Viimevuosituhannella opiskelin pienessä määrässä maavoimien aselajien toimintaa Lappeenrannan opinahjossa. Paljon en enää muista enkä ihan hirveästi oppinut alunperinkään, mutta yksi sana on jäänyt mieleeni: Pakokauhu! Saimme oiremääritteen, jonka vielä muistan. Ei siis se puolisenvuotta ihan hukaan mennyt. Ensioireita on kaksi sen määrittelyn mukaan: Miehet parveilevat ja keräävät kamppeitaan! Torjuntaa voidaan tietysti suorittaa, mutta lääkkeet eivät ole mairittelevia. Sanotaan, että niitä on kaksi. Paikallinen johtaja tekee yllättävän liikkeen ja näin vähättelee vaaran eskaloitumista. Hän siis voi kyykätä tarpeilleen tai toinen, joka on brutaali sodankin melskeissä. Pysäytetään ensimmäinen juoksuun lähtevä. Nimittäin pakokauhuinen jaksaa juosta, vaikka muuten sitä ei harrastaisi.
Mitä tämä nyt sitten kuuluu tähän aikaan? Monen mielestä ei mitenkään! Näyttää kuitenkin siltä, että köyhtymisen pakokauhu on tarttunut ihmisiin, kun verotus pelottaa. Kerätään eurot ja paetaan ulkomaille. Se näyttää siltä, ettei tarvitse mennä edes kauas, kun on jo turvassa, siis yhden laivamatkan päässä on turvan ja suojan paikka! Toisaalta ihan sisäinen pakolaisuus voisi antaa paljon hyvää, kun veräyrit ovat niin erilaiset. Miten muuten tasa-arvoisessa maassa voi asuinpaikka vaikuttaa niin paljon? Ei ymmärrä! Huomasiko muuten kukaan, että pienellä ilmoituksella tuotiin julki leikkausta sieltä ja täältä, mutta sitten räjähti atomipommi, joka vaiensi kaiken valituksen. Pääministeri osasi käyttää sähköpostia ja se ällistytti koko älymystön. Muutama päivä huutoa ja kaikki ovat unohtaneet leikkausuutisen, kun on juostu selvästi tärkeämmän asian perässä, sopulilaumana, jorpakkoon.
On muuten tullut herkäksi nämä uudenajan richtermittarit! Niitä on kaksi: Pörssi ja puoluekannatuskalluppi. Trump tai joku muu sanoo jotain, niin heti pörssirihteri väpättää. Joku valtionpäämies kättelee viileästi toista vastaavaa, niin rihteri hullaantuu ja todetaan, nyt on kolmas maailmansota alkanut! Joku leidi ei tunne alkon reseptiä, miten välttää yltyvä puheliaisuus, niin puoluerihteri väpättää ainakin viikon, joka on poliittisen muistin puitteissa ainakin valovuosi. Vain poliitikko pystyy sanoittamaan omat mokansa suvereenisti seuraajansa syyksi.
Onko hengellinen kenttä sitten vakaampi näissä asioissa? Tuskin? Herramme ja Vapahtajamme sanoi julki tärkeimmän tavoitteen seuraajilleen ihan viimeisenä päivänä: Että he yhtä olisivat! Kun tästä puhutaan, niin kohta löytyy kymmenen hyvää syytä, miksi Vapahtajan neuvo on, jos ei ihan väärä, niin ainakin mahdoton toteuttaa. Kommunismi lanseerasi aatteen: Kansa kaikkivaltias! On ihmeellistöä, että näyttäisi kristikunnen ottaneen sen käyttöönsä ja luullaan, että me ihmiset voimme elää omien normiemme mukaan ja voimme saada Raamatullisen palkkion siitä! Kristinuskolla on peruskirja: Raamattu! YK:lla on peruskirja ja molempia tulkitaan miten sattuu. Kulloisenkin ilmaston ja suhdanteiden mukaan. Ymmärrys pakenee silloin, kun se peruskirja kutsuu vaivannäköön, parannuksen tekemiseen niistä asioista, jotka nimetään synniksi. Onko siis niin, että teologia onkin vain humanismin hienosäätöä?
””Kristinuskolla on peruskirja: Raamattu!”
Oikein on lausuttu, se mikä on Jumalan ilmoitus ihmiselle tänä päivänä on ”kuulkaa Jeesusta”, siis Raamattu tuo esille ihmisen taipaleen aikojen alusta ja näyttää sen kautta Jumalan suhtautumisen ihmiseen ja ihmisen tekoihin.
Evankeliumi on ainut elämän ohje tämän päivän ihmiselle jos haluaa päästä iankaikkiseen elämään Jumalan valtakuntaan.
Kiitos kommentista!