Monille meistä ulkomailla asuvalle suomalaiselle kesällä on päästävä Suomeen. Se on merkittävä juttu kun vuoden aikataulua suunnitellaan. Huomaan odottavani Suomijaksoa aina kovasti. Ei niin ettei eläminen ulkomailla olisi positiivinen juttu – varsinkin kun on vapaaehtoisesti sinne muuttanut – mutta kun on suomessa syntynyt niin sitä kaipaa Suomeen aina välillä.
Ylen tekemän tutkimuksen mukaan suomalaisia asuu ainakin 115 maassa. Määrä lienee todellisuudessa paljon suurempi. Ulkosuomalaisia arvioidaan olevan noin kaksi miljoonaa, tosin tarkkaa määrää ei tiedä kukaan. Syitä arvion epätarkkuuteen on monia, mutta yksi syy on se, ettei ulkosuomalaiselle henkilölle ole olemassa tarkkaa määritelmää.
Törmään itsekin usein ihmisiin matkoillani, kun joku tulee kertomaan juuriensa olevan Suomessa. Henkilö ei välttämättä puhu Suomea, eikä ole edes käynyt Suomessa, mutta mieli tekisi vanhempien tai isovanhempien kotiseuduille.
Asuessani Salomonin saarilla pari Amerikkalaista sotalaivaa pysähtyi sinne pariksi päivää. Illalla ravintolassa syödessäni Suomi-paita päällä, muutama jenkkisotilasta tuli sanomaan, että heidän juurensa ovat Suomessa. Kumpikaan ei ollut koskaan käynyt Suomessa, mutta suomalaisuus oli kiinnostava asia.
Olen itse asunut useammassa eri maassa Euroopassa, Afrikassa, Lähi-idässä ja Tyynellä Merellä. Kaikkiin noihin maihin mahtuu oma sisäinen kauneutensa ja luonteen piirteensä, mutta silti Suomen luonto hakee vertaistaan. Täällä on vaan niin hyvä kuljeskella puhtaassa ilmassa metsän keskellä – satoi tai paistoi. Ja yleensähän sataa.
Nykyisessä asuinmaassani Jordaniassa on alle 1 % metsää, mutta hiekkaerämaata sitäkin enemmän. Erämaassa on oma viehätyksensä, mutta Suomen vihreys tuntuu hyvältä.
Myös Suomen vesistöt hakevat vertaansa. Suomessa lasketaan olevan 187 888 yli 500 neliömetrin kokoista järveä. Määrää on vaikea selittää ihmisille, jotka elävät maissa joissa vesi on todella tiukassa.
Suomessa tulemme harvoin miettineeksi miten vakaat olot meillä on. Maailmalla asuessani meillä on ollut pitkiä sähkökatkoja, vettä ei ole tullut hanoista, tiet ovat olleet poikki sateiden takia, puhumattakaan huonoista netti- ja puhelinyhteyksistä.
Myös Suomen turvallisuus on käsittämätöntä. Harvassa maailman suurkaupungissa pystyy liikkumaan niin huolettomasti illalla ulkona niin kuin Helsingissä. Kyllähän meilläkin sattuu, mutta aika harvoin kuitenkin.
Monia ulkomaalaisia huvittaa meidän lainkuuliaisuus. Vaikkei autoja olisi mailahalmeilla niin suomalainen odottaa vihreän valon vaihtumista ennen kuin ylittää kadun. Niin teen minäkin Suomessa.
Keniassa ja Tansaniassa asuessani suositus oli, että täysillä vaan punaisia päin pimeällä sillä aseellisten ryöstöjen mahdollisuus oli liian korkea. Pimeällä tiellä pysähtyjää saattoi odottaa ikävä tunkeilija.
Olemme omalaatuinen kansa omalla kummallisella tavallamme ja hyvä niin! Ollaan vaan. Siitä omalaatuisuudesta löytyy paljon hyviä asioita, mutta myös paljon korjattavaa. Itseriittoisuudella ei yleensä ole saatu mitään hyvää aikaan.
Mutta on yksi asia mikä on erityisen hyvin Suomessa. Meillä ei lenkkimakkaraa ole pilattu liialla lihalla. Monissa maissa kun tilaa makkaraa niin se on melkein kokonaan lihaa. Meillä onneksi saa vielä kunnon jauhomakkaraa lisukkeineen!
P.S. Eilen kun palasin kesälomalta Ammaniin niin lähtiessä lämpötila Espoossa oli +16C. Tänään kirjoittaessani tätä blogia lämpötila on +38C.
