Vaihdoin työpaikkaa keväällä. Tuotan vapaaehtoistyo.fi-palvelua, järjestän koulutuksia, opettelen järjestökentässä toimimista. Saan tavata ihmisiä uusissa ympyröissä. Näen diakoniatyön todellisuuden toisenkin auttamispalvelumme, kotimaanapu.fi-toiminnan kautta. Tulen kirjoittamaan paljon siitä, miten voit auttaa joko tekemällä tai rahalla. Tämä ydin, auta teoin tai rahalla, on niin simppeli että blondikin sisäisti sen päivässä.
Tiistaina sain hypätä Kirkkopalvelujen ja Kirkkohallituksen valmiiksi suunnitteleman Vapaaehtoistyön seminaaripäivän kyytiin. Järvenpäähän saapui sata vapaaehtoisista innostunutta tekijää ja puhujaa. Päivän aikana purettiin esteitä ja etsittiin keinoja tehdä Suomesta maailman paras vapaaehtoistoiminnan maa. Palaan siihen myöhemmin. Siitäkin kirjoitan joskus mitä eroa on vapaaehtoistyöllä, vapaaehtoistehtävillä tai vapaaehtoistoiminnalla. Sanoilla on väliä.
Ja siitä haluan kirjoittaa nyt. Jokaisella vapaaehtoistyötä koordinoivalla, sitä työkseen edistävällä tai sitä itse tekevällä ihmisellä on hallussaan Hyvä sana. Kollegani, opastajani Ilkka Kalmanlehto on Hyvien sanojen virtaa täynnä, mutta jokainen muukin minulle jotain jutellut tai kirjoittanut on aina sanonut jotain hyvää, kannustavaa, eteenpäinvievää. Kohtaan jatkuvasti täysin uusia ihmisiä fyysisesti tai digitaalisesti. Jokaisesta kohtaamisesta on jäänyt jokin positiivinen viesti mieleen päällimmäiseksi.
Seminaarin yhdessä työpajassa puhuttiin siitä, miksi järjestöt ja seurakunnat eivät tee enempää yhteistyötä. Pohdittiin kristittyjen itse toisiinsa nähden asettamia raja-aitoja. Lopputulema oli, että etsittäisiin eroja mieluummin ne yhdistävät asiat, jotka mahdollistavat yhteisen hyvän tekemisen.
Hyvät vapaaehtoistyön toimijat: teillä on se yhdistävä asia jo! Ne toisessa ihmisessä hyvää näkevät silmät. Ne hyvät sanat, jotka tulevat täysin spontaanisti ja pakottomasti ihmiseltä ihmiselle. Seminaarissa puhuneen Medialähetys Sanansaattajien verkostotoiminnan johtaja Mervi Viuhko päätti sähköpostinsa toivotukseen: ”Ilovirtaa eloon ja oloon!”
Sitä olen saanut. Siinä on helppo jatkaa uuden opettelua. Hyvät sanat kantavat. Ja niillä – uskotko – saamme Suomesta maailman parhaan vapaaehtoisen toiminnan maan.
Riemastuttava puhe. Rakastettava, kansan mies. Onnittelut, Ismo!
Juu, paitsi vuodenpappi niin myös vuoden kiitospuhe. Nerokas ja hauska. Ismo on hieno mies, kaikinpuolin.
Onneksi ainakin huumorintajua löytyy. Onnittelut!
Ispe rules!
Annmari!
Kiitos, että annat vapaaehtoistyön verkkosivulle kasvot. Ja että tavoitteiden rima on asetettu heti riittävän korkealle.
Teema on ajankohtainen. Sitä osoittanee sekin, että kun kirjoitin 5.8. tänne jutun Silta kasteesta rippikouluun (https://www.kotimaa.fi/blogit/silta-kasteesta-rippikouluun/) sen keskustelu lähti rönsyilemään muun muassa vapaaehtoistyöhön.
Käsipareja löytyy, kunhan löytyy joku, joka oikealla tavalla nykäisee hihasta. Ainakin jos on uskominen Sakastin(kin) sivuilta löytyvää viime vuonna tehtyä tutkimusta Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/47CCE174E74CA087C2257E6C0025F29D/$FILE/Vapaaehtoisty%F6tutkimus_maaliskuu%202015.pptx
Menestystä siis tekemisiisi. Odotan vastaisia kuulumisia mielenkiinnolla.
Kiitos kommentistasi. Ja todellakin, vapaaehtoisia tarvitaan aina vain enemmän. Mutta onneksi ihmisten halu auttaa toisia on tullut uudella tavalla näkyväksi – hyvän tekijöitä riittää!
Annmari
On miellyttävää että viihdyt uudessa tehtävässäsi ja koet sen mielekkääksi.
Sillä se on mielekästä, ja toimit alalla, joka on yhteiskunnallemme erittäin tärkeää.
Kiitos mukavasta huomiostasi! Olen todella iloinen päästessäni auttamaan ihmisiä auttamaan toisiaan. Sille on tarve ja onneksi myös hyviä välineitä, kuten vaikkapa juuri näitä hyviä sanoja 🙂