Ja niin vuosi vaihtui taas uudeksi. Uskomatonta, että elämme jo vuotta 2017. Vastahan vuosisata vaihtui ja maailman piti tuhoutua tai ainakin ajautua totaaliseen katastrofiin. Tosin kotitekoisten profeettojen profetiat eivät taaskaan toteutuneet ja niinpä olemme puksutelleet jo 16 vuotta eteenpäin katalassa maailmassa.
Monet meistä ovat rustanneet taas uudenvuoden lupauksia eli painon pudotusta, enemmän liikkumista, opiskelemista, vähemmän työtä ja enemmän aikaa läheisten kanssa jne. Loputon lista hyviä aikeita, jotka kuitenkin, ikävä kyllä, monet jäävät toteuttamatta. Lienee kuitenkin ihan hyvä, että hyvät aikomukset tulevat kirjattua jonnekin – voihan niitä sitten vanhana lueskella ja jälkeemme jäävät naureskella.
Huomasin viime vuonna, että aloin toteuttamaan joitakin pari vuotta sitten tehtyjä vanhoja uudenvuodenlupauksiani ja koin syvää tyydytystä siitä. Mitenkäs se sananlasku sanoikaan, että parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
Yleensä lupauksemme keskittyvät johonkin uuden tekemiseen tai oppimiseen tyyliin, että tänä vuonna alan tekemään sitä ja tätä, ja opiskelen jotain uutta – eli tekemiseen liittyviä asioita. Lataamme itseemme aina uusia juttuja kovalevyn täyttyessä korviemme välissä hurjaa vauhtia. Sinällään ei huono ajatus, sillä tieto avartaa ja kuntoilu auttaa jaksamaan – ellei gigoja kerry nuppiimme yli kantokykymme.
Kun ikää kertyy, niin meihin kertyy turhaa tietoa, joutavanpäivästä infoa ja piintyneitä tapoja, joista läheisemme joutuvat sitten kärsimään. Tulemme helposti umpimielisiksi ja pitkäpiimäisiksi omine varmoine mielipiteinemme, jotka eivät tee meitä itseämmekään onnellisiksi. Päinvastoin, itsepäisyytemme ja jääräpäisyytemme tekevät elämästämme surullista, puhumattakaan niistä, jotka joutuvat tätä kaikkea sekoilua läheltä seuraamaan.
Olisiko hyvä uudenvuodenlupaus myös sellainen, että alamme opettelemaan pois vahvoista ja selvistä, mutta niin turhista mielipiteistämme? Opettelisimme pois jääräpäisyydestämme ja oikeassa olemisen pakosta. Opettelisimme kuuntelemaan itseämme, ja sitä mikä todella tekee meistä onnellisia – ja ennen kaikkea opettelisimme kuuntelemaan läheisiämme.
Periksi antaminen järjettömästä oikeassa olemisen pakosta saa auringon paistamaan elämäämme ja samalla kukat puhkeavat ympärillämme uudelleen kukkaan. Se on kuin virkistävä tuulahdus homeisessa huoneessa, kun ikkuna avataan.
Ja samalla kun opimme pois fakkiutuneista käsityksistämme ja ”kyllä-minä-tiedän” asenteistamme, kovalevyllä päässämme voi vapautua valtava määrä tilaa, jonka sitten voi täyttää kaikella mielenkiintoisella, josta me itse ja lähimmäisemme voimme iloita. Mutta täytetään sitä varovasti ettei se lämpene liikaa! Vuonna 2017 ei jaksaisi koko ajan deletoida turhaa dataa päämme kovalevyltä.
Siispä, hyvää ”vanhoista-jutuista-pois-oppimisen” vuotta! Annetaan uusille ajatuksille tilaa ja maailmamme on paljon onnellisempi vuonna 2017.
