Pienoisooppera Herääminen sai ensi-iltansa 30.3.2017 musiikkiteatteri Kapsäkissä. Jaakko Heinimäen kirjoittama libretto ammentaa Paavo Ruotsalaisen elämänvaiheista näkökulmia nykyajan vaatimuksiin, umpikujiin ja armoon. Maija Ruuskasen sävelkieli on tuoretta ja raikasta. Kuoro-osuudet ovat melodisia ja intensiivisiä. Kokonaisuuteen toivat mielenkiintoisen rytmin ja harmonian lyömäsoittimet ja saksofonikvartetti. Esitystila ja ohjaus synnyttivät intensiivisen ja intiimin kokemuksen. Esityksen päätyttyä huomasin vielä pitkään hyräileväni ”tuuli puhaltaa missä tahtoo”.
Kapsäkki Osuuskunta on Tiina Kristofferssonin johdolla tuottanut ajankohtaisen ja rohkean teoksen. Paavo Ruotsalaisen syntymästä (1777) tulee kuluneeksi tänä vuonna 240 vuotta. Vuosi 2017 on kirkossa reformaation merkkivuosi. Paavo Ruotsalainen on yksi esimerkki luterilaisen perinteen yleistä pappeuttaan toteuttavasta maallikosta. Lisäksi vuosi 2017 on Suomen itsenäisyyden juhlavuosi. Paavo Ruotsalainen kuuluu nimenä vahvasti suomalaiseen historiaan. Herättäjä-Yhdistyksen ja herännäisyyden kannalta on tärkeää, että ”kansakunnan kaapin päälle” unohtunutta kipsipatsasta aika ajoin tarkastellaan tuoreesta näkökulmasta. Agraariyhteiskuntaa ja menneisyyttä edustava Paavo löytää yhä tiensä monikulttuuriseen ruuhka-Suomeen. Vai löytääkö?
Libreton sanomallinen kaari kulkee Paavo Ruotsalaisen uhosta ja yrittämisestä sisäiseen taisteluun ja kiirastuleen ja lopulta rauhaan. Tekstimaailma pohjautuu Paavon elämään ja sanomisiin. Paavon historiaa tuntevalle syntyy vahvoja assosiaatioita ja elämyksiä. Ainakin itselleni kävi näin. Samalla kuitenkin pohdin, miten näinkin uskonnolliseen muotokieleen ja esillepanoon puettu kokonaisuus avautuu kuulijalle, joka lähestyy aihetta ulkoapäin. Avautuvatko ”jaksamiseen väsymisen” näkökulma ja armollisuuden näkökulmat silloinkin? Toivottavasti. Teatterilla on tässä vahva missionäärinen tehtävä: puhutella ihmistä.
Anna minun pudota / armosi syvyyteen / Anna minun pudota / pudota taivaaseen
Anna minun romahtaa / sun syliis tuoksuvaan. / Anna minun romahtaa / minä väsyin jaksamaan.
Herääminen-oopperan sanoma tiivistyy armon ymmärtämiseen. Kaiken inhimillisen ja uskonnollisen suorittamisen tiet johtavat umpikujiin ja nurkkiin. Rauha ja lepo voivat kasvaa, kun ihminen tyhjennetään ja armo kirkastuu pitäväksi perustaksi. Tämän on luterilaisuuden ja herännäisyyden keskeistä evankeliumia.
Tuon armon yksinkertaisuuden ja vaikeuden voi pukea rovasti Tuomo Ruuttusen kysymyksiin ansaitsemattoman armon sunnuntaina pitämänsä saarnan aluksi: voiko armo ollakaan muuta kuin ansaitsematonta? Että onko sitä muunkinlaista armoa?
Sain osallistua oopperaesityksen jälkeen tekijöiden ja esittäjien kiitostilaisuuteen. Puheenvuoroja kuunnellessa vakuutuin siitä, että tällaisilla teoksilla on erityisen suuri vaikutus esittäjiinsä. Musiikki, tekstit, yhteinen onnistuminen ja yleisö avaavat sielujen kerroksia uusille löydöille. Eräs henkilö totesi, että tämän esityksen sanat ja sävelet ovat soineet päivittäin hänen mielessään työpaikallaan olevan muutostilanteen keskellä.
Minun uskoni mureni toivoksi, / toivoksi, toivoksi.
Uskoksi riittää aavistus. / Armoksi pilkahdus aivan. / Toivoksi riittää raskaat pilvet, / kukaties niihin Herra itse piiloutuu.
Jukka Hautala
kirjoittaja on Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja
