Jotkut ovat yösijan 
antaessaan tulleet 
majoittaneeksi enkeleitä

[Sanni Grahn-Laasonen] Sosiaalisessa mediassa kiersi viikonloppuna sympaattinen video pakolaisten saapumisesta Frankfurtiin. Paikalliset ihmiset lauloivat ja taputtivat käsiään. Pieni tyttö ojensi muovipussillisen syötävää ja juotavaa alle kouluikäisille pakolaispojille. Vastalahjaksi hän sai kauniin hymyn ja poskisuudelman.

Pakolaiskriisi koskettaa koko Eurooppaa. Suomessakin vastaanottokeskukset ovat ruuhkautuneet, hätämajoitustiloista on hälyttävä pula. Voimassa olevan arvion mukaan Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä viisinkertaistuu tänä vuonna viime vuodesta.

Suomessa keskusteluilmapiiri on kiristynyt. Kansanedustajatason karut lausunnot, sosiaalisen median koventunut kieli, syvät ennakkoluulot ja sisäänpäin käpertyminen, vaikeneminen, tuomitsematta jättäminen, avoin rasismi ja jopa väkivaltaiskut huolestuttavat. Joskus tuntuu, että on vaikea löytää paikkaansa ääripäiden välistä. Suurin osa suomalaisista kaipaisi ratkaisuja, jotka ovat samaan aikaan sekä humaaneja että käytännöllisiä.

Nykyinen hyvinvointimme – se, että nyt läpikäytävistä vaikeuksistakin huolimatta olemme yksi maailman vauraimmista maista – on avoimen ja kehityshakuisen politiikan ja kansainvälistymisen seurausta. Ei meillä ole täällä kaikki hyvin, mutta kun katsoo uutiskuvia Välimereltä, missä ei todellakaan ”surffata” tai ajella ”meritaksilla”, vaan hukutaan ja sinnitellään henkensä edestä, laittaa se asioita mittasuhteisiin.

Myös kirkko on reagoinut voimakkaasti käytävään keskusteluun. Arkkipiispa Kari Mäkinen on vedonnut seurakuntiin ja suomalaisiin, jotta Suomeen saapuvia turvapaikanhakijoita autettaisiin. Kristillisyyteen ja suomalaiseen elämänmuotoon on aina kuulunut auttaminen ja 
reagoiminen toisen ihmisen hätään. Kristillisen arvopohjan keskeisinä lähtökohtina ovat jokaiselle ihmiselle kuuluva ihmisarvo, tasavertaisuus ja hädässä olevien auttaminen.

Kirkolle on luontevaa ottaa roolia akuutissa tilanteessa, ja kirkkoon luotetaan. Luterilaisessa kirkossa tehdään juuri nyt paljon. Kirkon piirissä toimivat järjestöt organisoivat apua niille alueille, joita pakolaiskriisi pahiten koskee. Kirkon Ulkomaanavulla on käynnissä keräys pakolaisten auttamiseksi Unkarissa, Serbiassa ja Kreikassa. Useammassa seurakunnassa on jo kerätty kolehtia pakolaisten auttamiseksi.

Monissa seurakunnissa on organisoitu vaate- ja tavarakeräyksiä. Seurakunnilla on myös tiloja, jotka soveltuisivat hyvin turvapaikanhakijoiden hätämajoitukseen. Monet leirikeskukset ovat kesäsesongin ulkopuolella vajaakäytössä. Seurakuntien aloite tilojen käyttämisestä on ollut kaunis teko esimerkiksi Helsingissä.

Kirkon suhtautumisella on merkittävä rooli suomalaisen asenneympäristön muotoutumisessa. Kirkko voi omilla teoillaan ja viesteillään hälventää pelkoja ja ennakkoluuloja. Kirkko ja seurakunnat voisivat olla nykyistäkin aktiivisempia uskontojen vuoropuhelussa.

Sovitus ohjaa etsimään yhteistä hyvää. Kirkolla on tehtävä kuunnella syrjään joutuneita ja jätettyjä. Kirkko on 
lähetetty puolustamaan elämän arvoa ja ihmisen arvokkuutta.
Videolla esiintyneeseen Frankfurtiin on tullut viime päivien aikana tuhansia pakolaisia. Raskaan matkan jälkeen tulijoita vastassa on ollut valtava ihmisjoukko toivottamassa tervetulleiksi.

Jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi ja kohdatuksi ihmisenä. Tunne siitä, että on tervetullut, antaa parhaan mahdollisen alun sopeutumiselle yhteiskuntaan.

Jokainen meistä voi tehdä jotain. Kirkko ja sen jäsenet voivat yhdessä tehdä paljon. Ehkä vieläkin enemmän kuin nyt?

”Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.” (Hepr. 13:2.)

– Sanni Grahn-Laasonen –

Kirjoittaja on kirkollisasioista vastaava opetus- ja kulttuuriministeri ja Forssan seurakunnan kirkkovaltuutettu. – Kirjoitus julkaistu myös Kotimaa-lehdessä.

Kuvateksti: Irakilainen turvapaikanhakija Alaa Al-Badi, 23, pakeni kotimaastaan Turkin kautta Kreikkaan ja sieltä Suomeen. Hän yöpyy Agricolan kirkon kryptan majoitustilassa Helsingissä. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva