Maailmanlopun ennusteita

Tulee kapina, aseellinen, tulee terroria, sirpaleita ja raudanpalasia, poltettua kumia, tulee kaasua, rutto, tauti leviää. Ei tarvitse olla Jouko Piho tajutakseen.

Näitähän on kokonaisen elokuvagenren verran. Tietenkään en ole lukenut mitään Cormac McCarthya, kahdeksankymppinen Pulitzer-kirjailija. Viggo Mortensenin tähdittämä Tie-elokuvaversio oli kai menestys. Katsoin sitä puoli tuntia, en voinut katsoa loppuun. Sitten oli tämän Denzel Washingtonin tähdittämä The Book of Eli. Tulevaisuuskuvauksia, käsikirjoituksia uppoavasta lännestä, teoksia, joissa läntinen sivilisaatio on romahtanut, ja ihmisestä on tullut peto. The Book of Eli oli muistaakseni rytmiltään onnistunut, mutta että länsimaisen sivilisaation parhaan henkisen saavutuksen symbolina olisi KJV, niin tosikko olin, etten pitänyt siitä ajatuksesta.

Ihmisestä tulee peto, kun rakenteet sallivat. Voisi kauankin pohtia, mistä moraali tulee. Samastako evoluutiosta kuin kaikki muukin? En tiedä vastausta. Vähän aikaa sitten oli ilmaisia ämpäreitä jaossa, niin jonoksihan ihmisiä tietenkin riitti. Pitkä oli sekin jono, kun Vesa Keskisen OnnenHelvetissä jengi jonotti ilmaista grillimakkaraa.

Lisäksi on tämä ruotsalaistanskalainen televisiosarja Silta. Siinä on erinomaisesti keksitty ekoterrorismi. Jos Pohjois-Irlantia tai ETA-terroria ei lasketa, meillähän ei kotvaan ole ollutkaan kotitekoista terrorismia. Näinhän voisi käydä, eikös voisi.

Mietin tässä sellaista, että ennen ajanlaskua rahoihin painettiin jumalten kuvia, kunnes niihin ruvettiin lyömään kuvia hallitsijoista – jotka olivat jumalia. Toiset sanovat, että ihminen on Jumalan kuva, mutta jossain mielessä voidaan sanoa, että raha on Jumalan kuva. Raha oli sidottu poliittiseen ja hengelliseen valtaan. Lisäksi raha oli sidottu hopeaan sekä sitten noin sadan vuoden ajan kultaan, kunnes rahan arvo on vajaan 40 vuoden ajan perustunut mielialoihin.

Koko tunnetun historian ajalta raha oli kauemmin enemmän merkityksetön kuin merkityksellinen. 1100–1200-luvuilla pohjoisitalialaiset manufaktuurit tuottivat runsaasti tavaraa, mikä johti pankkitoiminnan kehittymiseen. Juutalaiset pantiin hoitamaan saastaisena pidettyä työtä, heistä tuli pankkiireita. Venetsian kauppias on antisemitismin perusteoksia.

Moderni arvopaperikapitalismi alkoi kai kuuluisasta tulppaanimaniasta 30-vuotisen sodan aikana. Maailma oli hullu silloinkin. Kun Eurooppaa repi verinen, vuosikymmeniä jatkunut sota – niin kuin Afrikassa nykymaailmassa -, Hollannissa moni rikastui arvopapereilla, jotka koskivat tulppaaneja, jotka olivat kauniita, mutta joita ei ollut vielä istutettukaan. Maailma oli niin sekaisin, että tarvittiin varma perusta, tuli foundationalismi, ja tuli fundamentalismi. Itse olen foundationalisti siten, että asiat ovat uskon asioita, ja usko on perusta. Uskon, että jokin vain on hyvä. Minua ei vakuuta pelkästään se, että joku niin väittää tai jossakin tekstissä joku joskus on niin sanonut.

Nyt rahalla ei ole isänmaata, eikä sitä ole sidottu hallitsijoihin tai jumaliin. Tämä on kiinnostavaa, sillä nyt keisarille ei anneta ihan kaikkea, mitä keisarille ikään kuin kuuluisi. Toinen puoli asiasta on, että raha on itseisarvo, se jakautuu järkyttävän epäreilusti, ja individualistit ovat harmissaan siitä, että poliittisilla päätöksillä tähdättäisiin minkäänlaiseen solidaarisuuteen. Nämä uuskokoomuslaiset nousukkaat ovat kauheita kakaroita. Samalla rahaa, joka on itseisarvo, ei ole olemassa muuna kuin sovittuna numerona tietokoneella, ja suurin osa rahasta on kierrätettyä velkaa.

Kun tämä kehitys jatkuu, kauhun tasapaino perustuu siihen, että meillä on riittävän vakiintunut ja kontrolloitu asekauppa. Muussa tapauksessa järjestelmä johtaisi siihen, että kun hyvää ei jaeta hyvällä, hyvää jaetaan pahalla. Nythän toisaalta pahaa jaetaan hyvällä, eli suostuttelemalla ja uskottelemalla. Voi aivan hyvin olla niin, että jos aiemmin elämämme tavalla tai toisella on ollut sidottu kulta- ja hopeakantaan, tässä voi tulla ajat, kun elämä on sidottu nikkeliin.

Kun Yhdysvallat meni lomalle, länsimaisen sivilisaation johtotähti siirtyi keskiaikaan, mikä tarkoittaa nimenomaan rikkaitten linnoittautumista omien armeijoittensa suojiin. Tässä on edessä vielä monta talonpoikaissotaa, ja näin ollen oikeutetun väkivallan etiikkaan joudutaan vielä ottamaan kantaa muutenkin kuin jäykissä isänmaallisuussseminaareissa.

Mietin tässä jo viime sunnuntaina iltasella noin kello 23.04, voivatko nämä tämmöiset sarjat kuin Silta tai sitten nämä katastrofielokuvat inspiroida mielikuvituksesta täytäntöönpanoon.Voihan olla itseään toteuttavia ennustuksia. Kun ihminen sanoo ääneen tavoitteekseen, ”jonain päivänä vielä näytän teille”, hän alitajuisesti ohjelmoi itsensä kohti tavoitteeseensa. Sen saa, mitä haluaa, ja kysymys on, mitä oikein haluaa.

Suomessakin on ihmisiä, jotka varastoivat säilykkeitä katastrofin varalle. Raha pitää realisoida johonkin materiaaliseen, joka säilyttää arvon.

On hauskaa (onkohan tuo edes oikea sana) ainakin luonnontieteen kannalta, että se, mikä on säilyttänyt arvonsa näihin päiviin, on joku kimalteleva metalli. Nyt sen aika rupeaa olemaan ohi. Rahan valtakunta, tuhatvuotinen valtakunta.

Eräs ihminen tätä kirjoittaessani kiteytti mainoskatkon aikana jotenkin niin pintaa hipoen, että meni syvemmälle kuin suoraan ytimeen mennessä. ”Mihin tämä maailma on menossa, kun Idols-tuomarinakin on muija, jollon tasan yks biisi.” Toisin sanoen kova on luotto.