Vieraassa kulttuurissa eläminen laajentaa sydäntä. Kun tutustun eri tavoin ajatteleviin ja uskoviin ihmisiin, joudun miettimään uudelleen oman ajatteluni ja uskoni perusteita. Kokemus muukalaisuudesta on hyödyllinen, vaikkei aina miellyttävä. Parhaimmillaan se auttaa ymmärtämään erilaisuutta ja kokemaan myötätuntoa ulkopuolelle jääneitä kohtaan.
Toki sydäntään voi laajentaa myös kotimaassa: puskea rohkeasti outoon seuraan ja kuunnella niitä, jotka tuntuvat olevan kaikista kauimpana oman kuplan tutusta pulinasta. Ihailen niitä suomalaisia, jotka ovat lähteneet sydämensä laajennusleikkaukseen ottamalla suojiinsa turvapaikanhakijoita. Ihailen kaikkia niitä, jotka näkevät syrjityt ja väheksytyt ihmiset ja ojentavat heille kätensä. Se on ihmisyyden aateliutta.
Lähetystyö tarjoaa oivan mahdollisuuden sydämen laajentamiseen. Vuosikymmeniä vieraassa maassa elänyt lähetystyöntekijä voi tuntea itsensä enemmän työalueensa kuin kotimaansa kansalaiseksi. Onpa maailmalla tarinoita myös lähetystyöntekijöistä, jotka ovat samaistuneet niin syvästi työalueensa kulttuuriin että ovat vaihtaneet jopa uskontoa.
Tuskin mikään muu alue ylittää Lähi-idän kulttuurien, kansojen ja uskontojen monilukuisuutta. Jerusalemissa jokainen päivä tarjoaa mahdollisuuden maailmankuvan avartamiseen. Puhumisen kulttuurissa antoisia juttuhetkiä syntyy helposti ventovieraidenkin kanssa kahviloissa, kaduilla ja milloin missäkin. Nämä hetket ovat mielestäni kullanarvoisia, parasta mitä lähetystyöntekijän elämä tarjoaa.
Lähi-itä myös koettelee laajentumisen rajoja. Kipeään Israel-Palestiina-konfliktiin paneutuminen haastaa käsitykset siitä, kuka on uhri ja kuka sortaja. Monen kristityn on yhä vaikea nähdä jännitteistä tilannetta Lähi-idässä. Kuka on Daavid ja kuka Goljat tällä hetkellä – miksi vihaa, sortoa ja pelkoa kylvetään.
Israelin valtion perustaminen 1948 oli juutalaisille todeksi tullut unelma. Tuolloin muuttui noin 750 000 palestiinalaisen elämä täysin. Osa menetti kotinsa, osa häädettynä, osa vapaaehtoisesti lähteneinä. Kansainvälinen yhteisö on yrittänyt rakentaa tulevaisuutta ja sovintoa. Tällä hetkellä tulevaisuuden usko on hauras. Media vahvistaa kummankin osapuolen viholliskuvia.
Kuitenkin kummallakin puolella on suuri joukko ihmisiä, jotka haluavat rauhaa ja muurien purkamista. On paljon ruohonjuuritason liikkeitä, jotka kokoavat ihmisiä kaikista ryhmistä keskustelemaan ja toimimaan. Esimerkiksi israelilainen ”Rauhaa lietsovat naiset” -liike kerää marsseilleen tuhansia naisia, juutalaisia ja arabeja, Israelista ja Palestiinasta. Naisten tavoitteena on saada poliitikot vihdoin rakentamaan kestävä rauha.
Lähetysseura on yhteistyössä uskontojenvälistä yhteistyötä edistävän epäpoliittisen järjestön kanssa. Keskusteluryhmissä ennakkoluulot karisevat ja ihmiset löytävät aidon yhteyden toisiinsa – juutalaiset, muslimit, kristityt, palestiinalaiset ja israelilaiset.
Vaatii rohkeutta lähteä kohtaamaan ventovieraita, eri tavoin ajattelevia ihmisiä, jopa vihollisina pidettyjä. Kohtaamisessa voi tulla loukatuksi ja omista uskomuksista luopuminen voi tehdä kipeää. Mutta jos muutokseen suostuu, se vapauttaa ja antaa energiaa.
Joillekin omien käsitysten uudistaminen on mahdotonta. He eivät halua edes lähteä liikkeelle, vaan pysyttäytyvät oman kuplansa turvallisessa porinassa. He tietävät omasta mielestään tarpeeksi ja poimivat todellisuudesta vain ne viestit, jotka tukevat heidän maailmankuvaansa.
Vilpitön kuunteleminen ja toisen ymmärtäminen ei merkitse sitä, että hyväksyisi kaiken tämän toiminnan. Väkivaltaa, sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta ei pidä koskaan hyväksyä. Mutta on tärkeää ja hyödyllistä kuulla, mikä kehitys on johtanut ihmisen epätoivoisiin tekoihin. Hänellä on omasta mielestään siihen syynsä. Ne syyt paljastavat, että jotain on pahasti vialla yhteiskunnassa, tämän ihmisen lähtökohdissa tai hänen yhteisönsä arvoissa.
Sari Lehtelä
Suomen Lähetysseuran tiedottaja ja kummiyhdyshenkilö Lähi-idässä
Yllättävät juttutuokiot yltävät usein isoihin asioihin. Aluepäällikkö Vesa Lehtelä ja kahvilan isäntä Sago juttelivat muslimien ja kristittyjen suhteista tavatessaan ensimmäistä kertaa Jerusalemin vanhassakaupungissa.
Niin ei tarkkaa suunnitelma voikaan tietää mutta Raamatun Dana kyllä antaa pää suuntaviitat. Olen jokseenkin vakuuttunut ettei Raamatun mukaan kirkollisveroäyreja työntekijöiden voimavaroja tule tuhlata pornomessuille. Kyllä Se vain niin on, että jos ajat ehdoim tahdoin 200 autolla niin om tajallisuudedta kyde. No varmasn Martin mukaan enkelt on siitä huolimatta ympärillä ja Jumalan pyhyys. Niin ei kait ne pshat henget siellä pornomessuilla vaikuta. Niin ja aivan luonnollisia juttuja siellä on koneiden ja SM kilpsilujen puitteissa. Niin ja kirkko on paikalla kannustamassa ihmisiä, ettei tässä mitään ole luonnotonta.
”Niin ei kait ne pahat henget siellä pornomessuilla vaikuta.” Totta kai vaikuttavat. Miksi se olisi syy kirkon pysyä poissa sieltä? Eikö sen voisi ymmärtää juuri syyksi kirkon olla paikalla. Pitääkö erotiikka luovuttaa pahan valtaan, vaikka Jumala on sen luonut meidän iloksemme?