Kysymys kristityn lainkuuliaisuudesta ei ole uusi, vaikka se nousikin sisäministerin puheen yksityiskohdan perusteella lehtien kommentoitavaksi. Tästä pienestä kohusta monet ovat saaneet syyn erota kirkosta – pohtimatta tarkemmin kirkon yhteyttä Päivi Räsäsen puheeseen.
Räsänen itse kommentoi (HS 11.7.) kysymystä, pitääkö lakia aina noudattaa: ”Aina on lakia noudatettava.” Ainoa hänen ajatuksissaan oleva ristiriita lakiin on siinä, ettei terveydenhuollon henkilökunnalla ole oikeutta kieltäytyä abortista. ”Tässä suhteessa Suomessa ja Ruotsissa on heikompi omantunnonsuoja kuin muissa maissa, ja haluaisinkin saada lainmuutoksen tähän asiaan.” Omantunnon syistä on Suomessa kuitenkin mahdollisuus saada suorittaa aseeton palvelus tai siviilipalvelus. Omantunnon suojaa siis kunnioitetaan toisessa yhteydessä. Tosin erona on, että kätilöksi tai lääkäriksi hakeutuessaan tietää aborttien kuuluvan virkatehtäviin.
– – –
Luterilausuus on eri tunnustuskunnista yleensä hyvin esivaltauskollinen. Luther nojautui ruhtinaiden tukeen reformaation läpiviennissä. ”Cujus regio, ejus religio.” Kenen maa, sen uskonto. Ruotsissakin kirkon pääksi tuli kuningas. Kristitty esivalta oli saanut valtuutensa Jumalalta hyvän tekemiseen ja heikkojen auttamiseen. ”On suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta. Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.” (Room 13:6-7). Kukaan ei tänäkään kesänä ole yrittänyt vapautua tulleista, veroista tai kunnioittamasta ministeriä? Tässä ainakin Jumalan Sana ja laki ovat samalla kannalla.
– – –
Luterilainen ajattelu on siis johtanut kunnioittamaan esivaltaa ja sen säätämiä lakeja. Tämä näkyy suomalaisessa kulttuuriperinnössä luotettavuutena ja lainkuuliaisuutena. Tosin maallistuminen on vaikuttanut tähänkin asiaan. Jumalan, esivallan ja lain edellä kulkee yhä useammin oma mukavuus.
– – –
Vakava periaatteellinen kysymys on, voiko esivalta ja sen säätämä laki poiketa Jumalan tahdosta, siis olla vahingollinen yhteiselle hyvälle? Kyllä periaatteessa ja joskus käytännössäkin. 1930-luvulla Saksan Tunnustuskirkko antoi tätä koskevan Barmenin julistuksen. Tuolloin oli kyse status confessiones -tilanteesta ”ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmistä”. Teoriassa ei ole mahdotonta, että status confessiones tilanne joskus toistuu. Tosin sen kynnyksen on oltava riittävän korkea ja kirkon on yhdessä todettava tilanne – kuten 3. valtakunnassa, missä kaikki ihmisoikeudet vietiin, paitsi juutalaisilta ja romaneilta, myös tunnustavilta kristityiltä. Tässä vaiheessa ns. Saksalaiset kristityt ja Valtakunnan kirkko vähintään hyväksyivät käynnissä olevan tapahtumasarjan.
– – –
Minusta ei ole väärin teorian tasolla pohdiskella lain ja Jumalan Sanan mahdollista ristiriitaa. Kesän uutisista niukkana aikana päivystävät toimittajat ymmärrettävästi tarttuivat aiheeseen.
Jokaisen tunnustavan kristityn tulee nousta tulollaan olevaa nk. tasa-arvoista avioliittolakia vastaan kuin myös Päivin mainitsemaa terv.huollon henkilöstön omantunnon vapautta rajoittavia asetuksia vastaan. Ei vain sanoissa ja nettiblogeissa vaan myös käytännön teoissa. Samoilla metodeilla ja oikeutuksilla kuin EVR-aktivistit iskevät turkistarhoille tai jotkut kirkot piilottelevat karkoituspäätöksen saaneita turvapaikan hakijoita. Kansalaistottelemattomuutta kaikki tyynni.
Kristinusko perustuu tosiasioihin , jotka ovat havaittavissa ja kuultavissa.
Jeesus kritisoi aikansa oppineita siitä , että he tavoittelivat kunniapaikkoja ja ovat siksi haluttomia tunnustamaan totuuksia , jotka uhkaavat heidän asemaansa ihmisten silmissä. –Jeesus totesi : ” Miksi te ette ymmärrä minun puheitani, siksi , että te ette siedä kuunnella , mitä sanon. ”
Kristuksen tunnustaminen johtaa ristiriitaan vallitsevan kulttuurin kanssa . Näin joutuu tunnustuksesta maksamaan kovan hinnan. Evankeliumit kuvaavat sitä , miten vaikeaa ihmisen on pitää kiinni totuudesta , jos hän joutuu kärsimään sen takia.
Kristinusko perustuu tosiasioihin , jotka ovat havaittavissa , nähtävissä ja kuultavissa.
Jeesus kritisoi aikansa oppineita siitä, että he tavoittelivat kunniapaikkoja ja ovat siksi haluttomia tunnustamaan totuuksia , jotka uhkaavat heidän asemaansa ihmisten silmissä.
Jeesus totesi : ” Miksi te ette ymmärrä minun puheitani , siksi , että te ette siedä kuunnella , mitä sanon.” Kristuksen tunnustaminen johtaa ristiriitaan vallitsevan kulttuurin kanssa . Näin joutuu tunnustuksesta maksamaan kovan hinnan.
Evankeliumit kuvaavat sitä, miten vaikeaa ihmisten on pitää kiinni totuudesta , jos hän joutuu kärsimään sen vuoksi . Jumalan sanoissa ei ole mitään epätäydellistä tai epäpuhdasta . Jumalan sanojen puhtaus asetetaan vastakohdaksi ihmisten sanoille.
Jos aletaan tutkia onko Jumalan sana Jumalan sanaa, niin lopputuloksen pitäisi saada aikaan yksimileisyyden. Jos on, niin jokaisen olisi viisasta noudattaa sitä.
Ei kai kysymys omantunnonvapaudesta lain suhteen merkitse sitä, että laittaisimme raamatun ja lakikirjan kamppailemaan keskenään ja valitsisimme itse lle edulllisimman vaihtoehdon.
Kyllä kai Jumalan sanaan tulee olla henkilökohtainen suhde ja omantunnon sitoutuminen siihen ennenkuin voidaan edes ajatella ristiriidan syntymistä. Jos vain 27% uskoo Jumalaan jollain tasolla, niin on kai selvää, että lainsäädäntö on ihmiskeskeistä eikä Jumalakeskeistä.