Olen aina rakastanut elävää kieltä ja juuttunut sen pienimpiinkin sävyihin. Nykyinen maailmantilanne ja sometilanne haastavat jatkamaan tätä syväsukellusta entistäkin herkkävaistoisemmin.
Sävyillä on ihan hirveän paljon väliä erityisesti silloin, kun puhutaan ihmisistä – elävistä, tuntevista, ihmisten kieltä käyttävistä. Sisältävätkö sanavalintani ja lauserakenteeni piiloviestejä ja -merkityksiä? Millaisia? Millaista maailmaa rakennan käyttämällä juuri sellaista kieltä kuin käytän? Puhunko alentuvasti ja kenestä? Pakolaisesta, perussuomalaisesta, oikeistolaisesta, vasemmistolaisesta tai keskitien kulkijasta, uskovasta, ateistista tai vieraan uskonnon edustajasta? Tietoisesti vai tiedostamatta? Mihin pyrkien?
Kieli on väkevä vaikuttamisen väline ja sitä on toki lupa vaikuttamiseen käyttää. Aseista se lienee kaikkien mielestä suositeltavin. Vähintä, mitä vaikuttamiseen pyrkivältä voi edellyttää, on tietoinen kielenkäyttö: että edes itse tiedän, mitä haluan sanoa, mitä tarkoitan ja mitä yritän viestiä. Totuuttakin kaikelta viestinnältä toivoisi, edes siteeksi, mieluiten pohjaan saakka.
Myös vilpittömästi objektiivisuuteen pyrkivä journalismi välittää vahvoja viestejä.
Olen aina pitänyt Hensingin Sanomien toimittajan Ilkka Malmbergin tavasta käyttää kieltä ja katsella maailmaa. Tuoreilla sunnuntaisivuilla hän kirjoittaa näin ”Kemin rautatieasemalla on jo hiljaista, aamupäivällä junaan odotti satoja ihmisiä. Nyt laiturilla on vain yksinäinen muukalainen, radiotoimittaja Bagdadista. Nimeään hän ei tahdo sanoa. … On pimeä jo ja kylmä. Puu tuoksuu: sivuraide on täynnä koivua, massapuuta matkalla paperitehtaalle. Hän on saapunut Tuhannen ja yhden yön kaupungista, lentävien mattojen ja taikalamppujen Bagdadista, totisten sellunkeittäjien maahan.”
Tätä seuraa pohdinta ja vertailu punaisen Kemin veritorstaista vuonna 1949 ja Mosulin tilanteesta nyt. Sitten tarina Mosulin paikalla aikanaan sijainneesta Kaksoisvirtain maan hurjasta Ninivestä sekä Joonasta, joka yrittää saarnata siellä syntisille parannusta.
”Joonan tietysti muistamme siitä, että hän joutui valaan vatsaan kolmeksi päiväksi. Näihin mosulilaistarinoihin on syytä suhtautua varauksella. Saattaa olla, että valasjuttu ei ole ihan totta. Joka tapauksessa Isis räjäytti moskeijan, jossa sijaitsi Joonan hauta.”
Malmerg onnistuu kautta linjan jutuissaan välttämään sokean kukkahattuisuuden (hmmm… inhoan tämän termin leimaavuutta, mutten keksi juuri nyt parempaa, sori). Mutta hän ei myöskään alennu huhujen vietäväksi tai perusteettoman kyynisyyden ja epäluulon tielle. Hän yrittää tarkastella asioita mahdollisimman monelta kantilta ja katsoo aina viime kädessä ihmistä jotenkin merkillisen lempeästi, yrittäen ymmärtää. Haluan pyrkiä samaan!
Näitä pohdiskellessani törmäsin myös vanhaan Anna-Maija Raittilan runokatkelmaan, joka riemastutti. Tästä olisi ammennettavaa erityisesti sosiaalisen mediaan maailmaan tässä ja nyt:
Huurteen kouristamassa maisemassa
ei ole muuta mieltä
kuin oksien
jäässäkin uhmakas
taipuisuus.
Totisesti, joskus taipuisuus voi olla väkevintä uhmakkuutta! Tätäkin kohti pyrin, ontuen.
”Hyvää iltaa. Tänä iltana on hartautemme aihe elokuva Pekka ja Pätkä Egyptissä.”
Ei ihme, että Oulun piispakin jo kertoi Suomen Kuvalehdelle, ettei enää jaksa radiohartauksia kuunnella, ”niitä hiiri se kissalle takkia ompeli” -tarinoita.
Kun usko, eli luottamus Jumalan sanaan ja sen vaikuttavuuteen loppuu, niin konstit alkavat.
Jos elokuvista kerran puhutaan, niin miksi nimilistalla ei ole Peter von Bagh?
Kirkon hallusinaatiotila jatkuu ja tuottaa mitä eriskummallisija harhoja .
Artikkeli: ”Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelmapäällikkö Kimmo Saares kertoo, että elokuvat ovat looginen jatko sille, että hartauksien teemana on ollut myös kirjallisuus.”
YLE:in kuulemma tarvitsisi säästöjä, jotta YLE-verolle ei tulisi korotuspaineita. Ehkä he siellä siis voisivat yhdistää kulttuuria ja niitä hartauksia hoitavat toimitukset, jos niihin hartauksiin ei enää omasta takaa löydy aiheita.
Samaa mieltä aikaisempien kirjoittajien kanssa. Kuuntelen niin aamu- kuin iltahartaudetkin, toistaiseksi vielä. Kysehän pitäisi olla hartausohjelmasta. Sekaan mahtuu todella ihan vaikka mitä ”Pekka ja Pätkää” ja ”hiiri se kissalle…” juttua. Alkaa jo jännittyneenä odottaa, että sattuisikohan tänään kohdalle joku ihan oikea hartausohjelma vai taasko viihdytetään jollain söötillä lepertelyllä.
Muutens, jos sisältö- ja talouspuolta ajatellaan niin Radio Deissä on aamulla parin minuutin hartaus, uusinta ip viiden aikaan. Niihin minuutteihin on saatu hartautta ja ajateltavaa enemmän kuin yle koko viikkoon.
”Tällä hetkellä perjantai-iltojen hartauksia syvennetään lähtemällä liikkeelle tai hakemalla vaikutteita elokuvien maailmasta.”
Voisitteko tiedottaa viikonpäivän, jolloin hartauden lähtökohtana olisi aina Raamattu? Vaihtaisin silloin kanavaa Dein puolelta ylen ohjelmaan.
Omasta mielestäni radiohartauksiin voi ottaa aiheita Raamatun lisäksi ihmisten elämästä. Leffat ovat osa niiden ihmisten elämää jotka niitä leffoja katsovat. Ja monet katsovat.
Uutisessa ei sanota että hartauksiin ei oteta mitään Raamatusta.
Mikäli niihin ei tosiaan oteta mitään Raamatusta niin sitten ne eivät meikäläisenkään mielestä ole oikeita hartausohjelmia.
Kuuntelin yle areenasta kolmea tämän elokuvasarjan hartautta.
Kyllä ne kaikki olivat hartauksia minulle. Kaksi hartauksista liittyi Jeesus-elokuviin.
Kolmas liittyi Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä-elokuvaan eikä siinä suoraan siteerattu Raamattua mutta en voi sanoa etteikö se olisi ollut raamatullinen hartaus.
Emilia
Kiitos tekstistäsi.
Joonan hauta on ollut joen rauniopuolella, vanhan Niniven puolella. Ninive oli vanhan Assyrian maailmanvallan pääkaupunki ja siellä oli oma muotonsa muinaisesta akkadin kielestä. Toinen murre oli Babylonin alueella käytetty puheentapa. Akkadia kirjoitettiin nuolenpääkirjoituksella.
Mosulin kaupunki on joen toisella puolella. Ennen levottomuuksia siellä oli lähes kaksi miljoonaa asukasta. Siellä oli Orientin korkeatasoisimpiin, jollei tasokkain, yliopisto. Siellä myös oli Nestoriaanisen kirkon pääpaikka. Tällä hetkellä kaupunki on masentavan hajalla runsaan miljoonan suuruisine väkimäärineen.
Kiitos näistä lisävalaistuksista Matias! Kokonaisillanne alueella on todellakin nyt kammottava. Olen taipuvainen ajattelemaan kuten presidentti Niinistö ( ja niin moni muu), että ensi sijassa olisi saatava kuriin Isis. Mutta miten?