Tapio Luoma muistutti, että kirkon elämässä totuus ja rakkaus eivät koskaan saa toimia irrallaan toisistaan.
– Niiden saumaton yhteys on perustava osa kristillisen kirkon itseymmärrystä.
Luoma sanoi esitelmässään, että kysymys totuuden ja rakkauden merkityksestä ja niiden keskinäisestä suhteesta on ollut aina keskeinen kristillisen kirkon historiassa.
– Niiden tiimoilta on käyty syvällisiä teologisia pohdintoja ja kiivaita uskonnollisia kiistoja. Totuuden ja rakkauden keskeisyys on kristillisessä uskossamme niin ilmeistä, että niitä itsessään ei aseteta kyseenalaisiksi. Kristillinen kirkko on aina mieltänyt itsensä totuuden ja rakkauden yhteisöksi, jossa halutaan ottaa vakavasti sekä Jumala ja hänen tahtonsa että myös ihminen ja hänen kysymyksensä, Luoma sanoi.
Kysymys totuuden ja rakkauden suhteesta on Luoman mukaan noussut esiin viime vuosina kirkollisessa keskustelussa esimerkiksi siten, että on esitetty kysymys: ”Eikö Jumalan sanaa tarvitse enää noudattaa? Saako syntiä sanoa enää synniksi?” Toinen keskustelun kysymys taas on Luoman mukaan ollut: ”Eikö kristillisen kirkon tulisi olla rakkauden ja suvaitsevaisuuden yhteisö, jossa kaikilla olisi hyvä olla?”
Totuus ja rakkaus identifioituvat Luoman mukaan Jeesuksen sanoissa. Esimerkkinä hän käytti kertomusta aviorikoksesta kiinni jääneestä naisesta Johanneksen evankeliumissa (Joh. 8:1–11). Jeesus kehotti ensin synnittömiä heittämään ensimmäisen kiven. Sen jälkeen Hän armahti naisen ja kehotti tätä olemaan enää tekemättä syntiä.
– Molemmissa vastauksissa Jeesus oli sekä totuus että rakkaus, Luoma mainitsi.
Luoman mukaan totuuden ja rakkauden suhde on noussut esille kirkossa aina, kun on mietittävä sitä, miten kristillinen usko ja sen pitkä traditio suhteutuvat muuttuvaan aikaa ja siinä vaikuttaviin virtauksiin.
– Jakolinjat niin sanottujen konservatiivien ja liberaalien välillä saavat ainakin osittain selityksensä tästä kahtalaisuudesta. Kumpi on tärkeämpää: pitää kiinni annetusta vai ottaa muuttuvan ajan haasteet vakavasti? Luoma sanoi.
Kuva: Aarne Ormio