[Mari Teinilä, Ondangwa, Namibia] Namibian evankelis-luterilaisen kirkon (ELCIN) läntisen hiippakunnan piispaksi on valittu teologian tohtori Veikko Munyika. Kirkolliskokous valitsi uuden piispan torstaina Pohjois-Namibiassa Ondangwassa selvällä äänten enemmistöllä.
ELCIN on Namibian kolmesta luterilaisesta kirkosta suurin, jolla on noin 800 000 jäsentä. ELCINin juuret ulottuvat Suomen Lähetysseuraan. Seura aloitti työn 1870-luvulla nykyisen Pohjois-Namibian alueella.
Munyika on seurakuntapapin tehtävien lisäksi työskennellyt kirkon pääsihteerinä. Hänellä on myös pitkä kokemus hiv ja aids-työssä eri tehtävissä, muun muassa Luterilaisen maailmanliiton palveluksessa Genevessä. Munyika asetetaan piispan virkaan ensi vuonna 23. helmikuuta.
– Kirkon yhteiskunnallinen tehtävä nousee syvästä hengellisyydestä. Hengellistä perustaa ei voi koskaan erottaa yhteiskunnallisesta tehtävästä, ne kuuluvat aina yhteen.
– Kirkon omien kehitysohjelmien lisäksi kirkon pitää vaikuttaa hallitukseen ja nostaa esille kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne. Tällä hetkellä suurin tarve on vastata kuivuuden aiheuttamaan ruokapulaan.
Kahden miljoonan asukkaan Namibia on hiv-positiivisten ja aidsia sairastavien ihmisten suhteen yksimaailman pahimpia alueita. Lääkityksen myötä ennenaikaisia kuolemia on saatu vähennettyä huomattavasti.
Munyikan mukaan tautiin liittyvä stigma on vähentynyt kirkossa. – Jokaisen työntekijän ja seurakunnan jäsenen pitää kuitenkin ymmärtää, että aids on yksi tauti muiden joukossa, eikä sitä sairastava henkilö ole muita syntisempi ihminen.
ELCINin jumalanpalveluksissa kirkot täyttyvät yhä, mutta nuorten määrä on vähentynyt. – Tässä suhteessa elämme osin samassa todellisuudessa kuin monet kirkot Euroopassa.
Munyikan mukaan yksi keskeisimpiä tulevaisuuden tehtäviä onkin nuorten kysymysten kuuntelu ja mukaan saaminen seurakuntiin. Toinen iso ratkaistava asia on pappispula.
Munyikan mukaan homoseksuaalisuus on vielä iso kysymys kirkossa. – Kirkkoni ei ole vielä valmis ottamaan parisuhteensa rekisteröitynyttä ulkomaista pariskuntaa palvelukseensa, tai hyväksymään työntekijää, joka elää homoseksuaalisessa suhteessa.
– Tämä on meille vielä suuri kysymys. Meidän kirkon johtajien ei pidä liikaa painostaa yhteisöjemme jäseniä kiirehtimään homoseksuaalisuuteen liittyvien asenteiden muutoksissa.
Munyika korostaa sitä, että Suomen Lähetysseuraa tarvitaan vielä pitkään Namibiassa, erityisesti Paulinumin pappisseminaarin tukemisessa.
– Kirkkomme ja Suomen Lähetysseura ovat yli sadan vuoden aikana muodostaneet perheen, eikä perheenjäseniä ole viisasta erottaa toisistaan.
Kirkon ensimmäinen piispa Leonard Auala asetettiin piispan virkaan tasan viisi vuosikymmentä sitten. Munyika tahtoo nostaa Aualan perinnöstä hengellisyyden lisäksi erityisesti hänen keskustelevan ja kuuntelevan työtavan papistonsa kanssa.
Luterilaisen maailmanliiton yleiskokous järjestetään Namibiassa 2017. Namibian kolme luterilaista kirkkoa ovat jo pitkään käyneet keskusteluja mahdollisuudesta yhdistyä. Yhtenä keskeneräisenä kysymyksenä on varallisuuden jakaminen, sillä pienin kirkoista on varakkain.
– En pidä hyvänä sitä, että meihin asetettaisiin ulkoa päin yhdistymiseen liittyviä paineita, vaan meidän on itse kuljettava tämä tie. Muutoin yhdistyminen saattaa jäädä heikolle perustalle.
Uutista korjattu kello 13.54 ja poistettu kohta, jossa viitattiin siihen, että LML olisi asettanut tavoitteeksi sen, että kolme Namibian luterilaista kirkkoa yhdistyvät yleiskokoukseen mennessä. Kursivoitu virke lisätty tilalle. Viimeisessä sitaatista korvattu sana painostaa verbillä asettaa paineita.