Vessajutut ovat usein alatyylisiä ja huvittavia. Usein ne ovat kuoleman vakavia. Puutteelliset saniteettiolot johtavat miljoonien kuolemaan. Vastaavasti käymälöiden rakentaminen kouluihin on mahdollistanut afrikkalaisten tyttöjen koulunkäynnin.
Lähden liikkeelle vähän läheisemmistä kysymyksistä. Kuntavaalien alla Sanomatalossa puoluejohtajia äänestytettiin, tulisiko koulujen vessojen olla sukupuolineutraaleja.
_ _ _
Pysähdyn tähän hyvinvoivan länsimaan vessakysymykseen. Jotkut kokevat ongelmaksi, että muun sukupuoliset eivät voi vapaasti mennä tyttöjen tai poikien vessaan. Siksi kaikkien vessojen pitäisi olla yhteisiä tytöille ja pojille.
Ruotsissa julkiset käymälät alkavat olla yhteisiä. Samalla miesten pisoaarit ovat jäämässä historiaan. Miesasiakkaita kehotetaan toimittamaan myös pienet tarpeet istuen – seisten pönttöön virtsaaminen tuottaisi epämiellyttäviä roiskeita. Asiointiaika ja jonot käymälöiden ovella kasvavat. Tämän kaltainen sukupuolineutraalius ei ota huomioon miesten ja naisten erilaisuutta.
Kuinka arat tytöt tai pojat suhtautuvat siihen, että samoihin vessatiloihin tulee toista sukupuolta olevia, joiden läsnäolo häiritsee? Vai olisiko vessoista tehtävä pieniä, yhden istuttavia, jolloin koulun käytävillä olisi pitkä rivi pikkuvessojen ovia? Mielestäni suurissa julkisissa tiloissa olisi oltava erikseen miesten ja naisten käymälät, joiden kapasiteetti riittää kerralla suurelle joukolle. Sen lisäksi voisi olla muutamia käymälöitä heille, jotka jostain syystä eivät halua asioida miesten tai naisten vessassa.
_ _ _
Arkuus vessa-asioissa on estänyt Afrikassa monien tyttöjen koulunkäynnin. Jos kouluissa ei ole erityisesti tytöille varattuja vessoja, he joutuvat pidättämään tarpeitaan koko koulupäivän. Monet jäävät siksi kotiin, kun pidättäminen ei onnistu pitkän koulupäivän ja kilometrien koulumatkan ajan.
Puskissa asioidessaan tytöt altistuvat raiskauksille. Tutustuin Ugandassa joitakin vuosia sitten kirkkojen rahoittamaan saniteettiohjelmaan. Kyliin oli rakennettu käymälöitä. Samoin kouluihin oli tehty asialliset käymälät.
Meistä ehkä kuulostaa erikoiselta, että sadoilla miljoonilla ihmisillä ei ole lainkaan käymälöitä, vaan tarpeet tehdään puskaan. Kaivot ja vesikuopat likaantuvat ulosteista. Lapset sairastuvat ripuliin. Se on imeväisten kuolinsyiden ykkönen maailmassa. Hyvällä sanitaatiolla voidaan pelastaa miljoonien vauvojen henki.
_ _ _
Toinen näkökulma liittyy veden käyttöön. Normaalisti vessanpöntön vetämiseen menee 5-10 litraa puhdasta vettä – oma lukunsa ovat amerikkalaiset klosetit, joissa äänetön pyörre huuhtelee jätökset mennessään. Näin vältetään joidenkin mielestä nolo vessan vetämisen flossh –ääni, mutta vettä menee yhdellä huuhtelulla saman verran kuin bensaa Hummerilla satasella, kymmeniä litroja.
Nyt julkisissa miesten vessoissa yleistyvät täysin vedettömät, kemialliset pisoaarit, joista jokainen säästää vuodessa satoja tuhansia litroja vettä. Siirtyminen sukupuolettomiin vessoihin merkitsisi sitä, että miehetkin tekevät pikkutarpeensa pönttöön ja huuhtelevat sen useilla vesilitroilla. Tämä olisi vesien suojelun kannalta taka-askel.
_ _ _
On ylipäänsä hullua, että maailman parhainta juomavettä sotketaan virtsalla ja ulosteella ja sen jälkeen nähdään vaivaa veden puhdistamisessa juomakelpoiseksi. Puhdistetun viemäriveden juomakelpoisuus alkaa olla niin ja näin. Virtsa sisältää hajoamattomia lääkeaineita. Viemäriveden näytteistä voidaan kertoa kaupunginosittain, kuinka eri huumeiden käyttö on lisääntynyt. Lääkejäämät ja ehkäisypillereiden hormonit päätyvät vesistöihin ja kaloihin – sekä aikanaan myös ihmisiin – aiheuttaen hedelmällisyyden laskua. Monissa maissa vesijohtovesi juomavetenä on vaihtumassa pullotettuun lähdeveteen.
_ _ _
Miksi ulosteita ja virtsaa on pidettävä jätteinä? Urea on kasvulannoitetta. Ulosteista saadaan kuivikkeen kanssa kompostoituna puhdasta multaa. Mineraalinen fosfaatti, elintärkeä lannoite, on ehtymässä. Samalla maailman väestön ruokkimiseen on kasvatettava entistä suurempia satoja. Tulevaisuudessa tarvitaan eläinten ja ihmisten lannan sekä urean talteen ottoa lannoitteeksi edes nykyisen satotason ylläpitämiseksi.
Kuivakäymälät toimivat myös kaupunkiolosuhteissa. Meillä on vesivessan ohella sellainen. Virtsa imeytetään turpeeseen. Kiinteän ulosteen päälle kaadettu kauhallinen turpeen ja kutteripurun seosta vie hajut. Kompostoituminen tapahtuu parissa viikossa. Asioiminen kuivakäymälässä on kuin arjen retriitti, jossa tunnen olevani osa luonnon kokonaisuutta. Muutaman vuoden kompostoitunut käymälätavara antaa potkua perunapellolle.
– – –
Miksi tartuin tähän aiheeseen vappuaattona? Padasjoella Särkiöisten talossa, mummolassani, talvella kertynyt lanta levitettiin vappuna pelloille. Vessa-asioilla on kuitenkin suuri merkitys muulloinkin kuin vappuna.
Onneksi olkoon tunnustuspalkinnon saaneelle Raijalle.
Runsaimmat Jumalan siunauksen toivotukset keväällä 1965 yhteisellä Jussi Aron pitämällä aramean kurssilla olleelta kanssaihmiseltä.
Muutamia blogin herättämiä off-topic mielikuvia
:
– muisto lapsuudesta ja perheen ensimmäisestä pienestä omasta mökistä ennen vesivessoja: pihan perälle oli pystytetty puinen huussi, jossa oli väliseinä ja kaksi ovea: toinen miehille ja toinen naisille.
– muisto 70-luvulta: lastentarha, jossa lasten oli istuttava vessassa ruuan jälkeen tytöt ja pojat sekaisin ja vessojen ovet auki. Yksi lasten äideistä kertoi, että heidän oli vietävä poikansa lääkäriin, kun tämä ei enää uskaltanut tehdä tarpeitaan kuin viikonloppuisin ja hänen vatsansa tuli kipeäksi.
– muisto 70-luvulta: lastentarha vaatimassa, että lasten on lääkärintarkastusta varten riisuuduttava alasti. Omat lapset eivät asiaa hyväksyneet ja menin lääkärintarkastuspäivänä heidän mukaansa ja kysyin lääkäriltä miksi heidän olisi pitänyt riisuutua. Lääkäri vastasi, että eivät he ole sellaista vaatineet.
– muisto 70-luvulta: ala-asteen opettaja kysymässä miksi vain meidän lapsemme haluavat luokassa vaihtaa näytelmävaatteet ”piilossa” opettajan pöydän takana…
Muisto 90-luvulta: ensimmäiset lapsemme häät, ja hänen tuleva puolisonsa suorittamassa aikuisena rippikoulua, että he saivat oikeuden solmia avioliittonsa kirkossa Jumalan kasvojen edessä.
Muisto aforismikirjassa olleesta vessan seinäkirjoituksesta:
– Jumala on kuollut.
Nietzsche
– Nietzsche on kuollut.
Jumala
Kiitos Tuula näistä vessa-aiheeseen liittyvistä muistoista. Ne osoittavat, että lasten tunteita, kuten häveliäisyyttä, on syytä kunnioittaa. Oma lukunsa ovat yliopiston vessojen seinäkirjoitukset, joiden kautta nuoret – eivät aina intellektuellit – ovat ensimmäisiä kertoja hioneet viisauksien tiivistämistä ja väittelytaitojaan.
” Ulosteista saadaan kuivikkeen kanssa kompostoituna puhdasta multaa.”
Näin yleensä luullaan. Etenkin ihmisen uloste kasvien lannoitteena ei sovellu. Uskon, että voit siihen tutustua ao. lähteistä.
Kasvissyöjien uloste on sellaisenaan sopivaa, jopa majan rakentamiseen.
Tähän ihmisen ulosteiden ”kierrätykseen” lannoitteiden muodossa on kielto jo Mooseksen lakien annon yhteydessä. Ne kuuluu maahan haudattaviksi, ulkopolelle leirin ja riittävän syvään.
Reijo, vihannesten viljelyyn ei suositella edes hyvin kompostoitua käymälälantaa, varmaankin kolibakteerien riskin vuoksi. Myöskin nitriittipitoisuus on korkea. Sen sijaan juuresmaalle muun lannan ja kompostin kanssa sekoitettuna ei pitäisi olla ongelma kotitarvemaalla käytettynä. Uskonnolliset kiellot ovat erikseen.
Kutsumasi ”uskonnolliset” kiellot, vaikka ovat Jumalalta, ne ovat tieteellisesti päteviä tänäänkin.
Luontoon, ulkopuolelle ”leirin” haudattuina ulosteet menevät muualle kuin syötävän tuottamiseen.
Mites Jeesus ja opetuslapset hoittelivat hommat?
Samaan tapaan kuin muutkin aikalaiset. Roomalaisella ajalla oli käymälöitä, joihin oli johdettu virtaava huuhteluvesi. Käymälän reijällä kyykkivien editse virtasi omassa uomassaan pesuvesi, johon kastettiin kepin päässä oleva riepu tai sieni. Sillä toimitettiin alapesu.
Tuskimpa noita Roomalaisten kylpylöitten varustuksia Juudean erämaissa ja maantien varsilla oli. Porukkahan oli koko ajan liikkeessä. Epäilempä vahvasti heillä olleen käytössään essealainen tapa. Pieni lapio aina mukana ja sillä kuoppa maahan, siihen tarpeet ja lopuksi kuoppa peittoon. Siistiä.
Ilman muuta näin oli kylissä ja teiden varsilla. Jätösten hautaaminen ja sitä varten mukana kannettu kenttälapio liittyivät erityisesti sotaleirin puhtauteen, jotta Israel oli kelvollinen käymään Jahven sotia (5 Moos 23:13-15). En ole varma, ovatko kaikki kantaneet lapiota tätä varten mukanaan, vaikka se olisi ollut hygienian kannalta ehkä tarpeen. Kuningas Saulin kerrotaan käyneen tarpeillaan luolassa – lampaiden yösuojassa – jossa Daavid piileskeli (1 Sam 24:4). Tuttua on Suomessakin ollut riukukuopan kaivaminen. Kuoppakäymälä ja kompostoiminen ovat kaksi eri asiaa. Jälkimmäisessä ulosteet maatuvat nopeasti ja täydellisesti, toisin kuin vähähappisessa kuopassa.
On vielä huomattava, että liikuvassa tai tilapäisessä elämäntilanteessa ulosteiden hautaaminen on luonnollinen ja hygieninen tapa toimia. Sen sijaan paikalleen asettuneessa tilanteessa – kuten maatalossa, jossa muutenkin käsitellään karjan lantaa – on kompostoiva systeemi parempi.