Ajatuksilla on vahvasti suggeroiva vaikutus. Jos haluan epäonnistua tai sairastua, minun ei tarvitse muuta tehdä kuin antaa valta huolestuneille ajatuksille: en selviä tästä, tämä on loppu… On helppo myrkyttää mielensä, katkeroitua.
Itselleni kaikkein käyttökelpoisimman suggestion (*) kuulin nuorena pappina eräältä eläkerovastilta, joka sanoi minulle: ”Kuule, Hannu. Jos sinun on pakko tehdä jotakin, niin tee se mielelläsi!” Meni vuosia, ennen kuin oivalsin, että kyse oli kiltistä kaksimielisyydestä: Mielellään tekeminen tarkoittaa sekä mieluusti tekemistä että mielensä avulla tekemistä. Kyllä kai ihminen siihen pystyy, mihin oikeasti uskoo.
Entä itkemmekö me siksi, että olemme surullisia? Vai olemmeko me surullisia siksi, että itkemme? Luther, monien huolten ja murheitten vaivaama mies, sanoi kerran (toivottavasti useamminkin) lähimmälle työtoverilleen Philipp Melanchthonille: ”Tule, Philipp. Ruvetaan veisaamaan ylistysvirsiä!” Eikä siinä tarvinnut kauan veisailla, kun uskonpuhdistajan masentunut mieliala jo kummasti koheni.
Usko merkitsee lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan. Jeesuskin opettaa meille Ikään kuin-elämää: Kun pyydät jotakin rukouksessa, usko jo saaneesi. Eli rukouksen jälkeen alat elää kiitollisena niin kuin olisit pyytämäsi jo saanut…
Tärkeää terveytemme kannalta on se, millaisia ajatuksia itsestämme, toisista ihmisistä, elämästä ja maailmasta mielessämme hellimme. Se, mitä useimmin ajattelemme, toteutuu. Se, mihin kiinnitämme huomiomme, kasvaa, lisääntyy, tulee koko ajan merkittävämmäksi elämässämme. Terveyteen vaikuttavia suggestioita tulee toistaa usein: Päivä päivältä tunnen oloni kaikin tavoin paremmaksi ja paremmaksi.
Toistaminen on tärkeätä myös hengellisen hyvinvoinnin kannalta: Lue uskontunnustusta, Isä meitä, Herran siunausta. Opettele raamatunlauseita ulkoa. Lyhyitä rukouksiakin sopii olla varastossa pahan päivän varalle. Sopiva on esimerkiksi ortodoksien paljon käyttämä Herran rukous: ”Herra Jeesus Kristus, ole minulle syntiselle armollinen!”
(*) Suggestio on vakuutus, väite tai ehdotus, jonka olet valmis hyväksymään. Suggestio vaikuttaa sinuun siten, että alat käyttäytyä tietyllä tavalla tai omaksut tietyn ajatuksen / asenteen. Mainokset usein suostuttelevat sinua, mutta yhtä tehokasta on itsensä suggerointikin.
Juuri näin; päiväsi ovat niinkuin uskot. Olenko väärässä, kun ajattelen, että olet Hannu on jo nähnyt aika paljon, kun uskallat noin lujasti luottaa elämäsi Jumalan käsiin, autuas mies.
Abraham sanoi: ”Katso, olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen tomu ja tuhka.”, kun hän anoi Jumalaa säästämään Sodoman ja Gomoran, joka on kaunis kuvaus esirukoilijasta.
Abrahamin uskoi, vaikka ei ollut enää toivoa, silti hän ei lakannut rukoilemasta… Se on uskoa.
Ismo, et taida ihan väärässä olla.
Viime sunnuntaina saarnasin Kaanan häistä. Tuttuun tekstiin syventymisen yhteydessä havaitsin, että Jeesuksen äitihän toimi ihan tuossa tekstissä mainitulla tavalla: Jeesus ei ollut tehnyt julkisesti vielä yhtään ihmettä ja sanoi, ettei hänen aikansa ole vielä tullut. Maria vetosi poikaansa, sillä hän uskoi, oli vakuuttunut, suorastaan tiesi Jeesuksen voivan auttaa onnetonta hääparia, jonka juhlista viini pääsi nololla tavalla loppumaan.
Kun Maria oli uskonut asian Jeesukselle, hän toimi ikään kuin asia olisi jo hoidettu: ilmoitti palvelijoille, että mitä tahansa Jeesus pyytääkään heitä tekemään, se tehkää. Marialla ei voinut olla aavistustakaan siitä, MITEN Jeesus tulisi toimimaan. Hän jätti ratkaisun keksimisen Jeesuksen huoleksi.
Juuri näin.
Kyllä se päivä vielä paistaa risukasaankin. Asioilla on taipumus selkiintyä. Ei mitään niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Lopussa kiitos seisoo.
Raamatussa kehotetaan ”Kiittäkää joka tilassa”. Se kai tarkoittaa sitä, että kaikissa tilanteissa Herra on mukana ja vie eteenpäin.
Salme: Tuo ”kiittäkää joka tilassa” on oikeastaan ihan samanlainen järjenvastaisuus kuin masentuneen Lutherin kiitosvirsien laulaminen. Jumala toimii näin paradoksien kautta.
Tämä on järki-ihmisille suuri loukkaus. Järkikultaan ei oikein parane uskonasioissa vedota. Mutta siinä, missä meidän ihmisten omat mahdollisuudet loppuvat, Jumalan mahdollisuudet vasta alkavat. Kyse on vain siitä, annammeko me Jumalan käyttää noita mahdollisuuksia meidän elämässämme, meidän parhaaksemme.
Oma kokemukseni virsistä on toisenlainen kuin Lutherilla. Olen tullut lohdutetuksi nimenomaan kuuntelemalla surunvoittoisia virsiä.
Yrjö: Lutherille musiikki oli tärkeintä heti teologian jälkeen. Laulamisesta hän sanoo mm. näin:
Perkele on murheen henki ja tekee ihmiset murheellisiksi, koska ei voi itse sietää iloa. Siksi hän pakeneekin musiikkia niin kauan kuin suinkin eikä pysähdy, kun lauletaan, varsinkin virsiä veisattaessa. Näin huojensi Daavid Saulin kiusauksia perkeleen häntä vaivatessa.
Tahtoisin nähdä kaikki taiteet, varsinkin musiikin, hänen palveluksessaan, joka ne on antanut ja luonut. Musiikki on surulliselle ihmiselle paras virkistys, jonka avulla sydän jälleen rauhoittuu, virkistyy ja ilahtuu.
Laulaminen näyttäisi olevan lutherille pirunkarkotuskeino: Laulu on paras taito ja harjoitus. Laulamisella ei ole mitään tekemistä maailman, oikeuden tai riidanhalun kanssa. Joka laulaa, ei paljon murehdi. Hän on iloinen ja ajaa huolet laulaen pakoon.