Kevään valolla ja elämän heräämisellä on ihmeellinen vaikutus. Ne vaativat toimimaan. Taleban on ilmoittanut taistelukauden alkamisesta Afganistanissa. Taistelut tosin eivät lisää elämää vaan kuihduttavat sitä. Yhä useammat joutuvat jättämään kotinsa. Lapsilta jää koulunkäynti ja aikuisilta työnteko. Taistelut ovat kuin liikkuva hiekkadyyni, joka autiomaasta työntyy kohti metsää ja asutusta haudatakseen ne alleen.
_ _ _
Myös meillä taistelukausi on alkanut, vaikka sitä ei voi verrata Lähi-idän tai Keski-Aasian taisteluihin. Maatiaskanaparvessamme on kolme kukkoa. Talven teurastusten jäljiltä on johtajakukko Augustolle säästetty pari apukukkoa viime kevään poikasista. Augusto sai asemansa vuosi sitten, kun toinen nuori kukko haastoi parven johtajan Tolstoin, joka joutui väistymään muutama kana mukanaan Nastolaan. Kyseinen voittajakukko oli sen verran voimansa tunnossa sekä tappelijana, että kanojen astujana, että annoin sen pois.
Augusto rauhallisena kukkona sai jatkaa johtajana. Se oli näyttänyt hyvät ominaisuutensa vuosi sitten, esimerkiksi istumalla käsivarrellani Lahden pääsiäisnäytelmässä Pietarin kieltäessä Jeesuksen. Vuoden aikana se on ollut itsestään selvä johtaja, joka on pitänyt parven rauhallisena. Sille on tullut harmaata väritystä pitkiin ja tuuheisiin niskahyöyheniin. Samoin sen kannukset ovat kasvaneet suuriksi, kuin villisian hampaat. Ei uskoisi linnulla olevan moisia, kun katselen Auguston 14 cm. mittaisia ja ulospäin kaartuvia kannuksia!
_ _ _
Tytär soitti töihin, että kukot taistelevat. Tästä on ollut merkkejä. kun kaksi pientä poikuetta on kuoriutunut ja kolmas emo hautoo. Tytär sai tehtävän erottaa kukot suljettavilla luukuilla tarhan eri osiin. Itse asiassa taistelu alkoi jo eilen. Augusto päihitti mustan Jack -kukon. Välien selvittely oli jatkunut tänään. Eilisestä taistelusta uupunut Augusto joutui itsensä näköisen punaisen ”aapiskukon”, Alberton haastamaksi ja oli kärsinyt tappion.
Se makasi kanalassa lyötynä pienessä tipuille erotetussa osastossa, kyljessään nukkumassa kaksi puolentoista kuukauden ikäistä poikasta – Augusto on ollut aina kiinnostunut tipuista, lapsirakas, jos niin voi sanoa kukosta ja tipuista. Nostin sen ylös, minkä se antoi tapahtua vastustelematta. Sen lähes neljän kilon painosta oli kadonnut huomattava osa. Ei suuria vammoja, paitsi että molemmat kannukset olivat irtautuneet – varmaankin tarttuneet verkkoaitaan taistelun tiimellyksessä.
Ei ole helppo luopua näyttävistä vallan merkeistä.
Nyt joudun tekemään valintoja. Kuka saa jatkaa lauman johtajana? Onko se Augusto, jolloin voitostaan huumaantunut ja testosteronia tihkuva Alberto pitää poistaa laumasta? Vai annanko Alberton pitää voittonsa hedelmät, jolloin Augusto ja Jack on syytä siirtää pois? Jossain vaiheessa on ajateltava myös sukusiittoisuuden vaikutuksia ja otettava laumaan vieras Alhon kannan kukko pitämään huolta lauman geeniperimän uusiutumisesta. No, taistelukautta seuraa vielä rauhan kesä.
Myös kirkolliskokouksen kevätistunnossa oli orastavia taistelukauden merkkejä, keskustelussa avioliittoaloitteesta. Toiveenani on, että puheenvuorot ovat maltillisia ja asiaperusteisia. Samalla eri osapuolilla tulee olla mahdollisuus tuoda esiin omat näkökulmansa. Osapuolet eivät varmaankaan saa käännettyä toisin ajattelevien mieltä. Siksi on etsittävä muita mahdollisuuksia, välittävää kantaa. Keskustelin erään saksalaisen maakirkon lakimiehen kanssa heidän tilanteestaan, joka on samankaltainen kuin meillä – paitsi ettei Saksan valtio ole hyväksynyt samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Kirkolla ei ole myöskään vihkioikeutta. Siksi keskustelua käydään avioliiton siunaamisesta, kun nyt on mahdollista rukoilla samaa sukupuolta olevien puolisoiden kanssa ja puolesta. Eräänä mahdollisuutena on tuotu esille kirkon lainsäädännön ja tunnustuksen muuttaminen niin, että kukin seurakunta voisi ratkaista, siunaako samaa sukupuolta olevia avioliittoja vai ei. Maakirkon alueella on tässä suhteessa eroja kaupunkien ja maaseudun välillä. Tosin tämä ratkaisu veisi päätöksenteon vaikeuden maakirkon synodilta seurakuntaneuvostoille, kun asiaa ei saada ratkaistua ylätasolla. Samalla erot seurakuntien välillä kasvaisivat ja kirkon polarsoituminen tulisi näkyväksi. Välittävien ratkaisujen löytäminen lienee yhtä vaikeaa meilläkin ja eri ratkaisuista seurannee kirkon jakautuneisuuden syveneminen. Siksi olisi painotettava entistä vahvemmin yhdistäviä asioita.
”Siksi olisi painotettava entistä vahvemmin yhdistäviä asioita.”
Ei muuta kuin pää pensaaseen niin rauha palaa kanalaan…
Olisi kyllä todella mielenkiintoinen tilanne, että viranomaisaseman omaava toimija kohtelisi ihmisiä eri tavoin eri puolilla maata…
Joo, kyllä tuo pään työntäminen puskaan taitaa olla hyvä ratkaisu…
Henrik, avioliittoasiaan on etsittävä ratkaisua, kuten yllä totesin. Samalla on painotettava yhdistäviä asioita kirkon hajaantumisen välttämiseksi ja sen osoittamiseksi, ettei kysymys avioliitosta ole kuitenkaan kirkon uskon ja elämän tärkein kysymys.
Sen sijaan on pään pensaaseen työntämistä etsiä pakkoratkaisua, josta seuraa kirkon yhtenäisyyden hajoaminen ja voiman heikkeneminen. Kristuksesta todistamisessa heikko ja epäyhtenäinen kirkko menettää asemaansa maallistumiselle ja islamille. 1700-luvun lopulla Ottomaani-imperiumi ja islam saatiin vielä pidettyä Wienin itäpuolella. Nyt islam on Euroopassa nouseva voima. Osa islamilaista maailmaa näkee Euroopan ”miekan maana”, hengellisen sodankäynnin kenttänä.
Tässä taistelussa ei pärjätä jos ja kun koko kristillinen Eurooppa vajoaa sisäiseen kamppailuun esimerkiksi samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä.
Se varsinkin on pään pensaaseen työntämistä, ettei nähdä taistelukauden olevan käynnissä ja kristinuskon olevan haastettuna.
Hyvä ratkaisu on se että jos ja kun kirkolliskokous hylkää asiasta tehdyn aloitteen, asia katsotaan loppuun käsitellyksi.