Suomenruotsalaisnuoret, jotka kuuluvat uskonnolliseen vähemmistöön ovat enemmän sitoutuneita uskonnolliseen yhteisöönsä kuin ne nuoret, jotka kuuluvat luterilaiseen enemmistöön. Uskonnolliselle enemmistölle kirkkoon kuulumisessa on myös ensisijaisesti kyse sosiaaliseen yhteisöön kuulumisesta kuin tietoisista valinnoista.
Tämä selviää Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa tarkastettavasta väitöskirjatutkimuksesta.
− Useimmille haastateltavista tavallisin selitys oli, että he kuuluivat kirkkoon, koska heidän koko perheensä kuului kirkkoon. Lisäksi kirkkoon kuulumisen koettiin olevan osa suomalaista yhteiskuntaa, väitöskirjan tehnyt TM Maria Klingenberg toteaa.
Puolestaan nuoret, jotka kuuluivat uskonnolliseen vähemmistöön sekä nuoret, jotka eivät kuuluneet lainkaan mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, osasivat kuvailla luterilaisiin nuoriin verrattuna huomattavasti paremmin uskonnollista suhtautumistaan.
Kokonaisuudessaan väitös osoittaa, että samanikäisten nuorten mielipiteet vaikuttavat aikaisemmissa tutkimuksissa esitettyä enemmän siihen, miten nuoret kokevat uskoon ja elämänkysymyksiin liittyvät asiat kouluissa ja seurakunnissa.
− Lisäksi tutkimus tuo esille, että vaikka uskosta ja kirkkoon kuulumisesta keskustellaan perheissä harvoin, vaikuttavat vanhempien asenteet tästä huolimatta suuresti nuorten tapaan suhtautua kirkkoon ja uskonnollisiin kysymyksiin, Klingenberg tiivistää.
TM Maria Klingenberg väittelee 8.2.2014 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.