Suomen kielen päivänä 9.4.2016

Huhtikuun yhdeksäs on kahden suomen kielen kehittäjän merkkipäivä. Mikael Agricolan kuoleman muistopäivä on samalla Elias Lönnrotin syntymäpäivä.

Mikael Agricola loi perustan kirjakielellemme, Elias Lönnrot teki siitä tieteen ja taiteen monipuolisen työvälineen.

Elias Lönnrot, Sammatin eläkeläinen ja täysinpalvellut suomen kielen professori oli huhtikuussa 1863 kutsuttu virsikirjakomitean jäseneksi. Virsistä tuli hänelle eläkevuosien tärkeä elämäntehtävä ja kiinnostuksen kohde, virsitekstien kirjoittaminen ja muokkaaminen oli työ, joka jatkui suurmiehen elämän loppuun asti.

Lönnrotin aika on kaukana, mutta läsnä edelleenkin. Tässä maailmassa musiikkia, sanallista ja kuvallista viestintää sinkoilee tajuntaan kaikissa muodoissaan aina ja kaikkialla. Voi olla vaikeaa eläytyä aikaan, jossa jumalanpalveluksessa veisatut virret olivat ainoa taidemusiikin muoto, jonka tavallinen seurakuntalainen sai kokea. Virsien tekstit olivat monille ainoa ja useimmille tutuin lyriikan olomuoto. Arvostan Kalevalan ja Kantelettaren runoja, mutta varmasti Lönnrotin virsien merkitys suomen kielen ja arkisen kielenparren kehittymiselle on ollut paljon suurempi kuin arvaammekaan. Lönnrotin virret elävät, vieläkin.

Näen mielessäni – enkä tiedä, kuinka moni jakaa mielikuvani – miten Nikun talon isäntä, eläkkeellä oleva professori, jolla on kotitalonsa toisessa kerroksessa työhuone ja kirjastohuone, on syventynyt työhönsä. Hän katselee jo lapsuudestaan tuttua maisemaa, jään alta vapautuvaa Haarjärveä ja järven takana olevia tummia metsiä. Hän näkee, kuinka kevät herää ja herättää maan, antaa satoa ja luo tulevaisuuden uskoa. Ankarista nälkävuosista on vähän aikaa, mielen täyttää syvä kiitollisuus.

Täynn’ ovat vettä virtasi,

Joilla sä maata juotat

Ja runsaan siunauksesi

Maan hedelmille tuotat;

Sä tuoreutat kaiken maan

Ja annat kasteen aikanaan

Sit’ aina virvotella.

Sä vainiomme valmistat,

Suot jyvän niistä kasvaa,

Kedot ja laaksot kaunistat;

Sun askelesi rasvaa

Sä laitat maalle tiukkumaan,

Sateella pehmität sä maan,

Sen vaot liottelet.

Sä kukkasilla kukkulat

Juur, ihanasti vyötät

Ja laumat lukemattomat

Sä laitumilla syötät.

Siis kaikki maa nyt iloissaan

Sinulle veisaa kiitostaan,

Ylistää nimeäsi.

Uusi Suomalainen Wirsikirja. Armossa asetetun Komitean Toinen ehdotus, Turku 1871. Virsiehdotuksen teksti perustuu Davidin 65. Psalmiin.

Nykyisessä virsikirjassa tämän virren numero on 572, Sammatissa sitä kutsutaan usein Sammatin suvivirreksi. Lönnrotin tekstissä säkeistöjä on seitsemän, tässä niistä kolme viimeistä.