Haluan usein, jostain syystä, päästä keskustelemaan uskon peruskysymyksistä. Täällä keskustelut käydään omalla nimellä, niin pysytään yleensä asiassa. Silloinkin, kun mielipiteet menevät pahasti ristiin. Joten ajattelin uskaltaa kokeilla tätäkin aihetta.
Kasteesta yleensä syntyy tiukkoja keskusteluja. Mitäpä tuumaatte tuon kirjoittajan tekstistä, jonka löysin tänä aamuna? Olisikohan tuossa asiassa se keskeinen erimielisyys, melko hyvin kuvattuna, josta kiivaimmat erimielisyydet syntyy?
”Ei näin, rakas veli , että minä sellaista tietä ole sinulle osoittanut, että kaste antaisi sinulle vapauden tehdä syntiä, päin vastoin. Syntisi on annettu anteeksi ja olet saanut armon, sen vuoksi, että eläisit nyt uutta elämää, etkä tekisi enää syntiä. Kaste ja synnissä elämien eivät sovi yhteen. Kaste ei voi sinua auttaa, jollet kunnioita sitä ja pidä sitä puhtaana. Vaikka sinulla on kristillinen nimi, itse Kristuksen sinä olet hyljännyt, eikä sinulla ole muuta kuin kristillinen ulkokuori, jolla petät itsesi.”
Monet papit julistavat kansalle pelastusta, pelkän kasteen armon perusteella. Onko sitten tuon kirjoittaja erehtynyt?
Hänen tekstinsä kumoaa tuon ajatuksen täysin. Kertokaa ystävät, mihin perustuu se ”kasteen armo”, josta kirkossa hyvin usein kuulee puhuttavan?
En uskaltaisi väittää hölynpölyksi näitä asioita, vaikka olisin kuinka eri mieltä. Jotain kunnioitusta täyttyy kyetä uskovana osoittamaan, myös toisen uskolle.
Minä uskallan. Mutta koska sinä et uskalla sanoa hölynpölyksi minun esittämääni kantaa, niin ilmeisesti pidät mahdollisena, että se on oikea.
Minä sen sijaan EN uskaltaisi puhua Herrastamme sellaista, että vastasyntyneet olisivat hänelle perisynnin tähden ”vihan lapsia”, jotka hän laittaa kadotukseen, jos heidän vanhempansa eivät kastata heitä papilla. Ei, en todellakaan uskaltaisi antaa Hänestä sellaista väärää todistusta. Älä sinäkään, Pekka, anna.
No Jos Jeesus on kerran pelastuksen hankkija ja kaste kaiken tuon hyvän välittäjä(Room.6:3), niin eikö se silloin ole niin? Lisäksi kasteesta sanotaan myös: ”Ollen hänen kanssaan haudattuna kasteessa, jossa te olette herätetyt, uskon kautta, jonka Jumala vaikuttaa, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista” (kol.2: 12). Kohdan mukaan kasteessa laitetaan synti hengellisesti pois. Kasteessa hengellisesti kuollut herää ja kasteessa Jumala vaikuttaa uskon. Näin siis kohdan mukaan.
Risto, olen ymmärtänyt, että ”vesi ja henki” ovat sanaparina konjuktio joka liittää ne yhteen, kuten voisi ajatella, esim. ”Äidinrinta ja maito”, eli ne kuuluvat yhteen. Niitä ei voi erottaa, jotta ymmärretään, mistä maidosta on kysymys.
Jos Uudessatestamentissa olisi erotettu ”vesi ja henki”, niin sanonta olisi ”vesi tai henki” Tuossa tapauksessa uudelleensyntymä voisi tapahtua vedestä tai hengestä.
Nyt kuitenkin on niin, että ”vesi ja henki” kuuluvat erottamattomasti toisiinsa.
”Jos joku ei synny vedestä ja hengestä” kuvaa selkeästi yhtä tapahtumaa, jossa synnytään vedestä ja hengestä.
Tämä ei ole minun mielipide, vaan selkeästi sanasta nouseva todellisuus.
Joh.3:5, puhutaan äidistä syntyneistä ja lihasta syntyneistä, joiden tulee syntyä uudesti ylhäältä ”vedestä ja Hengestä”. Kristillisessä ksteessa on siis elävä vesi. Sana antaa mitä lupaakin kasteessa. Vapaasti muistellen apt.2:38-39, kehotetaan synnintuntoisia ottamaan kasteen Jeesuksen nimeen syntien anteeksisamiseksi, niin he saisivat Pyhän Hengen lahjan. Teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu. Mielestäni, valtavaa kasteen evankeliumia pelastuksen osallisuudesta.
Joh. 3:5: on erilaista tulkintaa paljon. Kopsaanpa sinulle luettavaksi jotain muualle kirjoittamaani, jos kiinnostaa.
Näin kirjoitin Matias Rotolle, kun hän tyrmäsi jonkun kolmannen käyttämän käsitteen ”sanan vesi”:
”Liittyen Joh. 3:5 tulkintaan on väitetty: “Yritys vääntää vesi joksikin muuksi, se jos mikään, on Pyhän Sanan vääristelyä. Sanojen on annettava olla sitä mitä ne ovat elikkä että vesi tarkoittaa nimenomaan vettä.”
Jeesus sanoi lähikontekstissa: “joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”.
On siis vettä, joka tulee jonkin toisen veden lähteeksi. Ja sitä vettä “juodaan”. Sopiiko se kasteveteen? Ovatko ne molemmat vedet todellakin H20:ta kuten haluat tulkita? Vai voisiko sittenkin olla kyseessä vaikkapa sanan vesi, joka tulee hengen veden lähteeksi? Jeesushan kyllä käytti vertauksia ja kielikuvia…
Tulkinta “sanan vesi” on vanha ja varteenotettava. Esimerkiksi heprealaiset kutsuivat esim. Tooran tekstejä vedeksi. Toisaalta ilmaisu “vedestä ja hengestä” on monen teologin mielestä ns. hendiadys-ilmaus (kreikasta ἓν διὰ δυοῖν), eikä vesi siis viittaisi kasteeseen vaan liittyisi toiseen sanaan eli henkeen. Selitän asiaa. Vastaavia on sekulaarissa kielessä ja Raamatussakin useita. Wikipedia kertoo:
“The basic idea is to use two words linked by the conjunction “and” instead of the one modifying the other.”
“Exodus 15:4 “the chariots of Pharaoh and his army” for “the chariots of Pharaoh’s army”
In Leviticus 25:47 “the alien and the resident”, but the phrase means a “resident alien”.
In Lamentations 2:9 “ruined and broken”, but the phrase means “totally destroyed”.
In Isaiah 4:5 cloud and smoke for cloud of smoke”
In Mark 11:24, the Greek says “ὅσα προσεύχεσθε καὶ αἰτεῖσθε”, literally translated as “whatever you pray and ask”, but the phrase means “whatever you ask in prayer”.”
Eli tältä pohjalta kyse olisi “Hengen vedestä”. Se toisaalta ei ole kaukana sanan vedestäkään, koska Jeesus sanoo myös: “Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.”
Voidaan toki edetä myös sillä tulkintalinjalla, että Joh. 3:5:n vesi ei tässä kohden ole vertauskuvallinen, vaan vesi on vettä ja nimenomaan kastevettä. Sehän on mahdollista. Viitataanko silloin tekstissä uskovien kasteeseen vai myös myöhäsyntyiseen imeväiskasteeseen? Taustaksi pitää myös tutkia, mitä muualla sanotaan uudestisyntymisestä.
1.Piet.1:23. “…te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.”
Joh.1:12 käyttää sanoja “tulla Jumalan lapsiksi”. Se tarkoittaa uudestisyntymistä Jumalan lapseksi. “Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä…”
Tekstin mukaan siis uudestisyntyminen tapahtuu ottamalla vastaan Jeesus (josta hän edellä käyttää myös nimitystä Sana). Ja hän lisää: “niille, jotka uskovat hänen nimeensä”. Samoin 1.Joh.5:1 kytkee uskon ja uudestisyntymisen: ”joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt”.
Siis Jeesuksen vastaanottaminen, Jumalan sana ja usko vaikuttavat uudestisyntymisen. Jos ajatellaan siis, että Joh. 3:5:n vesi on kastevettä, niin vesikasteitakin on Raamatussa useita: Johanneksen kaste, uskovien kaste, kuolleiden puolesta suoritettu kaste ja on olemassa myös Raamatun ajan jälkeen tullut lapsikaste. Onko vesi uudestisynnyttämässä ihmistä kaikissa näissä kasteissa?
Hylätään saman tien Johanneksen kaste ja kuolleiden puolesta kastattaminen.
Kysymys on: vaikuttaako uudestisyntymiseen kaste, jonka ottaa ihminen, joka on kuullut evankeliumin ja ottaa Jeesuksen antaman kehotuksen perusteella kasteen ja tunnustautuu siinä Jeesukseen?
Ja toinen kysymys: vaikuttaako Raamatun ajan jälkeen tullut lapsikaste uudestisynnyttävästi?
Edellä tehtiin muiden uudestisyntymisestä kertovien Raamatun kohtien perusteella seuraava johtopäätös: “Jeesuksen vastaanottaminen, Jumalan sana ja usko vaikuttavat uudestisyntymisen.” Ovatko nämä mukana uskovien (tai uskoontulevien) kasteessa? Selvästi ne ovat. Raamatun mallissa ne kastettiin, joille oli julistettu evankeliumia Jeesuksesta ja jotka uskoivat sen ja ottivat Jeesuksen vastaan. He uudestisyntyivät.
Ovatko nämä uudestisyntymiseen vaikuttavat kolme tekijää mukana lapsikasteessa? Ottaako vauva vastaan Jeesuksen? Onko vauvalla usko Jumalan sanaan ja Jeesukseen? Siinä mielessä kuin usko Raamatussa esitetään (“luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”), ei voi sanoa lapsella olevan uskoa. Usko tulee lisäksi kuulemisesta, eikä senkään pohjalta voi ajatella vauvan uskovan. Jeesuksen vastaanottaminen on tietoinen päätös, jota vauva ei voi tehdä.
Johtopäätös on, että silläkin tulkintalinjalla, jossa vesi halutaan ottaa kirjaimellisesti kastevetenä, Joh.3:5 ei kuitenkaan puhu lapsikasteen puolesta huomioiden kaikki, mitä uudestisyntymisestä Raamatussa sanotaan.
Kuitenkin on hyvin ymmärrettävää, että evankeliumin kuullut ja uskonut henkilö uudestisyntyi tunnustautuessaan kasteessa ensimmäisen kerran Jeesukseen. Uudestisyntyminen ei kuitenkaan ole sidottu kasteeseen. Jeesuksen vastaanottaminen, Jumalan sanan kuuleminen ja usko vaikuttavat uudestisyntymisen ilman kastettakin.
Näin ymmärrän ja kokemukseni omasta elämästäni ja havaintoni muiden vauvana kastettujen suomalaisten elämästä vakuuttavat minulle, että olen oikeassa.”
Lyhyesti tuohon vastaan, että kristillisessä kasteessa on elävä vesi. Sana antaa mitä lupaakin kasteessa. Oikein sanoo ihan apostolinen uskontunnustus: ” uskomme yhden kasteen syntien anteeksisaamiseksi” vertaus Raamatusta: Saulille sanottiin: ”mitä viivyttelet? huuda avuksi hänen nimeään ja anna kastaa itsesi, pestä syntisi pois” (apt.22:16). Aika selvä kohta kasteesta.
…”olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin” (Ef.2:3). Perisynnistä kaksi kohtaa: Room.5:12 ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet-” Edelleen : Room.5:18 ”Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi”. Perisynti ja kadotus on siis totta. Room.6:1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Risto, saat olla oikeassa. Minun pysymiseni syventymiseni Kirkon tunnustuksessa on kasvanut kaiken aikaa ja uskon vakaasti kuten olen monesti edellä kirjoittanut.
Pitäköön Jumala meistä kaikista hyvää huolta ja vieköön Hän meissä alkamansa työn päätökseen.