Mikä teki Mannerheimista Mannerheimin? Dos. Teemu Keskisarjan Hulttio (Siltala 2016) kuvaa suurmiehen vähemmän suurta nuoruutta, joka olisi hyvinkin voinut johtaa kovin toisenlaiseen elämänuraan.
Isättömäksi ja köyhäksi jäänyt aatelispoika joutui puolustautumaan nyrkeillä kiusaajiaan vastaan ja oli itsekin koulukiusaaja. Hän joutui eroamaan Haminan kadettikoulusta kun kävi ilmi, että hän oli syvässä humalatilassa päätynyt huonomaineisen vanhemman upseerin asuntoon yöksi. Yön tapahtumista ei ole tietoa, mutta arvelut homoseksuaalisesta yhteydestä – tai raiskauksesta – elävät.
_ _ _
Katariina Lillqvistin nukkeanimaatio ”Uralin perhonen ” (2007) esitti Mannerheimin homoseksuaalina ja patologisena teurastajana, joka skoolasi viikatemiehen kanssa. Teksti perustui pispalalaiseen kansanperinteeseen, jonka mukaan Mannerheim olisi tuonut mukanaan sotaretkeltä kirgiisipojan rakastajakseen hylätäkseen tämän Tampereen sotanäyttämölle 1918.
Käsikirjoittajat Lillqvist ja Hannu Salama eivät toimineet aivan ilman agendaa. Salama kirjoitti 1972 ilmestyneessä romaanissaan ”Siinä näkijä missä tekijä” jatkosodan aikaisesta vastarintaliikkeestä – toisin sanoen maanpetoksellisesta toiminnasta. Romaanissa pispalalaiset kommunistit tekivät neuvostodesantin johdolla tuhotöitä päämääränään Suomen päätyminen osaksi Neuvostoliittoa, mikä ei onnistunut vielä 1918, eikä onnistunut myöskään 1939-44.
Lillqvistin animaatiota on kuitenkin käytetty argumenttina Mannerheimin suuntautumisesta. Samoin Touko Laaksosen alias Tom of Finlandin muistelmissaan tekemää havaintoa, että Mannerheimin läheisyydessä liikkui ”poikkeuksellisen hyvännäköisiä sotilaita”. Laaksonen itse oli piirroskuviensa perusteella mieltynyt univormupukuisiin miehiin.
_ _ _
Annetaanpa Mannerheimille itselleen suunvuoro, sillä tässäkin asiassa on hyvä kuulla asianomaista. Vähän alle 40-vuotias Mannerheim lähti vapaaehtoisena Venäjän-Japanin sotaan, josta hän piti päiväkirjaa 1904-05. Olen lukenut sen useita kertoja. Sotilaan tarkka silmä joukkojen johtamiseen, hevosten käsittelyyn sekä ennen kaikkea ihmisten luonteeseen tulee esille.
Hänen prikaatinsa komentaja kenraali Stepanov saa kehnon arvion: ”sisään astui muuan aliratsumestari… selvästikin S:n suureksi tyydytykseksi, sillä hän alkoi näytellä minulle vielä enemmän kuin aikaisemmin. Hän itse nosti tämän nenältä silmälasit, taputti tätä poskelle ja tarttui tätä leuasta voidakseen paremmin tarkastella tämän kasvoja jne. Tämä kaikki olisi varmastikin hämmästyttänyt sellaista henkilöä, joka ei tunne kenraali S:n menneisyyttä. Minua ei hämmästyttänyt mikään, päinvastoin minua huvitti nähdä kenraalin asepukuun sonnustautuneessa hahmossa todisteita näistä selittämättömistä intohimoista (21.11.1904).”
… ”S. oli ollut armeijakunnan komentajan luona lounaalla, ja saapuessaan iltapuolella hän oli aivan umpihumalassa ja osoitti ystävällistä huomaavaisuuttaan tungettelevasti jokaiselle, joka jaksoi häntä kestää, etenkin seurueemme nuorimmille jäsenille, parille vapaaehtoiselle (14.11.1905).”
_ _ _
Mannerheimin juomatavat ja ryypyn ottaminen aterioilla ovat tunnettu asia. Keskisarja pohtii tämän vaikutusta Mannerheimin toimintakykyyn. Asianomainen kirjoittaa aiheesta päiväkirjassaan:
”Viina näyttää ainakin sotaoloissa olevan tärkeässä asemassa … useimmat upseerit (eivät) mene yhtenäkään iltana nukkumaan olematta enemmän tai vähemmän juovuksissa. Minun pysyvä kieltäytymiseni mukanaolosta näissä minulle uudenlaisissa juhlissa on ehkä aiheuttanut tietynlaista viileyttä suhteissa. Mikäpä siinä, sillä havaitsen seuran nuorempien jäsenten selvästikin ilmaisevan toivovansa, että he voisivat noudattaa minun esimerkkiäni. Minusta tuntuu kerta kaikkiaan koomiselta joutua raittiusapostolin osaan, kun vain ajattelenkin omaa elämääni, johon on kyllä mahtunut pulcinellamaisia vaiheita, mutta vuodet ja olosuhteet vaikuttavat ihmisen vakaumuksiin ja muuttavat niitä. Käynnissä oleva sotahan osoittaa riittävän selvästi, että meidän armeijallemme on elinkysymys luoda upseerikunnalle kiinnostuksen kohteita, jotka liittyvät viran vaatimuksiin. Meidän upseereillemme tyypilliset hurjastelut ja täydellinen kiinnostuksen puute ovat vaarallisempia vihollisia kuin japanilaiset, ja minusta tuntuu siltä, että kenttäoloissa ei voitaisi olla kyllin ankaria, jotta armeijasta kitkettäisiin kaikki liioittelu lasien ääressä (14.11.1904)”.
Upseerien korkeaa moraalia omissa joukoissaan tukeva Mannerheim joutui I Maailmansodassa itse johtamaan ratsurykmenttiä ja sen jälkeen Valkoisen armeijan vapaussotaa venäläistä bolshevistista sotaväkeä ja punaisia vastaan. Arviot vaihtelevat, miten ihanteet toteutuivat. Ainakin Suomen itsenäisyys säilyi.
_ _ _
Mannerheim omisti päiväkirjan 21.10.1904 sisarelleen Sophielle. Onko Mannerheim tarkoituksella kirjoittanut päiväkirjaa sisarensa maun ja arvostusten mukaiseksi, vastoin totuutta? En usko. Merkinnät tuntuvat nousevan aidosta ajattelusta ja kokemuksista: Mannerheim piti vastenmielisenä esimiehensä tapaa lähennellä nuoria miehiä ja vierasti homoseksuaalisuutta ”selittämättömänä intohimona”. Myöskään liiallinen alkoholin juominen ja rintamasotilaan humaltuminen eivät saaneet häneltä ymmärtämystä.
Sophie avioitui 1896 Hjalmar Linderin kanssa. Liitto päättyi eroon 1899 ilmeisesti Linderin homoseksuaalisuuden vuoksi. Hjalmar Linder ja Mannerheim olivat ystäviä myös tämän jälkeen. Hjalmarin järjestämällä metsästysretkellä Mannerheim tutustui syksyllä 1918 edellisen sisarpuoleen, 31 vuotiaaseen Kitty Linderiin, josta alkoi lämmin ystävyys Mannerheimin kanssa 20 vuoden ikäerosta huolimatta (HS kuukausiliite 6.7.2013).
_ _ _
Mannerheim luovutti ensimmäiselle kenttäpiispalle omilla varoillaan hankkimansa kultaisen kenttäpiispan ristin Mikkelin klubilla 75 vuotta sitten, 26.10.1941. Ele oli kuin piispan virkaan asettaminen. Itse kannan kenttäpiispan ristiä järjestyksessä seitsemäntenä. Mannerheim herättää edelleen suurta kiinnostusta, ja on jälleen ajankohtainen ensi vuonna 150-v syntymävuotensa vuoksi.
Mannerheimin potkut Haminan kadettikoulusta saattoivat olla onnenpotku, sillä ilman sitä hän tuskin olisi päätynyt Pietariin Nikolain ratsuväkikouluun. Siitä ura lähti nousuun. Voisiko tämä olla rohkaisu, ettei syrjäytynyt, köyhän ja rikkonaisen perheen lapsi aina välttämättä jää syrjään. Päämäärien asettaminen ja tarmokkuus niiden saavuttamiseksi voivat viedä pitkälle.
Merivoimien piirissä kulkee kertomus siitä, että Mannerheimista olisi voinut tulla meriupseeri. Gustaf Mannerheim meni ensin suosituskirjeen kanssa suomalaisen amiraalin luo pyrkimään merikadetiksi, mutta amiraali ei ollutkaan paikalla. Seuraavaksi hän meni kolkuttamaan Nikolain ratsuväkikoulun ovea ja nyt ovi avautui.
Kenttäpiispa Pekka Särkiö :”Katariina Lillqvistin nukkeanimaatio ”Uralin perhonen ” (2007) esitti Mannerheimin homoseksuaalina ja patologisena teurastajana, joka skoolasi viikatemiehen kanssa.”
Wikipedian mukaan (kuten omastakin mielestäni ) ”Uralin perhosella oli poliittiset tavoitteet. Lillqvist kuvailee, että hänellä on punaiset juuret, jotka toimivat myös lähtökohtana projektille. Hänen mielestään Mannerheim oli teurastaja ja Uralin perhonen-projektin tavoite oli tuoda esiin Mannerheimin pimeä puoli.” Henk.koht. olen sitä mieltä, että Uralin perhonen toi esiin vain käsikirjoittajina toimineiden Hannu Salaman ja Katariina Lillqvistin pimeän puolen.
Omassa lapsuudessa Mannerheimin nimi tuli tutuksi yhtenä viime vuosisadan alkupuolella Runnin kylpylässä hierojana ja kansanparantajana toimineen ei-karjalaisen isoisäni äidin asiakkaista. Kylpylä eli loistokauttaan ja sen asiakaskuntaan kuuluivat netistä ja kirjallisuudesta löytyvien tietojen mukaan mm. Gustaf Johansson, Oskar Merikanto, Leevi Madetoja, Eino Leino, L. Onerva, Venny Soldan-Brofeldt, Juhani Aho, Akseli Gallen-Kallela ja Järnefeltin veljekset.
Kiitos kenttäpiispa Särkiölle Mannerheimia käsittelevästä blogikirjoituksesta ja hyvää adventtiajan ja joulun odotusta. Kotimaa-lehden tilaukseni loppuu ja tuntemattoman kirjoittajan pienille partiolaisille kirjoittaman runon sanoin ”hiivin hiljaa, kurkistan, riihen räppänästä. Tontut valvoo öitä, valaa kynttilöitä, kuu on jouluun tästä.”
Kiitos Tuula kommentista. Kuten kirjoituksestani käy ilmi, pidän Uralin perhonen -animaatiota propagandistisena. Poiittinen katsanto Mannerheimin mustaamiseksi paistaa läpi.
Mielikuva Mannerheimin perversioista syntyi tietääkseni tamperelaisen hotellisiivoojan kertomuksesta, että valkoinen kenraali pukeutui korsettiin. Se oli työläistytön maailmassa naisten alusvaate. Hän ei tiennyt kunnostaan ja ryhdistään huolehtivien herrasmiesten käyttävän sellaisia.
Martti Pentti, Mannerheim käytti korsettia tod. näk. selkäreumansa takia.
Martti, Pohjois-Afrikassa 1923 Mannerheimin ajama auto törmäsi muuriin ja Mannerheim putosi rotkoon. Häneltä murtui luita kyljestä ja jalasta. Korsetin käyttö liittyi mahdollisesti tämän onnettomuuden seurauksena jääneisiin vammoihin.
Kuulemani tarina liittyi kansalaissotaan.
Korsettia vaatinut vamma oli voinut tulla aiemmin ratsastusonnettomuudessa?
Olen kirjoittanut vuoden loppuunmyydyille kasomoille esitetyn näytelmän Rakas Ruhtinatar koskien Mannerheimin kirjeenvaihtoa rakastamansa ruhtinatar Marie Lubomirskan kanssa. Suhtella ei kuitenkiaan voinut ola tulevaisuutta sillä katolinen Marie oli naimissa ja sotakin asetti omayt esteensä-. mannerheimin erokirje oli 6 sivua pitkä ja huokuu syvää rakkautta ja epätoivoa: Otteen voi kuunnella tästä:
https://www.youtube.com/watch?v=yQ_zO6Edb5c
Joa ei näiden rivien väliä osa lukea ei osaa kyllä paljon mitään muutakaan.
Kyllä tuossa kirjeessä kuuluu naista rakastavan ja kunnioittavan miehen ääni.
Tänään ilmestyi Helsingin Sanomien Teema-lehti Mannerheimista. Sisältö on monipuolinen ja hyvin kuvitettu. Suosittelen. Päivän Hesarissa oli siitä mainos ja muutamia esiin nostoja, kuten salanimellä esiintyneen autonkuljettajan kertomus siitä, kuinka hän kyyditsi Mannerheimia ja tämän ”rakastajaa”. Asia ei ollut ihan näin. Kyseisessä jutussa Heikki A. Reenpää kertoo, kuinka hän kuljetti 82-vuotiasta Mannerheimia ja tämän rakastajatarta, kreivitär Arconia Hotelli Kämpistä Seurasaareen. Marski esitteli kreivittärelle paikkoja Helsingissä. – Oliko siis mainoksessa mainittu rakastaja yritys vahvistaa myyttiä Mannerheimista homona ja ehkä lisätä Teema-lehden levikkiä?
Tässä on ote yhdestä Marien kirjeestä Mannerheimille. Kuunnelkaapa erityisesti näiden ranskaksi alunperinkirjoitettujen kirjeiden välit. Mi9ä suomennutin ne itselleni Rali konaten avulla. Että mistäkö sain alkukielisiä kirjeitä. Professori Stig Jägerskjöldiltä hänen kotonaan Tukholmassa, toki kopioina.
https://www.youtube.com/watch?v=0Jxvd73jQdE
Mielestäni Mannerheimiin liittyy Suomessa hyvin paljon henkilöpalvontaa. Siksi hänestä kerrotut asiat tuskin ovat läheskään kaikki totta – hyvässä ja pahassa.
Näin se on, myytti Mannerheimistä peittää alleen historian henkilön.
1800-luvun ja 1900-luvun alkuvuosien upseerikultuuri kaikkialla Euroopassa oli hyvin elitististä.Upseeri maailman hakeutui paljon homoseksuaalisuuten tai biseksuaalisuuteen taipuvaisia. Armeija oli eräänlainen asylium niille jotka eivät muaalle kelvanneet (ainakin Englannissa Churchilin mukaan). Upseerikerhojen elämä ei ollut kovinkaan puhdashenkistä. Tietenkin sen on pitänyt vaikuttaa myös Mannerheimiin. Upseerielämä oli alakultuuri jonka sisältä löytyi alaryhmittymiä.
Pietarin ja muiden Euroopan pääkaupunkien operat ja teatterit olivat sitä halukkaille upseereille erityisiä metsästysmaita.Sieltä löytyi partnerita kaikille taipumuksille. Upseerien avioliitot varakkaiden perheiden naisten kanssa oli vakio. Näin Mannerheiminkin kohdalla. Varsinainen sosiaalinen elämä oli muualla kun perheiden sisällä.
Yllä siteerattu päiväkirja tuntuu totuudelliseltä. Mannerheim oli siinä elämän vaiheessa jo eronnut ja hänellä oli ollut uusia (nais)suhteita ja hän oli tehnyt Aasian matkansa. Että hänet siihen tehtävään ylimalkaan valittiin on merkki siitä että häntä on pidetty kompetenttina upseerina vastakohtana salonkiupseereihin.
Esimerkiksi kenraali Tuompo kertoo muistelmissaan Mikkelin Päämajan elämästä hyvin yksityiskohtaisesti. Siitä päätellen Mannerheim käytti päivittäin alkoholia, mutta oli asettanut tarkat rajat itselleen .Hän oli todennäköisesti riippuvainen alkoholista mutta hänellä oli kontrolli tallella samalla lailla niinkuin viinimaailmoissa Ranskassa ja Italiassa elävillä on. Jos hän olisi ollut pahasti alkoholisoitunut hän ei olisi 75-vuotiaana ollut tehtävissään ,kuinka suuri ympäristön ihailu olikaan.
Olimme sitten mitä mieltä tahansa hänen yksityiselämästään ,niin hän oli oikea mies oikealla hetkellä olemaan Suomen kohtaloiden johtohahmo. Mikään hänen yksityiselämässään tai persoonallisuudessaan ei heikennä hänen panoksensa merkitystä Suomen kohtaloille.
Vanhoissa filmeissä näkee kuinka aina mukanaolevat kenraalit olivat keskittyneet tarkkailemaan Mannerheimin persoonaa. Kenraalit ovat aina hieman etukumarassa ja muuten kyysryssä hänen läsnäollessaan. Se kertoo jotkain Mannerheimin vaikutuksesta ympäristöönsä.
Hyviä havaintoja Markku Hirniltä. Parhaan kuvan yksityishenkilö Mannerheimista saa ehkä hänen varsin laajaan kirjeenvaihtoonsa tutustuttuaan. Minulla on myös Taru Stenvallin kanssa käymäni keskustelu nauhalla ja viimeisen sotilaspalvelija Juhosen minulle kertomaa. Kuin myös nauhoitetu pitkä keskustelu adjutantti Bäckmanin kanssa. Kaikkea tätä tarvitsin näytelmää ja roolihahmoa luodessani + noin 3 metriä Mannerheim kirjallisuutta.
Kiitos Markku pohdinnoista. Tosin täydennän, ettei upseerin ura välttämättä ollut pakopaikka poikkeaville. Ennemminkin boheemit etsiytyivät 1800-1900 -lukujen taitteessa taidepiireihin. Aatelisille normit olivat muuta väestöä väljemmät. Hierarkia ja yhdenmukaisuus kuuluivat sotilaskulttuurriin. Tosin vapaa-ajalla siitä saattoi olla poikkeuksia. Mannerheimin päiväkirja Japanin sodasta osoittaa, ettei boheemius sotaretkellä ollut mahdollista tai hyväksyttävää.
”Ennemminkin boheemit etsiytyivät 1800-1900 -lukujen taitteessa taidepiireihin.”
Näyt samaistavan boheemit ja poikkeavat, kaikki poikkeavat eivät toki olleet boheemeja eiätkä kaikki boohemit poikkeavia…
No Mannerheim hakeutui sekä upseerien että taiteijoiden seuraan.
Suomen vapaussodassa/sisällisodassa/luokkasodassa/kapinassa Mannerheim kutsui adjutantikseen Akseli Gallen Kallelan. Monet ovat ihmetelleet tätä. Gallen Kallela oli nimittäin taitelija eikä sotilas niin rohkea ja rivakka mies kuin olikin. Kiehtoiko Mannerheimia taitelijan kuluisuus, tämän taiteellisuus vaiko se, että Akseli oli vapaamuurari ja perehtynyt myös teosofiaan…
Oli miten oli Mannerheim oli viihtynyt kuvataiteellisissa piireissä aiemminkin kuvaavana esimerkkinä sisar Sophian kodissa Helsingissä vietetty uudenvuodenyö 1918; koolla oli ollut varsin erikoinen seurue. Siihen kuuluivat nimittäin
-taidemaalari Alfred Finch
-taidemaalari Louis Sparre
-taidemaalari Magnus Encell
-taidemalari Edefeltin 2 sisarta ja eräitä muita henkilöitä,
-mutta M. poislukien ei yhtään sotilasta!