Tässä muutamia keskustelun kannalta vähemmän tulenarkoja ja tunnepitoisia kommentteja kirvoittavia asioita:
Vanhoillislestadiolaisten ehkäisypolitiikka ja seurakuntaoppi
Naispappeus
Pedofilia
Homoseksuaalisuus ja sukupuolineutraali avioliittolaki
Evoluutio vs luomisusko
Kastekysymys
Aiempaa kommentointia seuranneena väitän näiden olevan kevyttä kauraa verrattuna Israel-kysymykseen. Miksi?
Tykkään tavastasi suhtautua vaikeisiin asioihin ja tehdä niistä helpommin lähestyttäviä. Aivan upea blogiavaus, kertakaikkiaan. Minäkin uskallan sivuta aihetta vain tämän verran.
Kakkurin Teemupa uskalsi kirjoittaa teemablogin Israelista. Luin sen juuri äsken, mutta en uskalla kommentoida. Oli se aika hyvä ja liikkuu turvallisella alueella. Hänen kolmen Israelin näkynsä on mielestäni melkolailla todellinen. Yhtä todellinen kuin Isä, poika ja Pyhä henki.
Jussi. Sama koskee naispappeutta. Kun uskalsin kirjoittaa naisten syrjimistä vastustavan kirjoituksen, oli vastassa ilkeitä nuorten ”säätiöläisten” pilkkakirjoituksia.
Israel-kysymys on hyvin poliittinen kysymys ja siihen liittyy toisen valtauskonnon mukanaolo. Siksi siihen ei uskalleta puuttua helposti.
Mutta myös mainitsemasi
”Homoseksuaalisuus ja sukupuolineutraali avioliittolaki”
ovat yhtä lailla tulenarkoja, mitä tulee mahdollisuuteen tulla leimatuksi vihapuheen levittäjäksi. Harva enää uskaltaa olla vastaan, sillä yleistä mielipidettä on tietoisesti muokattu vuosikymmeniä myötämieliseksi.
Helposti otsaan isketään leima ”suvaitsematon”, ”vihapuheen levittäjä”, ”rasisti”, ”orjuuden puolustaja” jne. Ja varsinkaan Raamatun lauseilla ei saa mielipidettään puolustaa.
Tämmöistä elämä on!
Elias. Minä en uskalla tätä edes kommentoida.
Osmo Kauppinen:
Sinäpä sen sanoit. Nimenomaan nuoret ovat usein jopa yllättävänkin fanaattisia vakaumuksessaan. Ehkä se kuuluu normaaliin kehitykseen. Ja kun miettii miten asia oli omalla kohdallakin, täytyy kyllä myöntää että ikä on tehnyt tehtävänsä. Mutta Israel näyttää kyllä olevan monille todella arka aihe, koska se liippaa niin läheltä itsekunkin uskonnollista vakaumusta ja uskonnollista identiteettiä.
Elias. Oliko tämä ”Tervetuloa kommentoimaan” – vai ”Pysykää poissa kommentoimasta” – blogi?
Tästä varsinaisesta aiheesta, josta ei siis olisi syytä uskaltaa kommentoida:
Olen iloinen, kun olen saanut olla työntekijänä kirkollisessa järjestössä, joka on valinnut linjakseen toimia yhdessä kaikenlaisten osapuolien kanssa Israelissa ja palestiinalaisalueella, mukaan lukien siirtotyöläisinä toimivat ulkomaalaiset, jotka antavat mukavia lisämausteita tuohon soppaan. Se ei ole aina ollut yksinkertaista siellä työskenteleville, koska helposti me kaikki haluamme olla ”omiemme” puolella. Se on silti ollut upea valinta. Jotain siitä mielestä soisin näkeväni täälläkin. Näissä muissakin asioissa.
Lisäys. Olen myös sellaisen seurakunnan jäsen, jonka ”lapsi- ja nuorisotyöllä on kaksi kummilasta Israelissa ja palestiinalaisalueilla Suomen Lähetysseuran kautta. Kerätyillä varoilla tuemme kummilasten koulunkäyntiä.” Sekin on rauhan rakentamista.
Maija, alkuperäinen ideani oli se, että ukkosenjohdattimen tavoin ohjaisin tänne keskustelut noista mainitsemistani aiheista, jotta toisissa blogeissa voitaisiin keskustella Israelista. Ehkä ne blogistit ovat sellaisia, jotka asiasta jotain tietävät. Itse olen jo kauan sitten lakannut ymmärtämästä Israelin tilannetta, mutta sekin johtuu vain siitä vastenmielisyydestä, mitä Israel-fanaatikot ovat herättäneet.
Paavi luo positiivista kuvaa itsestään ja kirkostaan. Kiitos!