Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) sivuilla blogaava lähetystyöntekijä, pastori Pasi Hujanen kertoo Venäjällä noin kymmenen vuotta sitten kohdatusta ongelmasta. Toinen veljeksistä muisti, että heidät oli kastettu, toinen taas väitti että ei. Neuvostoaikaan kastettuja ei ollut turvallista tilastoida, joten asian tilaa ei ole helppo tarkastaa.
Hujanen kehotti toimittamaan ehdollisen kasteen, jonka sanamuoto on: ”Jos sinua ei vielä ole kastettu, kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarinen sanoo, ettei muista törmänneensä luterilaisessa kirkkokunnassa ehdolliseen kastamiseen.
– Ehdollista kastetta on jonkun verran käytetty. Ei ole itse keksitty viritys. Katolisella kirkolla on ohjeistuksensa ehdolliseen kasteeseen. Sillä on kaiken maailman tapauksille oma koodistonsa, koska se on niin suuri ja vanha kirkko. Pienemmillä kirkoilla näitä mietitään kun tulevat vastaan, sanoo Saarinen.
Ehdollisessa kasteessa kasteen sakramentti toteutuu mikäli jos-lause pitää paikkansa.
– En näe ehdollisessa kasteessa ongelmaa. Tosin jos Suomessa tällainen tilanne tulisi vastaan, en suoralta kädeltä toimittaisi ehdollista kastetta. Vaikka iihminen olisi kastettu kerran, niin sittenhän se olisi vain turha kaste. Jos joku ihan välttämättä haluaisi ehdollisen kasteen, niin soittaisin tuomiokapituliin, josta kysymys ohjattaisiin todennäköisesti piispankokoukseen. Veikkaan että se neuvoisi kastamaan tavallisella kasteella.