Kesän hiljaisena aikana Hesari on nostanut esille varusmiesten lähettämisen tarvittaessa sotaan (25.7.). Tähän saakka liikekannalle pano on koskenut koulutettua reserviä. Lain mukaan kutsu siihen tulee lähettää kolme kuukautta etukäteen. Nykyinen sodan kuva edellyttää paljon nopeampaa reagointia. Esimerkiksi Venäjällä käskyn käytyä dieselmoottorit hörähtävät käyntiin parissa päivässä.
Koulutuksensa loppuvaiheessa olevat varusmiehet hallitsevat parhaiten maan puolustamisen. Siksi on järkevää valmistautua käyttämään varusmiehiä ensivaiheen tehtäviin ja turvaamaan reserviläisten mobilisointi – joka sekään ei kestä jatkossa kuukausia.
_ _ _
Tämän kaltainen melko suora keskustelu sodasta on monen mielestä outoa ja pelottavaa. Eikö nyt eletäkään syvässä rauhantilassa? Eikö ole parempi olla hipi hiljaa, ettei karhu tule? Vai onko kyseessä yhteiskunnan militarisoituminen ja jonkinlaisen sotahulluuden nouseminen pintaan, jotta upseerit pääsisivät toteuttamaa sotafantasioitaan? Näin saatetaan ajatella toisaalla.
Suomeen ei kohdistu tällä hetkellä sodan uhkaa. Toisaalta turvallisuustilanne on muuttunut Euroopassa eri syistä arvaamattomaksi Ukrainan sodan, terrorismin, Turkin poliittisen tilanteen ja Brexitin myötä. Myös USA:n presidentin vaali herättää kysymyksiä, onko maa vetämässä jatkossa sotilaallista tukeaan esimerkiksi Baltiasta?
Georgian sota 2008 ja Ukrainan sota 2014- osoittivat, että sota kuuluu edelleen Venäjän keinovalikoimiin. Ukrainan sodasta opittavaa on, että aseellista vaihetta edeltää poliittinen ja tiedotuksellinen hämäryys alkaen sodan osapuolista. Tämä nk. hybridisota edellyttää nopeaa reagointia ja hyvää koulutusta. Siksi erityisosaajia koulutetaan esimerkiksi tietoverkoissa käytävää informaatiosotaa varten.
_ _ _
On hiljaisena kesänä keskusteltu muustakin. HS:n pääkirjoitus (25.7.) iloitsi varusmiessukupolvia jatkuneen vaivan, sinivalkoruudullisten päiväpeittojen pinkkaamisen loppumisesta. Sinänsä pieni asia on tavallaan linjassa edellisen aiheen kanssa: keskitytään perustehtävään ja hoidetaan asialliset hommat, mutta turha nysvääminen saa jäädä.
_ _ _
Toiseksi julkisuudessa keskusteltiin tasa-arvosta Puolustusvoimissa. Herätteen antoi pride-kulkueessa palveluspuvussa esiintynyt henkilökunnan edustaja.
Tämä synnytti mielipidekirjoittelua Hesarissa tasa-arvosta Puolustuvoimissa. Eräs kirjoittaja totesi (11.7.), että jokaisen tulee saada olla oma itsensä kaikilla työpaikoilla. Tämä on tiettyyn rajaan asti totta, riippuen siitä, mitä käytännössä tarkoittaa ”olla oma itsensä”.
Toinen mielipidekirjoittaja peräänkuulutti LHBTQ –ihmisten näkökulman huomioon ottamista armeijan koulutuksessa. En ryhdy arvailemaan, mitä se voisi käytännössä tarkoittaa. Totean vain sen, että palveluksessa ei ole mahdollista toteuttaa heteroseksuaalista eikä muutakaan suuntautumista. Varusmiesten ja vapaaehtoista palvelusta suorittavien naisten varustus on samanlainen.
Tasa-arvo toteutuu Puolustusvoimissa hyvin, kun kaikkiin suhtaudutaan samalla tavoin ja keskitytään perustehtäviin. Koulutus Puolustuvoimissa on rauhan ajan tärkein funktio ja sen tarkoitus on kouluttaa sodan ajan joukkoja. Monet maahanmuuttajataustaiset ja eri uskontoja edustavat varusmiehet ovat kyselyissä kertoneet, että varusmiespalvelus on ollut heille tasa-arvoisin kokemus.
Se, että Suomessa säädettiin tasa-arvoinen avioliittolaki, ja Venäjällä kielletään ”homopropaganda”, on eräs hyvä syy olla valmis puolustamaan Suomea.
Silti minäkin rajoittaisin virkapuvun käyttöä aika paljon. Ei se Prideen kuulu, eikä minusta sitä tarvitse olla edes millään yleisesti hyväksytyn tavoitteen vuoksi pidettävällä marssilla. Sotilaat osallistukoot siviilivaatteissa.
Jälleen kerran: homoseksuaalisuus Venäjällä ei ole laitonta.
Kiitos Jori kommentista: eduskunnan säätämät lait ovat eräs esimerkki avoimesta ja demokraattisesta yhteiskunnasta, vaikka itse en ensimmäiseksi nostakaan esille tasa-arvoista avioliittolakia maan puolustamisen perusteena.
Kun Pride-kulkuetta vastaan taannoin hyökättiin, Helsingin käräjäoikeus antoi muun ohella tuomion poliittisten toimintavapauksien loukkaamisesta. Se siia katsoi että kyseessä on poliittinen kulkue. Armeijan edustajat eivät tietääkseni vieläkään saa osallistua politiikkaan. PV:n johto ei silti uskalla tehdä asiassa mitään.
Kysymys Pride-kulkueen luonteesta on ilmeisesti eri näkemyksiä: onko se karnevaali, kansanjuhla, poliittinen tapahtuma vai mielenosoitus – vai sekoitus näistä? Puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvat sotilaat eivät voi olla ehdolla Eduskuntavaaleissa, sen sijaan kunnallisvaaleissa ehdokkuus on mahdolllinen. Vaalikampanjan yhteydessä he eivät voi kuitenkaan esiintyä palvelusasussa.
Ei se tietysti ole tällä hetkellä sikäli poliittinen, että sillä olisi yksiselitteinen lainsäädännöllinen tavoite. Ehkä kohteena on enemmän nyt yleinen mielipide kuin päättäjät.
Mutta sama pätee myös vaikkapa Jeesus-marsseihin. Saako sellaiseen osallistua sotilaspuvussa?
Itse en pidä suotavana osallistua Jeesus-marssiin sotilaspuvussa, yhtä vähän kuin rauhanmarssiin tai vappumarssiin.
Särkiön mielipide on hyvä ja looginen.
Jatkan vielä: Edes veteraanien tukia koskevaan mielenosoitukseen en sallisi osallistumista sotilaspuvussa. En vaikka tämä lienee niitä asioita, joissa intin sisällä arvelen olevan kohtuullisen yksimielisyyden, ja vaikka tämä asiallisesti sivuaakin Puolustusvoimia.
En ymmärä Jorin tulkintaa. Poliittinen mielenosoitus on tyypillisesti sellainen sillä yritetään vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Aina ei tiedetä mitä lakeja tulisi muuttaa tavoitteen saavuttamiseksi. Mieleeni ei edes tule mitä lainsäädännöllisiä muutoksia Pide-väki edes voisi enää vaatia kun kaikki on jo saatu.
En muista valitettiinko tuomiosta hovioikeuteen. Joka tapauksessa muita päätöksiä ei ole koska muita hyökkäyksiäkään ei ole ollut.
Ymmärrän Pekan varovaisuuden koska asia ei ole hänen tontillaan. En itsekään ottaisi hänen asemassaan kantaa.
Onko vapaiden suuntien Jeesus-marssi tai ortodoksien ristisaatto poliittinen? Eipä kai, mutta kyllähän sen epäsuorasti voi olettaa vaikuttavan uskonnon asemaan julkisen vallan toimissa(?)
Jeesus-marsseille osallistuu hyvin paljon myös ev-lut.kirkon jäseniä. Se ei ole pelkästään vapaiden suuntien juttu.
Jos Pride-marssi on niin sitten on Jeesus-marssikin. Itse olen etä se on keksitty vastapainoksi työväenliikkeen vappumarssille. Sitä kyllä selitetään että se on vappuna sen vuoksi että silloin on ihmisiä paljon liikkeellä. Tosiasiassa kumminkinmolempiin marsseihin ei voi osallistua.
Ihminen ei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, joten täytyy priorisoida ja valita se itselle tärkeämpi marssi.
Miten plogisi liitty kirkkoon tai uskontoon Pekka?
Eivät kaikki postaukseni välttämättä liity kirkkoon tai uskontoon, vaikka usein liittyvätkin. Nyt tällä kertaa tämä liittyi Puolustsuvoimiin. Olenhan paitsi pappi ja kenttäpiispa, myös erikoisupseeri.
Hyvä vastaus Pekalta. Onhan täällä sitä paitsi blogeja jotka eivät liity kirkkoon ja uskontoon.
Pekka Särkiö :”Olenhan paitsi pappi ja kenttäpiispa, myös erikoisupseeri.”
God bless You, kenttäpiispa jo ilmavoimien esikuntaan kuuluneen upseerisetänikin puolesta. Kun hän liittyi ilmavoimiin, lähetin lapsena hänelle kirjeen, johon piirsin lentokoneen kuvan ja kirjoitin toivomuksen :”Lennä hiljjaa ja matalalla”. Tuota toivomusta hän ei kuitenkaan noudattanut, kun kävi lennoillaan tervehtimässä meitä ja rikkoi kotimme kohdalla koneellaan äänivallin, jonka rikkominen loppui siihen kun maanviljelijät valittivat, että heidän kanansa munivat sen vuoksi vain nahkamunia.
”Suihkareilla” voi tehdä muutakin. Hän kertoi kuinka he Päijänteen yläpuolella lentäessään ”syöksyivät” kohti järvellä ollutta soutuvenettä, ja nauroivat sille, että soutajien airojen käsittely ja soutuvauhti nousivat potenssiin X, kun he pakenivat heihin suunnattua ”syöksyä”.
Vaikka olisimmekin kirkon jäseniä niin elämässä on paljon asioita, jotka eivät liity kirkon toimintaan. Kuitenkin voimme elää kristinuskon periaatteista käsin ihan arkielämässämmekin.
Salme Kaikusalo :”Kuitenkin voimme elää kristinuskon periaatteista käsin ihan arkielämässämmekin.”
Sitä olemme myös aviopuolisoni kanssa kykyjenne mukaan tehneet ja se on maksanut meille uskomattoman paljon ”oman pääoman tuoton” menetyksiä, kuten esimerkiksi Viipurin viimeisen tuomiorovastin lottana toimineen miniän rinnalla ja hänen tarpeistaan ja hänen lähtökohdistaan tapahtunut toiminta, kun sen yhteiskunnan ja ilmeisesti kirkonkin hänelle liikuntakykynsä menettäneenä laskeman ”lähihoidon” optimiajan mukaan olisi pitänyt olla maksamissan kuusi minuuttia per päivä.
Se pohja ”miun säkissäin” tuli vastaan poliittisen vapaamuurarivainon ja järjestöön kuuluvan puolisoni työpaikkaan lähetetyn nimettömän pommiuhkauksen myötä, ja tuota vainoa, jossa heidät leimattiin saatananpalvojiksi ja jopa osallisiksi Breivikin suorittamaan massamurhaan, lietsoivat sekä kristilliset että vasemmistolaiset.
Tiedoksi vielä kaikille ”kivien hettelijöille”, että tietoa perheemme vakaumuksesta löytyy oheisesta linkistä pikkusiskoni välityksellä:
https://www.hs.fi/torstai/a1469588342746
Kannattaa lukea Tuulan antaman linkin kirjoitus.
Monikansalliset yritykset ovat olleet huonossa maineessa ainakin katsomieni TV-ohjelmien parissa. Voitto on päätarkoitus, ei ikäihmisten hyvinvointi.