Työhaastattelussa oli viisi matkasaarnaajan paikkaa hakenutta.
Ensimmäinen oli pieni, tummakulmainen vanhapoika. Papereista näkyi, että hänellä oli sosiaalinen media hallinnassa ja kirjuriapua löytyi. Toisaalta taustaselvitys kertoi, että hän oli riidoissa eräiden seurakuntien kanssa, jopa itse perustamiensa. Hänestä liikkui juttuja, että kirjeissä hän on polleaa poikaa, mutta heikko tosi paikan tullen kansan edessä. Aika tiukka oli opistaan ja taustasta löytyy jopa oikeusmurhassa avustaminen. Fariseus-kokemusta.
Toinen oli avioitunut mies, joka tahtoi matkaedut myös vaimolleen. Myönsi itsekin, että oli tullut myös pelkurin lailla toimittua. Opillinen sivistys vähän niin ja näin, enemmän kalamiehiä. Näkyjä on nähnyt ja niistä kertoo. Kuulunut sisäpiiriläisten hyvä veli –verkostoon.
Kolmas vakuutteli musiikillisia kykyjään. Laulaa heläytti Jumalan kunniaksi jotakin Jumalan suuruudesta, joka ilmeni vihollisen mereen heittämisenä.
Neljäs oli selvä haihattelija. Käski turvautumaan Jumalaan eikä ihmisiin, kehotteli uskomaan, koska muuten ei kestetä. Ei selvästi ollut realisti ihmissuhteissa, koska kielsi kaikki sopimukset ja liittoumat.
Viides oli kyllä innokas, mutta mitenhän tuon opin kanssa oikein on, kun tekoja painottaa? Pitäisi tehdä hyvää ja väittää vielä, että usko ilman tekoja on kuollut.
Haastatteluryhmä ei kauan vateloinut päätöksessään. Ei valittu näistä ketään, pantiin paikka uuteen hakuun.
Ja hups heijaa: Paavali, Pietari, Mirjam, Jesaja ja Jaakob jäivät muita töitä kyselemään.
Lämpimät onnittelut.
Hyvä Kari! Kirkkomme tarvitsee miehiä, jotka uskaltavat puhua Jeesuksesta. Sydämelliset onnittelut veljelle ja Jumalan siunausta Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa!