Lukijani.
Vanhasta testamentista löytyy viisi eri-ikäistä liittoa Jumalan ja ihmisten välillä. Avioliitto ei niihin kuulu. Siitä huolimatta vanhojen liittojen avulla voidaan kenties löytää avaimia myös meneillään olevaan keskusteluun avioliiton olemuksesta.
Nooa, Abraham, Israel, Pinehas ja Daavid ovat olleet välikappaleena liitoissa, joiden suojelijaksi ja takaajaksi Jumala on itsensä ilmoittanut.
Nooalle Jumala takasi, että hän ei enää koskaan synnin tähden hukuta veteen ihmiskuntaa eikä luontokappaleita (1. Moos. 9:8-13). Liiton merkkinä on sateenkaari.
Abrahamin kanssa tehdyn liiton merkki on ympärileikkaus (1. Moos. 17:10-14). Se on rajatumpi kuin Nooan kanssa solmittu, sillä se koskee vain ihmiskuntaa. Ihminen osoittaa uskollaan, että hän pitää tämän liiton kunniassa.
Seuraava liitto oli entistä suppeampi. Sen kohde on Israelin kansa (2. Moos. 19:5-6). Mooses välitti Jumalan tahdon kymmenen käskyn muodossa ja kansalla oli lupa valita, noudattaako se sitä vai ei. Olennaista oli, että kansa seurasi vain yhtä Jumalaa. Rikkomukset sovitettiin uhrein.
Pinehas sai palkkion kuuliaisuudesta Jumalalle. Hän surmasi heimoveljensä, joka oli julkisesti mennyt makuusuojaansa midianilaisen naisen kanssa. Jumala takasi, että Pinehaan suvun pappeus pysyy ikuisesti (4. Moos. 25:11-13).
Kuningas Daavid sai profeetta Natanin kautta lupauksen, että Jumala ei hylkää häntä eikä hänen sukuaan, vaan hänen valtaistuimensa kestää ikuisesti (2. Sam. 7:11b-16).
Uuden testamentin aika on tuonut liittoihin muutoksia.
Jeesus Kristus on sekä äitinsä Marian että kasvatusisänsä Joosefin kautta Daavidin sukua (Luuk. 3; Matt. 1). Hän on kuningas, jonka kuninkuus ei kuitenkaan ole tästä maailmasta (Joh. 18:36-37). Ja hänen pappeutensa on tehnyt Pinehaan edustaman uhripappeuden tarpeettomaksi (Hepr. 7:14-22). Kristus täytti synnittömänä Mooseksen lain ja samalla sovitti meidän syntimme (2. Kor. 5:19-21).
Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen ymmärrettiin myös se, että Abrahamin kanssa solmittu liitto ei vaadi ulkonaista ympärileikkausta ollakseen voimassa (Room. 4:9-12).
Sateenkaaren liitto ei liene vielä muuttunut.
Voisiko lisääntymiskumppanuuden rinnalla siis joskus olla liitto, jossa kumppanuus toteutuu vallitsemisessa (1. Moos. 1:28)?
Sinun
Harmaa rovasti
Jouni Parviainen :”Voisiko lisääntymiskumppanuuden rinnalla siis joskus olla liitto, jossa kumppanuus toteutuu vallitsemisessa (1. Moos. 1:28)?”
Ehkä voisi, mutta ainakin oma ”lisääntymiskumppanuutemme” on vaatinut sitä, että olen ensin ”korvasyyhyyni” etsinyt ja tavallani ymmärtänyt sen, mitä 1. Moos. 1:29-30; 1 Moos. 2:7 ja 1. Kor. 15:45 mielestäni tarkoittaa.
Uuden Adamin myötä tuli voimaan kaksi uutta liittoa, nimittäin sakramentit. Kasteesta mainitaan liittona 1. Piet. 3:21 ja ehtoollisesta 1. Kor. 11:25. Mutta siitä, miten täydellisesti ja mihin suuntaan ne muuttivat vanhoja liittoja, näyttää olevan kovin vaikea löytää yksimielisyyttä.
Jouni Parviainen :” Mutta siitä, miten täydellisesti ja mihin suuntaan ne muuttivat vanhoja liittoja, näyttää olevan kovin vaikea löytää yksimielisyyttä.”
Ortodoksikasvatuksen saaneena ryssänkirkkolaisena olen sitä mieltä, että kun evl.kirkon marssitahdin sanelee maallinen puoluepoliittinen regimentti, yksimielisyys evl.kirkossa on mahdollinen korkeintaan neljän vuoden jaksoissa ja silloinkin ns. oppositio tekee kaikin keinoin kaikkensa oman äänisaaliinsa kasvattamiseksi tulevissa vaaleissa.
Tuula. Havaintosi on inhorealistinen mutta sisältää ilmeisen totuuden siemenen.
Minä koetan silti keskustelun kautta löytää näkökulmia, joilla avioliitto voidaan uudessakin todellisuudessa edelleen pitää pyhänä siten kuin se vanhojen kirkkojen perinteessä pidetään. Itäisen perinteen yhäkin tuntema ystävyysliiitto ei siihen tarkoitukseen sopine kuin harvoissa erityistapauksissa. Filippiläiskirjeen 4. luvun alussa (jae 3) on mainittu ”yhteen iestetty” riitojen sovittelija joko henkilön erisnimenä tai yleisemmin työtoverina. Hyvä kielikuva, mutta löytyykö sitäkään kautta piispa Luoman peräänkuuluttamaa kestävää ”yliyhteisöllistä” ponnistuspohjaa.
Jos puhutaan avioliitosta, niin täällä kuulee toistuvasti väitettävän, että se perustuu Raamatun luomiskertomukseen (1. Moos. 2:24) ja, että se on yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto.
Kenen luvalla se kuningas Daavid ja poikansa Salomo mahtoivat saada eri oikeuden poiketa ”säännöstä” ja pitää useampia frouvia? Taisipa se Jumala antaa Daavidille jossain vaiheessa vielä entisten lisäksi uusiakin haaremin asukkaita.
(Mooseksen laki kieltää kuninkailtakin monivaimoisuuden 5. Moos. 17:17)
Kimmo, sinäänsä oikea havainto. Mutta 5. Mooseksenkirja on kirjoitettu satoja vuosia Daavidin ja Salomon ajan jälkeen, vaikka se kuvaakin Mooseksen puhetta satoja vuosia ennen Daavidia ja Salomoa. Eli ei ylimmäisen papin tarvinnut antaa Daavidille tai Salomolle mitään erivapautta säädöksestä, jota ei ollut olemassakaan, ennen kuin paljon myöhemmin.
Tuo yhden miehen ja yhden naisen tulkinta on paljon myöhäisempi kuin luomiskertomus.
Ei Jumala Daavidin useiden vaimojen pitämistä läpi sormien katsonut, ainakaan silloin, kun siihen liittyi selvä vääryys. 2. Sam. 12:7-12 kuvaa, minkä rangaistuksen Daavid sai tapatettuaan Urian naidakseen tämän lesken Batseban.
Jouni: ”minkä rangaistuksen Daavid sai tapatettuaan Urian naidakseen tämän lesken Batseban.”
Olis varmaan kantsinut pysytellä neiti-ihmisissä.
Daavidin perusvirhe Batseban tapauksessa lienee kuitenkin ollut se, että hän koetti paikata jo tehtyä aikaisempaa virhettä yhä uudella virheellä. Siinä vauhdissa Jumalan tahdon kysyminen unohtui!
kimmo wallentin,
jos olisit lukenut Raamattua edes vähän, tietäisit varmaan, että syy miksi Jumala halusi tuhota ihmiskunnan, oli se, että ”maa oli tullut väkivaltaa täyteen” ja kun mikään muu ei auttanut Jumalan poika syntyi ihmiseksi ja toi ihmiskunnalle mahdollisuuden irtautua jatkuvaa väkivaltaa tuottavasta ”luonnon olemassaolon taistelusta” [jota tämän hetken kvartaalikapitalismi finanssi-instrumentteineen, pyramidihuijauksineen, kiinteistöjen jalostamisineen ja taloudellisen voiton maksimointitavoitteineen mielestäni edustaa].
Mielestäni on suuri harmi, että globaali ja lokaali lainsäädäntö ei ole halunnut ”kyntää tätä kyistä peltoa”, vaan on halunnut nauttia hedonistisesti sen tuomista ”saavutetuista eduista”.
Hölttä: ” ja kun mikään muu ei auttanut Jumalan poika syntyi ihmiseksi ja toi ihmiskunnalle mahdollisuuden irtautua jatkuvaa väkivaltaa tuottavasta “luonnon olemassaolon taistelusta”
Ja onko siitä sitten ollut muka jotain iloa tai hyötyä jollekin?
kimmo wallentin :”Ja onko siitä sitten ollut muka jotain iloa tai hyötyä jollekin?”
Mielestäni on, ja se näkyy kulttuurievoluutiona kohti inhimillisempää maailmaa ihmiskunnan historiassa. Se on kuin vasemmalta oikealle kohoava teleologinen jana, jonka lopullisen päämäärän hengellinen regimentti määrittelee.
Täydennyksenä Tuulan ajatukselle täsmennän sitä kuvaa, joka itselläni oli mielessä kirjoittaessani noista Vanhan testamentin liitoista.
Liitot näyttävät ikään kuin vähitellen suppenevan vaikutusalueeltaan. Vähän kuin kynän kärkeä tai laakson pohjaa kohti. Jeesuksen ylösnousemuksesta on vastaavasti alkanut laajentuminen, kuin ylämäki.
Näkökulmien laajenemista ei tietenkään saa sanella yhteiskunnan suunnasta vaan pohdinta on mielellään sydämen kristittyjen, ehkä oppineiden sellaisten asia. Silti kehityksessä ei pidä kuitenkaan oikopäätä halveksia niitä näkökulmia, joita ympäröivä yhteiskunta antaa.
Onko kukaan miettinyt, miksi Jumala edellytti liitonmerkin tekemistä juuri miehen sukuelimeen?
Liiton merkin tarkoituksenmukaisuutta on joku joskus luullakseni pohtinut. Ympärileikkauksen perusteluina muistelen nimittäin joskus vuosikymmeniä sitten lukeneeni seksuaaliterveyden kohentumiseen kuten syöpien vähentymiseen liittyviä seikkoja. Saattoi olla samassa tai samanhenkisessä artikkelissa, jossa sianlihan syöntikielto perusteltiin trikiiniloisen vaaralla.
”Mielestäni on, ja se näkyy kulttuurievoluutiona kohti inhimillisempää maailmaa ihmiskunnan historiassa. ”
Kristinusko vei osaa ihmiskuntaa 1700 vuotta kohti yhä julmempaa ja julmempaa maailmaa,juuri siksi syntyi vastaliikkeeksi humanismin ja renessanssin edellytäminä Valistus, joka pesi kristinuskon kasvot ja käänsi suunnan kohti inhimilisempää maailmaa.
Seppo Heinola :”Kristinusko vei osaa ihmiskuntaa 1700 vuotta kohti yhä julmempaa ja julmempaa maailmaa,juuri siksi syntyi vastaliikkeeksi humanismin ja renessanssin edellytäminä Valistus, joka pesi kristinuskon kasvot ja käänsi suunnan kohti inhimilisempää maailmaa.”
Mielestäni tuota kehitystä ei vienyt eteenpäin kristinusko, vaan maallista valtaa kristinuskon ”valepuvun” takana tavoittelevat. Nyt meillä on sitten Karhujen klaanit ja spagettimonstereita palvovat ja hyvin suuri joukko ”oikeinuskovia”, joiden mielestä luonnonlait ovat luoneet maailmankaikkeuden eikä siinä mitään Jumalaa tarvita. On ikään kuin uskottava, että luonnonlakeja ei luonut kukaan.
”Mielestäni tuota kehitystä ei vienyt eteenpäin kristinusko, vaan maallista valtaa kristinuskon “valepuvun” takana tavoittelevat.”
Näinkin, mutta kyllä monet päätösvaltaiset ihan aitouskovat tulkitsivat Raamattuaan aivan vilipittömästi monet kauheudet oikeuttavaksi. Lutherkin oli valmis tappamaan noitia vaikka ’omin käsin’.
Hölttä: ”On ikään kuin uskottava, että luonnonlakeja ei luonut kukaan.”
Kukakohan sen Jumalan sitten loi? Vai onko ikään kuin uskottava, ettei Jumalaa luonut kukaan tai mikään?
Ettei vain olisi ollut ihminen, kun piti keksiä selitys maailmankaikkeudeln synnylle, olemassaololle ja luonnonlaeille.
Hölttä: ” Nyt meillä on sitten Karhujen klaanit ja spagettimonstereita palvovat ja hyvin suuri joukko “oikeinuskovia”
Karhun klaanin oppien mukaan, kuin myös maatakiertävään spagettihirviöön uskominen on ihan yhtä ”oikeinuskomista” kuin mihinkä tahansa jumaliin uskominen kunnes toisin todistetaan. Uskon asioita kaikki tyynni.
kimmo wallentin :”Kukakohan sen Jumalan sitten loi? Vai onko ikään kuin uskottava, ettei Jumalaa luonut kukaan tai mikään? ”
On olemassa henkinen näkymätön todellisuus, johon tietomme ei yllä. Uskon, että kaikki tarpeelliset vastaukset löytyvät sitten, kun siirrymme sinne. Maanpäällisessä vajavaisesa tietoisuudessamme meillä on tienviittoina tahto, usko ja rakkaus siihen mihin uskomme ”kaikesta sydämestämmei ja kaikesta sielustamme ja kaikesta mielestämme ja kaikesta voimastamme.”
Hölttä: ”Maanpäällisessä vajavaisesa tietoisuudessamme meillä on tienviittoina tahto, usko ja rakkaus siihen mihin uskomme “kaikesta sydämestämmei ja kaikesta sielustamme ja kaikesta mielestämme ja kaikesta voimastamme.”
Juupa juu, niin varmaan on, mutta tietoa ei ole, joten mikä tahansa on totta, kun vaan oikein tahtoo ja uskoo kaikesta sydämestä, sielusta, mielestä ja voimasta.
Vaikka sitten maata kiertävä spagettihirviö.
kimmo wallentin :” tietoa ei ole, joten mikä tahansa on totta,”
Niinpä niin. Myöskään tieteellinen tieto ei ole objektiivisesti totta ja ihmisestä riippumatonta, joten ei jää jäljelle muuta kuin usko, ja siinä apostoliseen suksessioon luottavana parhain suunnannäyttäjä on mielestäni hengellinen regimentti, jolle ”mikä tahansa” ei todellakaan ole totta.
Jouni Parviainen: ”Vanhasta testamentista löytyy viisi eri-ikäistä liittoa Jumalan ja ihmisten välillä. Avioliitto ei niihin kuulu.”
San 1:17:ssa puhutaan avioliitosta ”Jumalan liittona”. Muinaisessa Israelissa ei toki ollut ns. ”kirkollista vihkimistä”, mutta Jumala aina kutsuttiin ja toimi todistajana (Mal 2:14).
”Herra on liiton Jumala ja Hänen seurakunassaan solmitun avioliton todistaja” (Puukko, Raamatun selitysteos IV) !
Reino. Kiitos, että otit esille avioliittoon viittaavan raamatunkohdan. Se löytyi Sananlaskujen kirjan luvusta 2.
Lainaan tekstiä tähän hiukan laajemmin (Sananl. 2:16-19):
”Pidä vierelläsi viisaus, se torjuu vieraan naisen, joka sanoillaan sinua julkeasti viekoittelee. Hän on hylännyt elämänkumppaninsa, unohtanut Jumalan solmiman liiton. Hänen ovensa on tuonelan ovi, hänen tiensä vie varjojen maahan. Joka hänen luokseen menee, ei palaa, ei enää tavoita elämän tietä.”
Jakeessa 17 kieltämättä käytetään sanaa ’berit’, ”liitto”, samaa kuin viidessä puheena olevassa (pelastushistoriallisessa) liitossa. Mutta Jumalan ”rooli” on toimia yksinomaan sen liiton suojelijana, ei takaajana samassa mielessä kuin noissa muissa.
On tietysti hiukan jopa makuasia, kuinka me Raamatussa esitettyjä liittoja ryhmittelemme. Jounilla oli paljon ideaa tuossa omassa ryhmittelyssään.
Jaan Reino kuitenkin täysin sinun ja Raamatun opetuksen siitä, että avioliitto on Kaikkivaltiaan järjestely, jossa hän on paitsi todistajana myös ”langan kolmantena säikeenä”(Saar4:12).
Avioerolukujen aina vain kasvaessa ja avioliittokäsitteen saadessa yhä uusia ulotuvuuksia lienee kuitenkin niin, että aika moni aviolitto on ihan vain ”toistaiseksi” solmittu – ilman sen kummempia siunauspyyntöjä.
Mitähän arvostettu Antti Filemon Puukko ajattelisi nykyisin käsitteestä ”Hänen seurakunnassaan solmittu avioliitto”?
Kirkko oli aikoinaan viisas kun se havahduttuaan sodan jälkeiseen avioerobuumiin reagoi siihen perheneuvontatyöllä. Nykyisin on myös erityisiä avioliittoleirejä niille, jotka tahtovat panostaa liittonsa kestävyyteen.
Tässä mielenkiintoisessa keskustelussa Kimmo kyseli, että kenen luvalla Daavid, Salomo ja monet muut saivat pitää monia vaimoja. Heikki toi vastauksessaan esille Raamatun kirjoittamisaikaa koskevan teoriarakennelman, jonka mukaan esimerkiksi Mooseksen kirjat eivät olekaan Mooseksen käsialaa.
Mielestäni ainoa oikea spekuloimaton vastaus Kimmon kysymykseen on: omin lupinensa toimivat. Erityisesti Salomo sai sitten maistaa elämänsä ehtoopuolella sitä katkeraa kalkkia, joka Kaikkivaltiaan käskyjen tahallisesta rikkomisesta seuraa. Eikä Daavidinkaan vaimonhankita röykkiöittäin ihan putkeen mennyt, esimerkiksi Batseban tapauksessa mopo karkasi pahasti käsistä.
Kun Raamattua luetaan sellaisena kuin se edessämme on, voidaan havaita, että moniavioisuus alkoi melko pian syntiinlankeemuksen jälkeen. Kainin jälkeläinen Lemek oli ensimmäinen, jolla kerrotaan olleen kaksi vaimoa. Ja patrarkaalisena aikana oli vallalla sivuvaimokäytäntö, esimerkiksi Abraham ja Jaakob olivat moniavioisia.
Raamattu kertoo, että moniavioisuus toi mukanaan melkoisesti mustasukkaisuusongelmia. Onnelliseksi systeemiä ei mitenkään kuvailla. Moniavioisuudella oli Israelin kansan keskuudessa kyllä sitten se myönteinen merkitys, että se takasi huiman nopean väestökasvun.
Vaikka Jehova Jumala ei moniavioisuutta pannut alulle, hän näyttää selvästi suvainneen ja säädelleen sitä. Esimerkkinä tuo Kimmon esille ottama Mooseksen lain ohje, jonka mukaan kuninkaalla ei saa olla useita vaimoja(5.Mo17:17). Tämä ohje kertoo myös sen, että Kaikkivaltias suvaitsi omaisuuskansansa keskuudessa paitsi moniavioisuutta myös kuningasjärjestelyn. Joustoakin siis löytyi, kun omaisuuskansaa kasvatettiin kohti Kristusta.
Raamattu osoittaa vääjäämättä, ettei Jumalan alkuperäinen tarkoitus ollut suinkaan moniavioisuus. Jeesus kertoi luomistyössä mukana olleen kokemuksella: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ja sanoi: ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”(Mat19:4-6)
Kristillisenä aikana palattiin tuohon alkuperäiseen järjestykseen:yksi vaimo ja yksi aviomies. Ensimmäisenä ihmetyönään Jeesus muutti veden viiniksi Kaanan häissä, mikä osittaa hänen hyväksyneen yhden miehen ja yhden naisen avioliiton.
Myöhemmin UT:ssa annetaan alkuperäiseen avioliittomalliin perustuvia ohjeita sekä aviomiehelle että aviovaimolle. Roomalaiskirjeen ohje siitä, että ”avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna” ei anna mitään mahdollisuuksia liittää aviovuoteeseen ylimääräisiä osia.
Rauli: ”Joustoakin siis löytyi, kun omaisuuskansaa kasvatettiin kohti Kristusta.”
Toki noinkin. Silti Jumalan joustavuus on viisasta mieltää lähinnä aikalisäksi. Etenkin näinä aikoina. Ilmestyskirjassa Tyatiran seurakunnan enkelille sanottiin muun muassa näin: ”Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa. Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei halua luopua siveettömästä elämänmenostaan. Voi häntä! Minä suistan hänet sairasvuoteeseen ja kaikki hänen rakastajansa ankaraan ahdinkoon, elleivät he luovu hänen tavoistaan.” (Ilm. 2:20-22)
Rauli: ”Mitähän arvostettu Antti Filemon Puukko ajattelisi nykyisin käsitteestä “Hänen seurakunnassaan solmittu avioliitto?”
Antti Filemon oli sitä mieltä, ettei koskaan Israelin kansa tule kirjaimellisesti palaamaan takisin omaan maahansa. Kun sitten Israelin valtio perustettiin, luonnollisesti Antilta kysyttiin, mitä mieltä hän nyt on (Kuuntelin joskus kauan sitten äänitettä, jossa hän vastasi nenäänsä honottaen, mutten enää muista tarkkaan sanoja, mutta jotain tähän tapaan): ”Piinallisen sanatarkasti näkyy Raamatun ennustus käyvän toteen.”
Ei Antti Filemon silti tulkintaansa peruuttanut, kun sattui olemaan Raamatun sisällön asiantuntija, joka kykeni tulkitsemaan laajemmissa puitteissa esitetyn kysymyksen.
Arvelen, ettei Antti Filemon Puukko hyväksyisi lainkaan tällaista nykyistä touhua. Saattaisipa todeta nykyistä avioliittokeskustelua ja käsityksiä seuratessaan: ”Piinallisen sanatarkasti näkyy Jeesuksen ennustus täyttyvän (Mt 24:37-38), nin kuin oli Nooan päivinä, niin nytkin: Ilmiset nytkin sen kun vain ”naivat ja naittavat”, vaikka onnettomuus ja radikaali olosuhteitten muutos on jo ovella!”