Espoon piispa Tapio Luoma oli torstaina tentattavana Perustan teologisten opintopäivien perinteisellä piispan kyselytunnilla. Tilaisuus oli vuoden verran piispana työskennelleelle Luomalle ensimmäinen.
Runsaan tunnin mittaisessa tilaisuudessa Raamattuopiston toiminnanjohtaja Timo Junkkaala esitti piispalle yleisön joukosta etukäteen saatuja kysymyksiä. Tänä vuonna ne koskivat esimerkiksi uskonnon vahingollisuutta, uskon puolustamista, kirkon laskevia tilastokäyriä, avioliittoa sekä uskoon tulemista ja seurakunnan jäsenyyden olemusta.
Junkkaalan ja Luoman hyvähenkinen sanailu muistutti parhaimmillaan television vauhdikasta talk-show´ta. Molemmat tuntuivat viihtyvän tilanteessa, joka joinakin aikaisempina vuosina on ollut kysymyksien sisällöstä riippuen osapuolille nyt nähtyä raskaamman oloinen.
Kyselytunnin ainoa vastakkainasettelu syntyi Luoman joutuessa selvittelemään Espoon seurakuntien Esse-lehdessä taannoin olleita puheitaan viidesläisyydestä, uskoontulosta ja seurakunnan jäsenyydestä. Junkkaala väitti, ettei uskonratkaisun korostusta voi liittää ainakaan nykyiseen viidesläisyyteen. Luoma taas kyseli, minkälainen uskon ilmaiseminen riittää.
– Riittääkö se, että olen kastettu kirkon jäsen?
Luoma pohti myös sitä, mikä on seurakuntaelämän tarkoitus. Jos se on ihmisten ”uskoontulo”, tavoite on hänestä aika vaativa. Tärkeämpää hänen mielestään olisi, että kirkko pitää esillä ylösnoussutta Herraa Jeesusta Kristusta. Muu jää sitten Pyhälle Hengelle.
Luoma alleviivasi myös kansankirkon kasteopetusta uskon syntymisessä.
– Kasteessa tullaan Jumalan lapseksi.
Kun yhdessä kysymyksessä epäiltiin, onko jokainen seurakunnan jäsen uskosta riippumatta osa Kristuksen ruumista, Luoma muistutti jälleen asian teologisesti salatusta luonteesta:
– Kuka tekee ne rajat? On tietenkin vain nimellisesti kristittyjä, mutta me emme voi tietää, kuka on oikea kristitty ja kuka ei.
Hän muistutti myös Tunnustuskirjojen merkityksestä painottaen sitä, että ne varjelevat asettamasta mitään Jeesuksen Kristuksen rinnalle tai tielle.
Kysyttäessä mahdollisuutta erillisvihkimyksiin, joissa vihittäisiin vain miehiä, Luoma napsautti vastaukseksi lyhyesti kirkon linjauksen:
– Erillisvihkimyksiä ei enää järjestetä.
Kun eräs kysymys esitti alkukirkon virkakäsitykseen sitoutuvia pappeja vainottavan, Luoman lakoninen linja jatkui.
– Heitä ei vainota.
Alkukirkosta kysymykset siirtyivät mahdollisesti hiippakunnaksi järjestäytyvään Luther-säätiöön. Luomalta kysyttiin kehityksen vaikutusta kirkkoon.
– Tilanne menee entistä enemmän takalukkoon. Silloin minkäänlainen yhteistyö ei ole mahdollista Luther-säätiön kanssa. Säätiö on linjansa valinnut, se on ottanut viran ja sakramentit omiin käsiinsä, Luoma määritteli.
Visbyn eläkepiispan Lennart Koskisen muutaman päivän takaisen Kotimaa24:n
uutisen oma ”uskontunnustus” sekä uskontunnustuksen lausumisen vaatimisen pitäminen mahdollisesti hengellisenä väkivaltana kirvoitti kysymykseen.
Luoman mukaan asia tuntui hieman oudolta. Uskontunnustus ei kuitenkaan ole hänestä joukko älyllä omaksuttavia väitelauseita.
– Oleellisempaa on, että uskontunnustuksessa palvomme Jumalaa.
Viimeisenä kysymyksenä piispalta tivattiin, minkälainen on kirkko vuonna 2020?
– Voi olla, ettei se ole yhtä suuri kuin nyt, mutta sillä on sama sanoma kuin nyt. Maailma kaipaa sitä edelleen, ehkä enemmänkin kuin tänä päivänä.