Ymmärränkö mitä luen? On hyvä kysyä, varsinkin niiden, jotka tahtovat tehdä tekstistä aivan omaperäisiä tulkintoja. Tulkintojen tekemisen vapauteenhan usein viitataan. Jokainen lukija totta kai, tulkitsee lukemaansa omista lähtökohdistaan käsin. Se ei mitenkään takaa oikeaa tulkintaa. Silti kunkin omalle tulkinnalle pitäisi muka antaa yhtäläinen arvo. Sehän johtaisi siihen, ettei alkuperäisellä tekstillä olisi mitään merkitystä. Pelkkä tulkinta riittäisi.
Kerran sovin erään Jehovan todistajan kanssa, että tutkimme yhdessä sitä, mitä Raamattu itse sanoo keskeisistä kohdista. Ryhtymättä kumpikaan selittämään, omista lähtökohdistamme käsin, näitä kohtia. Kaivoimme Raamatusta esiin paikat, joissa samat asiat esitettiin eri muodoissa.
Pian oli selvää ettei heidän oppinsa voinut olla oikea. Pelkkä Raamattu nosti esiin kysymyksiä joihin heidän opissaan ei ollut vastauksia. Parin kerran jälkeen ystäväni ei saanut enää lupaa tulla näihin tutkisteluihin.
Pääsin näin näkemään, miten heidän oppinsa kävelee Raamatun tekstien yli mennen tullen. Ollaan pitäytyvinään Raamattuun, mutta todellisuudessa Raamatun kohdilla todistellaan vain oman opin oikeellisuutta. Heidän tulkintansa ei ole oikea. Näin he ovat ajautuneen kristillisen uskon ulkopuolelle. On siis selvästi olemassa oikeaa ja väärä tulkintaa.
Tulkinnan hankaluutta lisää vielä oman kielemme köyhyys. Joissakin kielissä on kymmeniä erityismerkityksiä sanalle: rakkaus. On erikseen sanat äidin, isän veljen, siskon, puolison, jne. rakkaudelle.
Alkukielistä löytyy aikamuotoja joita meillä ei ole. Ne kielet ovat paljon omaa kieltämme rikkaampia. Moni kohta jää silti ”hebreaksi” kielineroillekin. Se ei kuitenkaan haittaa silloin, kun on kyse opin keskeisestä sisällöstä. Sen löytää, kun antaa Raamatun tulkita itseään.
Mielenkiintoiseksi tekee alkukielen esiin nostamat, eri näkökulmat. Eli erilaiset saman asian merkitykset voivat nostaa esiin yllättäviä näkökulmia. Tällöin samalle sanalle, ehkä ei voi olla edes, yhtä oikeaa tulkintaa kielessämme. Erilaiset tukinnat voivat silti rikastuttaa tekstiä. Ne eivät olekaan keskenään ristiriidassa, vaan tukevat toisiaan.
Yhteen Raamatun kohtaan viittaamalla ja sillä asiaansa perustelemalla voi tulkita koko Raamattua aivan väärin. Oikean tulkinnan löytämiselle on ensiarvoisen tärkeää, Raamatun koko sisällön tuntemus ja sen mukainen tulkinta.
Ismo Malinen edelleen suollat täydellistä harhaa yhä pahemmin, rakkaus ei peitä uudestisyntyneitten syntejä vaan ulkopuolisten heitä kohtaan tekemät niinkuin Jeesus osoitti. Luuletko voivasi tehdä syntiä surutta ja mennä Jumalan eteen turvaten ”armoosi”?
Selittäkää nyt ”armoteorianne” kun esim ”rakkaassa seurakunnassa” kokoontuu ihmisiä ja siellä vaimo kuulee synnin päästön kaikille ja miettii kuinka miehensä pahoinpitelee kotona häntä tai kuinka pieni lapsi kokee saman kun isä käyttää häntä hyväkseen, mitä on näissä tapauksissa ”armo peittää syntien paljouden”?
Ari, kun Paavali puhuu itsestään syntisenä (suurin kaikista) niin hän ei puhu menneessä aikamuodossa vaan nykyisessä. Hän siis puhuu itsestään Armahdettuna syntisenä. Synti ei ole pelkästään synnin tekemistä vaan myös olemista.
Kun Jumalan vanhurskauttaa jumalttoman, niin Hän ei näe enää meitä omien tekojemme kautta vanhurskaiksi, vaan lukee oman vanhurskautensa meidän hyväksi, kun uskomme Jumalan Pojan Evankeliumin. Uskon kautta me olemme vanhurskaat, eikä tekojamme lueta meille enään vanhurskauden mitaksi. Jos nyt luet uskon kautta vanhurskauden luvaksi tehdä vääryyttä (syntiä), niin olet ymmärtänyt meidän Herrame Armon irstaudeksi ja vääristät Jumalan valehtelijaksi.
”Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin,
tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.
Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään
ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan-
autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu.
Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa
minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa; ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.” (1.Tim.1)
Jumala ei ole siis tehnyt meitä vanhurskaaksi omien tokjemme mukaan, jotka ovat syntiä täynnä, vaan Hän lukee Poikan Vanhurskauden meidän hyväksemme, jotka uskomme. Lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan niille, jotka eivät perusta Kristuksen päälle, vaan luottavat omiin tekoihinsa.
Ismo Malinen otat tuossa komentissasi kirjaimellisesti Paavalin sanat:
1. Tim. 1:15
Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
Entä otatko myös seuraavan kirjaimellisesti:
Room. 5:8
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
Et muuten vastaa kysymyksiin ja oikeastaan ollenkaan keskustele vaan toistat omaa ”copy paste” teologiaasi, tietysti se voi ”vahvistaa” omaa uskoa kun toiset ehkä ovat samaakin mieltä mutta kovin on heikkoa uskoa kun ei voi sanoa mitään vastauksia kun kysytään.
Siis kun otat nyt sitten yhden kohdan niiiin kirjaimellisesti niin selitäppä sitten Pekan tähän tuomat kaste kohdat kirjaimellisesti eli mm
””Ap. t. 2:38 Pietari vastasi: “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.””
Jos luet tuon kasteen omaksi teoksi, niin silloin en ole kanssasi samaa mieltä, mutta jos luet sen Jumalan teoksi, että ihminen kääntyy ja kastetaan Jeesuksen nimeen niin silloin puhumme samasta asiasta. Minulla on sellainen käsitys, että Jumala vaikuttaa ihmisessä, myös kehotuksen ja sen mukaisen toiminnan.
Pyhä Henki annetaan Lahjaksi, sitä ei siis voi ottaa. Tunnen ihmisiä, jotka ovat menneet kasteelle, eivätkä ole omasta mielestään saaneet Pyhää Henkeä. Tunnen ihmisiä, jotka ovat kastettuja lapsena ja ovat Pyhän Hengen kuljettamia. Tunnen ihmisiä, jotka sanovat olevansa kristittyjä, ja joiden pitäisi tuntea kirjoitukset, mutta julistavat, vain omaansa. Uskon kautta ihminen saa vakuuden Jumalalta, että on Hänen omansa, mutta toiselle hän ei voi sitä saavuttaa, koska Jumala ei jaa kunniaansa ihmiselle. Voin julistaa ja lukea Evankeliumia ääneen ja toinen kuulee, mutta toinen ei. Ei ole ihmisen omassa vallassa, ottaa ja antaa sitä mikä on yksin Jumalan Vallassa. Monet tosin yrittävät sisään väkisin, mutta niin toimien eivät pääse.
Ydin kysymys on uskosta, jonka Jumala vaikuttaa ihmisessä. Usko voi syntyä ennen kastetta tai kasteen jälkeen. Yksi kaste, yksi usko, yksi kaikkien Jumala.
En usko mihinkään metodeihin uskon asioissa. Jumala kulkee missä tahtoo ja synnyttää uskoa siellä missä tahtoo. Siellä missä Jumala on, siellä on myös Jumalan Sana. Sydämmen tunnustuksella omistetaan lahjaksi saatu Autuus.
”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Room. 10:9-10
Kääntyminen on ihmisen sisäinen muutos , jonka Jumala saa aikaan, se ei ole mitään, minkä ihminen voi itsestään repiä. Kunnia yksin Jumalle joka on Korkeuksissa.
Ismo Malinen mietippä seuraavaa evankeliumin tekstiä:
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.(Joh.3)
Siis kun ihmisen teot ovat pahat niin hän elää pimeydessä ja rakastaa pimeyttä eli ei nöyrry että hänen tekojaan nuhdeltaisiin ja näin tulisi valkeuteen, siis vihaa valkeutta.
Kuinka tämä rakkaus pimeyteen näkyy, nämä pimeyttä rakstavat sanovat pimeyden profeettoja oikeiksi uskon opettajiksi vaikka teot näyttävät toista (esim Luther ja hänen hyväksyntänsä vainoille), siis pimeyttä rakastavat eivät erota pahaa hyvästä.