Tänään 5.2. Fingerpori viettää syntymäpäiviä. Hesarissa ilmestyi 10 vuotta sitten sarjakuvan ensimmäinen strippi, jutun voi lukea täältä.
Silloin tällöin törmää lehtien palstoilla tai somemaailmassa paheksuntaan sarjakuvataiteilija Jarlan tunnettua Fingerpori-sarjakuvaa kohtaan. Paikallislehdessämme tämä tuli kiinnostavassa muodossa esille: vedoten uskontunnustuksiin eräs lukija kytki Fingerporin Jeesuksen suoranaiseen jumalan pilkkaamiseen, koska uskontunnustuksen mukaan Jeesus on Jumala. Missä siis on suvaitsevaisuuden rajat, kun lakikin kieltää Jumalan pilkkaamisen. Lopuksi kirjoituksessa pohditaan, että onko itse arkkipiispa voimaton puuttumaan jollain tavoin asiaan?
Kysymys pyhästä ja sen julkisesta kunnioittamisesta on itse asiassa vaikea moniarvoisessa yhteiskunnassa. Siihen kytkeytyy oheiskysymykset muun muassa sanavapauden rajoista, uskonrauhan rikkomisesta, taiteen vapaudesta ja uskonkäsitysten asiallisesta kritiikistä. Vanhakantaista ”Jumalanpilkkalakia” ei kuitenkaan enää ole, ihminen tuomitaan tätä nykyä uskonrauhan rikkomisesta. Siihen hän syyllistyy pilkatessaan Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa häpäisee uskonnollisen yhdyskunnan käsitystä pyhästä. Laki ei siis enää suojele minkään uskonnon jumalan kunniaa, sen tarkoitus on säilyttää ja ylläpitää yhteiskuntarauhaa. Viimeisin enemmän huomiota herättänyt asiaan liittyvä juttu taisi olla Halla-ahon saama tuomio 2009, kun hän oikeuden päätöksen mukaan rikkoi uskonrauhaa liittyen islamin käsitykseen jumalasta ja pyhästä. Onko Jarla syyllistynyt johonkin samankaltaiseen? Käsittääkseni ei. Jarla on sarjakuvataiteilija, joka huumorin piikillä tökkii moneen suuntaan, ei pelkästään uskontoon päin. Taiteella on vapautensa. Jarla on kuin keskiaikainen hovinarri, jolla on lupa ilvehtiä ja jonka monimerkityksisiä sutkauksia on tavallisesti hauska lukea. Päivän Jäätävän Speden perusteella jumalanpilkka lienee se aihepiiri, josta Jarla on saanut eniten kriittistä palautetta.
Kirkolla ei nyky-yhteiskunnassa ole minkäänlaista omaa juridista jalkapuuta, johon syntisen ja jumalattoman saisi konkreettisesti ripustaa. On vain sanan eli sanomisen valta, joka ei kyllä ole ihan mitätön valta sekään. Voisin kyllä kuvitella, että arkkipiispa ei sanaansa haluaisi tällaisessa yhteydessä käyttää eikä koskea asiaan pitkällä tikullakaan. Nykyisellään jarlajahti saattaisi saada aikaan räsäs-efektin eli muhevan piikin kirkosta eroamisia, kun osa porukasta kokisi kirkon äänen olevan tuomitseva, tylsä ja huumorintajuton. Ja järjestävän ikään kuin noitavainoja. Tunnetuin ennakkotapaus ja -kokemus on 1960-luvulta, Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäynnistä ja sen lopputulos oli kirkon arvovaltatappio.
Googlettamalla löytyy lisää aihepiiriin liittyviä artikkeleita, muun muassa tämä oli itsestäni kiinnostava. Ja olipa päivän Hesarissa juttu myös suomalaisesta sensuurista ja tapaus Salama siellä mukana, tietysti.
(Blogia on hiukka editoitu pari tuntia julkaisun jälkeen, kun huomasin aihepiirin yllättävän ajankohtaiseksi päivän Hesarin lukemisen jälkeen)
Aika näppärä tapa saada kustanukset vyörytettyä yhteiskunnan harteille.
Olisi aika ihmeellistä ellei TAMK:n päättävissä elimissä olisi voimakkaasti kyseistä ideologiaa tunnustavia henkilöitä.
Vieläkö todellakin tuollainen menettelee?
Verovaroilla varmaan nousisivat niin kokkareitten kuin persujen vastaavat hankkeet. Eikä kukaan ihmettelisi – maan tapa kun näyttää olevan.
Vai?
Eipä ole paljon kerrottu tuossa tiedotteessa, mutta melko erikoiselta kuulostaa. Mitä syitä ammattikorkeakoululla voi olla lähteä mukaan puhtaasti hengelliseen hankkeeseen (kai luostarikeskus nyt sentään sellaiseksi voidaan laskea)?
Laillista varmaankin, mutta todella arveluttavaa.
Uutisen mukaan alueelle tulee myös palvelutalo ja tuetun asumisen yksikkö. Uutisessa ei sanota, että alueen rakentamisen kustannuksista vastaisivat veronmaksajat tai yhteiskunta. Yhteistyön muotoja ei ole suunnitteluvaiheen jälkeen edes määritelty. En ymmärrä, mihin kritiikki kohdistuu. Onko niin, että koulutusyhtymät, osakeyhtiömuotoiset ammattikorkeakoulut, korkeakoulut ylipäätään, mikään koulutusjärjestelmän osa, kunnat, valtio jne. eivät saisi tehdä minkäänlaista yhteistyötä minkään sellaisen tahon kanssa, johon jollain tapaa liittyy hengellinen aspekti? Ehkä herrat Sawela ja Korhonen voivat selittää tarkemmin ihmettelyään, sillä itse en ymmärrä. Toki kyseessä ei ole ensimmäinen kerta kun en ymmärrä jotakin.
Ilman muuta Pauli. Tässäpä tämä perustelu: ”Suomessa harvinaislaatuisen sopimuksen perusteella TAMK osallistuu Athos-Säätiön Luostarikeskuksen kehittämiseen monialaisesti.”
Ei TAMK ole mikään yksityinen yritys, vaan yhteiskunnallinen toimija. Suomessa on melko poikkeuksellista, että jotain uskonnollista toimintaa tuettaisiin tällä tavoin avoimesti yhteiskunnan puolelta.
Mutta kuten sanottu, uutinen ei paljoa kerro. Jos kyse onkin esimerkiksi siitä, että TAMK MYY palvelujaan Athos-Säätiölle monialaisesti ja käypään hintaan, on kyseessä ihan normaali toiminta.
Risto Korhonen :”Suomessa on melko poikkeuksellista, että jotain uskonnollista toimintaa tuettaisiin tällä tavoin avoimesti yhteiskunnan puolelta.”
Ja mistä sinä muka tiedät, että uskontokielteinen yhteiskunta tukisi ortodoksien toimintaa? Ortodoksikirkossa tehdään hyvin paljon vapaaehtoistyötä myös ”ruohonjuuritasolla” kuten mekin teimme rakentamalla tsasounan paikkakunnalle, jolla sitä ei aiemmin ollut ja mm. luostareihin menevät lahjoittavat koko omaisuutensa ortodoksikirkolle.
Rikosnimike ”uskonrauhan rikkominen” on harhauttava. Siihen sisältyy kaksi aivan erilaista tekoa.
Ajatusleikki: Henkilö A on ateisti, eikä siis tunnusta uskoaan/uskomattomuuttaan yhteenkään jumalaan. Henkilö B on kristitty eli uskoo Jumalaan ja tunnustaa jumalansa ja kristinuskon ainoiksi oikeiksi.
Loukkaako tai pilkkaako henkilön A katsomus mielestänne uskontoja/uskonnollisia ihmisiä? Entä loukkaako/pilkkaako B:n katsomus muita kuin kristillisiä uskontoja/ihmisiä?
Jos ateistin katsomus on mielestänne jumalien tai uskontojen pilkkaamista, onko uskonnollisuus vastaavasti ateismin pilkkaamista? Jos on, onko toinen tuomittavampaa?
Erilaiset maailmankatsomukset eivät sinällään ole pilkkaa, ja suurin osa ateistisesta propagandasta onkin asiallista uskontokritiikkiä, joskin se turhan usein perustuu kovin puutteellisiin tietoihin siitä, mitä esim. kristillisessä kirkossa opetetaan ja miten siellä toimitaan. Kristittyjen uskonrauhan rikkomiseen syyllistytään jos häiritään uskonnonharjoitusta tai esitetään Jumalasta tai Jeesuksesta semmoisia herjoja, jotka ihmiseen kohdistettuina voisivat aiheutaa kunnianloukkaussyytteen.
Mitä voisi olla ateistinen propaganda, kuulostaa oudolta termiltä? Onko vastaavasti olemassa kristillistä propagandaa?
Yrjö, en usko, että tulkintasi uskonrauhan rikkomisesta on herjojen osalta oikea. Laki suojaa uskonnon harjoittamista, siis ihmisiä. Jumalien ja muiden henkiolentojen suojaksi ei ainakaan Suomessa (nykyään) säädetä lakeja. Jos vaikkapa minä sanon, ettei Jumalaa ole olemassakaan, tuskin sen pahempaa loukkausta voisi tätä kohtaan esittää. Voisin kuitenkin tehdä sen ilman pelkoa lain rikkomisesta.
On sitä paitsi hassua olettaa, että vaikkapa kristinuskon jumala, joka uskon mukaan on kaikkivoipa, tarvitsisi ihmisen apua loukkaajia vastaan. Kouvolan Sanomien keskustelussa mainittiin osuvasti, että jos jumalanpilkka kiellettäisiin lailla, siitä ainakin pitäisi tehdä asianomistajarikos.
Risto, ko. toinen tekotapa suojaa ihmistä, se kieltää todellakin uskonrauhan rikkomisen. Ei saa mölytä kirkossa.
Mutta ensimmäinen tekotapa alkaa ”Joka pilkkaa Jumalaa – -”.
Uskovalle ihmiselle Jumalan kunnia on yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin arvo kuin oma kunnia. Jos joku väittää, että Yrjö Sahama ei ole oikeasti olemassa, ei se minusta tunnu kunniani loukkaukselta eikä kanteella moisesta väitteestä olisi mitään mahdollisuuksia menestyä oikeudessa. Mutta jos joku väittää minua vaikkapa sarjamurhaajaksi, voi kyse olla kunnianloukkauksesta.
No totta vieköön, laissahan todella mainitaan ”Jumala”, mikä ilmeisesti yksilöi kristinuskon jumalan. Uskon silti, että laki on jumalien osalta pelkkä muodollisuus kristittyjen miellyttämiseksi.
Toinen esimerkki ”jumalanpilkasta”. Olen kristittyjen jumalasta samaa mieltä kuin Richard Dawkins:
Jumala on kateellinen ja ylpeä siitä; pikkumainen, epäoikeudenmukainen, anteeksiantamaton kontrollifriikki; kostonhimoinen, verenhimoinen etninen puhdistaja; naisia vihaava, homofobinen, rasistinen, lapsi-, kansan- ja veljesmurhanhimoinen, ruttoa levittävä, suuruudenhullu, sadomasokistinen, oikukkaalla tavalla pahantahtoinen koulukiusaaja. (Käännös on lainattu vaparien sivuilta;)
Esitän siis tässä kirjallisesti ja julkisesti mielipiteeni, jota voinee jumalolennon kannalta pitää jokseenkin loukkaavana. Jos väittäisin samoin jostain ihmisestä, kunnianloukkaussyyte ja tuomio olisi hyvinkin mahdollinen.
En usko, että kukaan vaivautuisi yrittämään minulle rangaistusta jumalanpilkkapykälän perusteella. Ja jos asiasta yllätyksekseni pitäisi oikeudessa jotain lausua, ainakin Raamattu tukisi kantaani;)
Äh, nytpä tajusin että äskeinen kommenttini ei liene sääntöjen mukainen ja se poistetaan. Koitan muotoilla saman toisin jos niin käy.
Sahama: ”Uskovalle ihmiselle Jumalan kunnia on yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin arvo kuin oma kunnia.”
Sahama taitaa päästellä nyt kyllä ihan silkkaa tekopyhää kukkua.
Tottakai tämä Jarla pilkkaa. Hyvä niin. Ei kristityistä ole mihinkään jos heistä ei löydy pakanoiden pilkalle kohteita.
Kuitenkin, pilkkaaja voi muuttaa mielensä. Näin kävi 300-luvulla eläneelle Pyhä Ardalion Näyttelijälle.
’Näytelmissään hän parodioi kristittyjen elämää. Hän teki erityisesti pilaa siitä, kuinka pyhät marttyyrit vastustivat keisarillisia määräyksiä uhrata jumalille.
Eräässä näytöksessä Ardalion näytteli jälleen marttyyria, joka oli ripustettu hirsipuulle kidutettavaksi. Hän oli kärsivinään ruoskaniskuista ja haavoista. Teatteriin tulleet katsojat osoittivat suosiotaan Ardalionille, jonka näyttelijätaidot saivat esityksen vaikuttamaan erittäin realistiselta. Ardalionin kuunnellessa suosionosoituksia Jumalan armo kosketti häntä ja valaisi hänen sielunsa. Hän pyysi yleisöään hiljentymään ja ilmoitti uskovansa Kristukseen. “Kaikessa totuudessa, enkä parodioiden”, Ardalion sanoi vakavissaan.
…
Ardalion pysyi lujana tuomarin edessä. Hän ilmoitti kaikille, että Kristus oli todellinen Jumala. Tämän vuoksi hänet heitettiin roviolle. Pyhä Ardalion poltettiin elävältä, ja näin hän sai Jumalalta marttyyrien kruunun. ’
https://www.ort.fi/en/synaksarion/4/14/pyhae-ardalion-naeyttelijae
Haukka: ” joka oli ripustettu hirsipuulle”
Hirsipuulle ripustetut eivät yleensä enää kärsi ruoskaniskuista ja haavoista.
Kuten Lauri kirjoitti, Salaman tapaus oli kirkolle arvovaltatappio. Samoin kävisi nykypäivänäkin, jos kirkko ryhtyisi vaatimaan jotakuta tilille jumalanpilkasta. Lisäksi tulisi merkittävästi takkiin rahallisesti. Kirkosta eroaminen lisääntyy nykyisin jokseenkin aina, kun kirkko ottaa johonkin julkisesti kantaa. Jumalanpilkkatapaus vetäisi luultavasti vaikutukseltaan vertoja homoillalle.
Kiitos tähänastisista kommenteista. Itse en kokenut tällä kertaa jatkaa tämän enempää keskustelua tai siis osallistua siihen. Mutta mielenkiintoista oli *thumbs up*
Mahtavatko kristityt ymmärytää, että he loukkaavat miljoonia ihmisiä väittäessään heidän olevan niin pahoja että joutuvat lähtökohtaisesti helvettiin.