Hoosianna on saksalainen lahja pohjolalle

Voisimme myös yhtä hyvin sanoa: Hoosianna on Ruotsin lahja Suomelle. Näin siksi, että emme tajua ihanan Hoosiannan ainutkertaisuutta.
Tuntuu mahdottomalta, että näin tuttua asiaa ei olisi läpikotaisin tutkittu. Mutta ikävä kyllä tämä on ainakin osaksi totta. Ei tämäkään ole mikään tutkimus eikä edes selvitys, teen vain jo esillä olevan tiedon nojalla pari havaintoa. Ottakaa siis tämä pieni tietolisä omaksenne.
Ainakaan Suomen kirkon sivuilla ei kaikkea ole ymmärretty. Olen toki tiennyt tästä jo pitkään ja kirjoittanut jo aikaisemmin paikallislehteen ja täälläkin sekä esittänyt seurakuntani kirkkokahveilla saaden joskus moitteita turhasta esiintymisestä.
Maamme tunnustetuin virsitutkija Tauno Väinölä kertoo virsikirjan nettisivuilla perustiedot virrestä. Tekstihän on Raamatusta, Matteus 21:9. Sävelmän on tehnyt saksalainen Georg Joseph Voglerin, joka oli Kustaa III:n hoviorkesterin johtaja. Sävellysvuosi on 1795, kolme vuotta sen jälkeen kun kuningas oli murhattu oopperanaamiaisissa.
Teos uhkasi vaipua unholaan, mutta Jacob Axel Josephson julkaisi 1867 sen musiikkilehdessään Zion ( oikea nimi on Sånger i Zion). Suomeen se tuli ruotsinkielisenä luonnollisesti Turkuun. Suomenkielisten käyttöön teos levisi Jyväskylän seminaarin musiikinlehtori Erik August Hagfors toimesta. Hän opetti laulun kansakoulunopettajille ja nämä taas oppilailleen. Lisäksi Hagfors julkaisi sanat toimittamassaan kokoelmassa Suomalainen lauluseppele 1871. Tuo vuosiluku on kuitenkin ilman Hagforssin nimeä virsikirjassamme.
Mitä tarkoitin alussa olevalla sanonnalla:Saksalainen lahja pohjolalle. Väinölä sanoo, että laulu ”tuli sittemmin hyvin suosituksi sekä Ruotsissa että Suomessa. Myös Norjan nykyiseen virsikirjaan se sisältyy.” Ja piste ei muuta. Hän jättää sanomatta olennaisen eli sen että tätä hymni, tätä virttä ei lauleta missään muualla ei edes Saksassa. Sen hän varmasti on tiennyt tai ainakin hän olisi voinut selvittää sen.
1890 laulu sävellyksineen julkaistiin Nikolainkirkon (Suurkirkon) ensimmäisen urkurin Richard Faltinin koraalikirjassa. Faltin on tehnyt hymniin myös alkusoiton, jota käytetään Ruotsissakin lyhennettynä.
Eikä sitä googlauksen perusteella ole käytetty Englannissakaan, pari käännöstä kyllä on, toinen niistä ruotsalaissyntyisen Amerikassa joskus noin 1950 tekemä.
Hoosianna tuli virsikirjaamme vasta viime kerralla 1986 ja sijoitettiin heti ensimmäiseksi, virsikirjamme alkaa näet kirkkovuosivirsillä. Itse asiassa sehän ei ole virsi, vaan hymni olihan säveltäjä Vogler katolinen pappi. Sen pääsy virsikirjaan on tavallaan kansan valinta. Ennen sen pääsyä virsikirjaan, sen esitti kuoro, alkuun lapsikuoro. Ja vähitellen kuin yleisen osallistumisen lisääntymisen merkkinä seurakuntalaiset saivat yhtyä kertoon ja pian he saivat laulaa alusta loppuun, hymnistä tuli näin luontevasti virsi. Kansan tahto on siis toteutunut.