Pälkäneläiset ylsivät upeaan saavutukseen viettäessään Suuren pohjansodan aikaisen taistelun muistoa. Runsaasta ohjelmasta ei tässä enempää. Ohessa lyhennelmä saarnastani Pälkäneen kirkossa 6.10. Kostianvirran taistelun 300 v. muistopalveluksessa.
Mallasveden ja Kostianvirran rannat olivat aamuhämärissä sankan sumun peitossa. Kenraali Armfeltin johtamat miehet olivat kaivautuneet asemiin. He olivat valmiina viivyttämään venäläisen sotaväen etenemistä. Yhtäkkiä sumuverho hälveni. Sotilaat rannalla näkivät järvenselän täynnä hirsilauttoja, jotka rantautuivat. Samaan aikaan venäläinen sotaväki ylitti myös Kostianvirran useasta kohtaa.
_ _ _
Näillä Pälkäneen peltoaukeilla taisteltiin verisesti tasan 300 vuotta sitten. Kyse oli suurimmasta taistelusta Suomen maaperällä. Venäläisten ylivoima oli musertava ja kenraali Armfelt käski oman armeijansa vetäytymään. Taistelun jälkeen suomalaisia makasi kaatuneina yli 500 ja venäläisiäkin toistasataa. Lisäksi oli satoja haavoittuneita ja vangeiksi joutuneita. Luulen, että monet pälkäneläiset talot muuttuivat haavoittuneiden hoitopaikoiksi.
_ _ _
Kun ihminen on voimaton, hän tarvitsee auttajia. Avun pyytäminen on usein vaikeaa, kun jokainen haluaisi pärjätä itse ja olla vahva. Silloin on vain unohdettava luontainen ylpeytensä ja otettava apu vastaan. Äsken kuulimme evankeliumissa halvaantuneesta miehestä. Hän oli omana aikanaan melkeinpä toivottomassa tilanteessa, liikuntakyvyttömänä. Hän oli kuitenkin säilyttänyt jotain oleellista – hyviä ystäviä, toivon paranemisesta ja ennen kaikkea uskon Jumalan apuun.
_ _ _
Jeesusta kosketti se, kuinka kantajat vaivoja säästämättä halusivat tuoda halvaantuneen hänen luokseen. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle. ”Poikani, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.” Jeesus aloitti tärkeimmästä, ihmisen sisimmästä. Siksi hän antoi synnit anteeksi.
Synnin todellisuus on syvällä ihmisessä ja yhteiskunnassa. Se näkyy yhteyden katkeamisena Jumalaan ja toisiin ihmisiin, sekä koko muuhun luomakuntaan. Synnin valta saa ihmisen haluamaan vain itselleen. Itsestä tulee kaiken keskipiste. Tämä itsekkyys johtaa keskinäisiin riitoihin, vääriin tekoihin ja lopulta jopa sotiin.
Synnistä ei haluttaisi puhua, mutta tämän ajan ongelmat huutavat suureen ääneen synnin todellisuudesta: materialismista ja pinnallisista ihmissuhteista on etsitty onnea, mutta saatu pettymyksiä. Jäljellä ovat rikkoutuneet perheet ja kaatopaikoille hylätyt tavarat, joiden hetkeä aiemmin piti tuottaa onnea.
Ihmisessä oleva elämäntarkoituksen jano on jäänyt täyttymättä samalla kun olemme yhä tietoisempia oman elämäntapamme tuhoisuudesta. Elämme velaksi luonnon ja tulevien sukupolvien kustannuksella. Monet herkät ihmiset tuntevat tämän ristiriidan painostavana ja masentuvat
Evankeliumissa Jeesus antoi halvaantuneelle suurimman lahjan, hänen syntinsä anteeksi. Lainopettajat pitivät sitä kuitenkin jumalanpilkkana. Silloin Jeesus paransi myös ruumiin sairauden kun hän sanoi: ” Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Näin hän osoitti olevansa Jumalan Poika, joka voi tehdä terveeksi koko ihmisen. Jeesus on edelleen syntien anteeksi antaja. Siksi hän kuoli ristillä ja voitti ylösnousemisellaan pahan vallan.
_ _ _
Palaan vielä Kostianvirran taisteluun. Sitä pidetään Suuren Pohjansodan ratkaisutaisteluna, jossa Ruotsi hävisi Venäjälle. Sodan jälkeen Venäjän sotajoukot miehittivät Suomen ja vaivasivat monella tavalla maan asukkaita. Ihmiset piiloutuivat metsiin ja piilopirtteihin. Kyliin jääneet vangittiin ja surmattiin. Maa oli kuin halvaantunut ja etsi parantajaa.
Mistä löytyivät halvaantuneen kantajat? Kuinka suomalaiset nousivat isonvihan ahdistuksesta? Täällä Pälkäneellä muistetaan Daniel Medelplania, joka kaiversi puusta piispa Gezeliuksen aapisen painolaatat. Keskellä sotaa ja Isoavihaa haluttiin oppia lukutaitoa ja kristinoppia. Jumalanpalvelusten vietto kirkoissa oli vaikeaa, mutta rukous piilopirteissä oli sitäkin hartaampaa. Usko Jumalaan on kantanut vaikeina aikoina. Samoin on kantanut lähimmäisten apu.
Tänäkin päivänä tuntuu välillä siltä, että maa on halvaantunut. Hengellinen ja henkinen lamaannus näkyy eri tavoin. Kirkosta eroaminen ja hengellisen elämän oheneminen koettelevat seurakuntia talousvaikeuksien lisäksi. – Tosin Pälkäneen srk:ssa toiminta ja messuissa käynnit ovat säilyneet korkealla tasolla. – Kantajat ovat tänäänkin valmiina viemään halvaantuneen suuren parantajan luokse.
Kantajia Jeesuksen luo ovat samat, koetellut asiat kuin ennenkin: Niitä ovat seurakunnan yhteydessä pysyminen ja jumalanpalveluksissa käyminen, kristillisen uskon siirtäminen lapsille ja iltarukouksen opettaminen – Hienoa, että te lapsikuorolaiset olette tänään kirkossa laulamassa.
Edelleen kantajia Kristuksen tuntemiseen ovat erilaiset vaivat ja vastoinkäymiset, jotka riisuvat omasta voimasta ja pakottavat etsimään Jumalan apua. Kantajia Kristuksen luo ovat myös hyvät lähimmäiset, jotka rakkaudellaan osoittavat uskonsa ja voivat jakaa siitä, mitä ovat itse Jumalalta saaneet.
……………………..