Olen viime aikoina kirjoittanut blogeja, joista olen poistanut kommentointimahdollisuuden. Päädyin tähän ratkaisuun, kun eräs saman sukupuolen parisuhteita puolustava henkilö ryhtyi postaamaan (lue: urakoimaan) toistuvasti henkilööni kohdistuvia kommentteja.
Niinpä totesin säästäväni aikaani perustyöhöni, kun minun ei tarvitse toimia jatkuvasti blogini moderaattorina.
Täällä Kotimaa24:n pohjalla touhuaa muutamia henkilöitä, jotka valtaavat omilla kommenteillaan monet keskustelut. – Mikäli blogisti ei itse käytä paljon aikaa omaan blogiinsa liittyvän keskustelun seuraamiseen, nämä muutamat henkilöt hallitsevat pian kaikkea omaan blogiin liittyvää keskustelua. – Useinkaan näiden ilmeisesti netissä asuvien, ja lähes päätoimisten kommentaattoreiden argumentointi ei ole kovin syvällistä. – Silmiinpistävintä on vain miltei jatkuva äänessä oleminen.
Kenestä minä nyt kirjoitan? Ymmärrän, että tällaisessa melko yleisessä kritiikissä on vaarana, että siitä pahastuvat ne, joille se ei ole tarkoitettu, – mutta ne joihin se kohdistuu, eivät korvaansa lotkauta…
En halua mainita nimiä, mutta kritiikkini kohdistuu niihin kommentoijiin, joiden kommentteja olen joutunut poistamaan useita kertoja, ja pyytänyt jopa siirtymään muualle kommentoimaan, mutta kyseiset henkilöt eivät sellaisesta piittaa… Asianomaiset tietävät tämän lukiessaan tämän; muut ovat arvostelustani vapaat. – Koen turhauttavaksi tarjota blogejani tällaisten henkilöiden hiekkalaatikoksi.
Pidän keskustelusta. – Ajattelen, että ryhtyminen avoimeen keskusteluun kertoo toisen ihmisen arvostuksesta. Siinä annamme toisillemme vastavuoroisesti aikaamme ja opimme tuntemaan toisiamme. Tämä on arvokasta. – Pitkän pohdinnan jälkeen rajasin kuitenkin kommentointimahdollisuuden pois, koska en näe mielekkääksi, että muutama väittelyhaluinen kaappaa koko keskustelufoorumin ja estää mahdollisuuden tavalliseen ajatustenvaihtoon. – Minulla on kokemusta henkilöistä, joiden kanssa olen jauhanut kymmeniä, ehkä satojakin kertoja, mutta edelleen samat henkilöt pyörittävät samaa myllyä… Silloin kyse ei ole nähdäkseni enää halusta keskustella kanssani, vaan käyttää blogejani oman julistuksensa ponnahduslautana! – Eikö tällöin olisi reilumpaa kirjoittaa omia blogeja?
Kirjoitin tämän blogini esittääkseni pahoitteluni niille lukijoilleni, jotka ovat vilpittömästi harmitelleet kommentointimahdollisuuden poistumista.
Olen kuitenkin iloisesti yllättynyt, että ilman kommentointimahdollisuuttakin blogejani on kuitenkin luettu, jopa yli 1000 kertaa! – Kiitän minulle suoraan välitetystä rohkaisevasta palautteesta.
Tällä kertaa ja tässä blogissa avaan tilapäisesti mahdollisuuden kommentointiin. Tässä blogissa sana on taas vapaa, mutta toivon edelleen asiallista keskustelua.
”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.”
(Kirkkoraamattu 1933/38: Sananl. 25:11)
Moniko osainen uusin ateismia käsittelevä blogisarjasi tulee olemaan, ja osaatko sanoa, koska julkaiset viimeisen, johon ilmeisesti voi myös kommentoida?
Blogauksesi on nimittäin niin täynnä argumentointivirheitä, että olisihan se hyvä että ne voitaitiin korjata.
Kiitos viestistä. En osaa sanoa vielä tarkkaan montako osaa tulen kirjoittamaan. – Tämä blogi ei ole sitä varten…
Ok, odotellaan.
Koska blogi on julkinen ja siinä on virheellisiä väittämiä ja esityksiä, myös korjausten on hyvä olla julkisia. Sähköposti ei ole tällaisessa tapauksessa tarkoituksenmukainen.
Tämä sopii hyvin, ja mielenkiintoista sitten aikanaan kuulla, mitä ajatuksia sinä pidät argumentointivirheinä…
Marjaana
On myös hyvä tapa ohjata ja opettaa ensin kahden kesken. Laita vaan sähköpostilla ohjeet ja neuvot menemään. ( jos vaikka blogisti ei ehdi arvioida kaikkea hupi kommentointia mitä täällä voi tulla)
Ja kyllä maailmaan puhetta mahtuu. Ja jokainen meistä voi tehdä vaikka oman oikein argumentoidun blogin.