulluutta on jatkunut jo lähes seitsemän vuotta. Kuinka moni onkaan menettänyt henkensä näissä taisteluissa?
Kun kuuntelin yöllä pommitusten ääniä muistin isäni kertomuksia Joensuusta sodan aikana. Hän kertoi, että he menivät poikien kanssa Niinivaaralle, Joensuun korkeimmalle paikalle, seuraamaan venäläisten pommituksia. Nuorille pojille se oli mielenkiintoista seurattavaa vaikka todellisuudessa siitä oli leikki kaukana.
Pelosta isäni ei koskaan puhunut vaikka uskon, että poikia pelotti. Mutta mistä isäni puhui usein oli nälkä. Hän kertoi, että kasvuiässä olevana hänellä oli jatkuva nälkä. Tuota näläntunnetta hän ei koskaan unohtanut vaikka myöhemmin elämässä ruokaa olikin tarpeeksi.
Damaskoksessa ja muualla Syyriassa isäni muistot tulivat elävästi mieleeni. Kuinka järjetön sota on ja miten paljon tuskaa se tuo tullessaan. Silti elämä jatkuu – sen täytyy jatkua. Elämänhalu ei saa hävitä. Tai jos se häviää, niin silloin varmaan elämällä ei muutenkaan ole paljoa merkitystä.
Seitsemän sotavuoden aikana moni syyrialainen on kaivannut leipää enemmän sitä, että voisi itse mennä torille ostamaan leipää. Vapautta elää ilman jatkuvaa pelkoa. Nauttia keskustelusta torilla myyjien kanssa ilman kranaattien uhkaa.
Muutama päivä Damaskoksesta lähtöni jälkeen sain facebookissa viestin, jossa oli kuva kahvipaikkani läheltä. Kranaatti oli iskenyt kauppaan, kolme kuollutta. Surullista.
Saamme olla kiitollisia rauhasta ja ettei Niinivaaralle putoa enää pommeja, mutta Damaskokseen ne edelleen putoavat.
Rukoillaan rauhaa Syyriaan, että tämä hulluus loppuisi.
Joulusaarna on sen verran pitkä, että siihen täytyy paneutua ajan kanssa ja vasta sitten kommentoida. Mutta jo kuvitus antaa vihjeen siitä, että tekstikin on lukemisen arvoinen. Joten, lisää myöhemmin…
Todella hyvä ja puhutteleva saarna, ja niin totuudellinen. Ihminen on hyvin sotaisa eläinlaji ja ihminen kaikessa ”viisaudessaan” kykenee aiheuttamaan valtavaa tuhoa ja kärsimystä elinympäristössään. Ihminen kykenee tuhoamaan kaiken elämän koko maapallolta ehkä joskus tulevaisuudessa tuhoaa vieläpä koko maailmankaikkeuden. Kuten Huttusen saarnastakin käy hyvin ilmi, uskonnot näyttelevät keskeistä osaa maapallon kriiseissä ja sodissa vielä tänäpäivanä, aivan niinkuin historiassakin.
Paljon puhutaan, että sivistys jalostaa ihmistä ymmärtämään eron hyvän ja pahan välillä ja tekemään hyviä asioita toisten hyväksi. Mutta missä tämä sivistys näkyy? Eipä juuri missään, vähiten se näkyy kirkoissa ja uskonnollisimmissa ihmisissä. Uskonnot ovat suurin uhka maailmanrauhalle, koska ne vaativat hylkäämään ja ohittamaan järjen, ajattelun ja tunteet. Uskonnot ovat vaarallisia, koska ne käyttävät hengellistä valtaa ihmisen järjen, ajattelun ja tunteiden yläpuolella ja ylitse.
Jussi: ’Mutta missä tämä sivistys näkyy? Eipä juuri missään, vähiten se näkyy kirkoissa ja uskonnollisimmissa ihmisissä. Uskonnot ovat suurin uhka maailmanrauhalle’
Älähän nyt Jussi liioittele!
Tuire, en liioittele. Please, katso historiaan ja katso näitä tämänpäivän kriisejä ja sotia. Uskonnot ovat kaikissa läsnä. Jos ei kaikissa pääsyyllisenä, on ainakin vahva vaikutin väkivaltaisuuksiin.
Jussi: Halusin vain kiinnittää huomiosi siihen. että pelkistät ja yleistät reippaasti asioita.
Eivät uskonnollisimmat ihmiset ole kaikki sivistymättömiä. Eikä kaikissa kriiseissä ole uskonto läsnä.
Ei tästä sen enempää. Joulusaarnastahan nyt on kyse.Ja paremmasta saarnasta kuin se toinen, joka ruoskii kirkon, sen päättäjät ja jäsenet.
Kun uutisia seuraa, miin näyttää vain se yksi ja tietty ”rauhanuskonto” aiheuttavan väkivaltaa ja sotia.
Nyt viime päivinä Australian kahvilaverilöyly ja Pakistanin toistasataa tapettua koululasta.
Ari Lahtinen
”Kun uutisia seuraa, miin näyttää vain se yksi ja tietty “rauhanuskonto” aiheuttavan väkivaltaa ja sotia.
Nyt viime päivinä Australian kahvilaverilöyly ja Pakistanin toistasataa tapettua koululasta.”
Tämä on valitettavan totta tänäpäivänä. Mutta ei siitä ole kuin noin 20 vuotta kun Euroopassa käytiin viimeisin sota, jossa uskonnot olivat merkittävässä roolissa. Eikä kristinuskon historiakaan kovin puhtoiselta näytä.
Jussi Tynkkynen
”Uskonnot ovat kaikissa läsnä. Jos ei kaikissa pääsyyllisenä, on ainakin vahva vaikutin väkivaltaisuuksiin.”
Olihan Herodeskin kaiketi ”uskossa”, kun hän käski tapattaa Bethelemissä kaikki alle kaksi vuotiaat lapset, vaan eipä kuolleetkaan kaikki, Yksi jäi, joka kärsimällä, kuolemalla kuoleman voitti ja ylösnousemisellaan hallitsee kuolemaa, perkelettä (tuota iilimatoa) ja helvettiä tänäkin jouluna.
Huttusen joulusaarna on niin moni ulotteinen ja -poljentoinen, että en yritäkään analysoida sitä. Siksi se täytyy itse kunkin lukea ja märehtiä. Ei ole elämää ilman uskontoa eikä uskontoa ilman elämää. Tuohon elämään sisältyy myös sota, pelko, rakkaus, viha, armo, pyyteetön auttaminen yhtä lailla kuin avuttomuus, syrjäytyminen ja tietämättömyys.
Analyysini on melko pitkälle Salmen kanssa samanlainen. Huttunen käyttää zoomia rohkeasti: lähelle ja kauas, teologiaan ja politiikkaan vaihdetaan ilman kytkintä ja välikaasua. Meidän Jumalamme ei ensisijaisesti ole hengellinen Jumala.
Salme Kaikusalo:
”Ei ole elämää ilman uskontoa eikä uskontoa ilman elämää.”
Hyvin pitkälti tuo näyttää pitävän paikkansa. Valitettavasti. 🙁
Juhsni Huttusen saarna ei ollut oikea saarna, mutta kirjoituksena aivan erinomainen. Niin sisällöltään ja ilmaisuvoimaltaankin. Näin sanon, vaikka en kaikista oivalluksista olisi samaa mieltä. Kiitos hyvästä kirjoituksesta!