Jouko Turkan lausahdus vuosien takaa tuli mieleen, kun viikonlopun ruuhkassa kävelin kotikaupunkini keskustassa. ”Uskovatko he elävänsä ikuisesti?” Vaikka oli loma-aika, liikkeellä oli paljon ärtyneitä ja kiireisiä hahmoja. Menossa vauhdilla jonnekin, josta toiset jo liukkaasti olivat palaamassa kuten Yölinnun Simo Silmu laulaa. Valitettavinta on, että kyseessä on jatkuvasti kiihtyvä ilmiö. Elämän juoksuhihna pitää pakkotahtisessa otteessaan yhä useampia myös vapaa-aikana, eikä osata pysähtyä ja rauhoittua.
Alkukesän kolealla säälläkin lienee syynsä moiseen käyttäytymiseen, mutta ilmoista huolimatta voisimme iloita tästä päivästä kuten karjalaisnaiset aikoinaan: ”ilo pintaan, vaikka sydän märkänisi”.
Turkan ajatusta tulkiten tätä menoa ”kuljemme onnemme ohi”. Käsillä olevaa aikaa on vara tuhlata, kun loppua ei näytä koskaan tulevan. Ei haittaa, vaikka tänään ollaan tyytymättömiä ”ruttuturpia” ja kiukutellaan naapureille. Kuitenkin olisi hyvä muistaa, että kaikki se hyvä, jonka voi tehdä läheisilleen, olisi tehtävä tänään. Miksikö? Huomenna voi olla myöhäistä. Tämän ovat joutuneet toteamaan vaikkapa auto-onnettomuudessa kuolleiden lastensa haudalla vanhemmat, joita ura ja työelämä vei mennessään ja aikaa lapsille ei ollut tarpeeksi. Tuonpuoleisen odottaminen tämänpuoleista ja lähimmäisiä laiminlyömällä ei liene elämän tarkoitus.
Elämänilo ja hetkeen tarttuminen on joskus vaikeaa. Urautuminen, kyllästyminen ja tylsistyminen vaanivat joka hetki. Moni pakenee niitä korvike- elämään ja ostaa kiihtyvällä tempolla erilaista viihdykettä. Kuitenkin taitaa olla niin, ettei ihminen ole kuten Palvlovin koirakokeiden eläimet aikoinaan, joiden tarpeet voidaan ulkoisilla ärsykkeillä pysyvästi tyydyttää. Kaikkea yhä enemmän johtaa mahdottomaan.
Mistä sitten sytykkeitä tässä -nyt- asenteella tuoreesti elämiseen? Tähtitieteilijä Esko Valtaojalle tarkoituksen ja perusvirityksen mielekkääseen olemassaoloon antaa elämän rakastaminen ja kunnioitus sekä sen monimuotoisuuden ihmettely. Pitäisi katsella lapsen silmin, niin näkee paremmin. YLE-Areenasta katsoin Punainen Lanka – ohjelman, jossa tämä johtava tiedemies kertoi saaneensa paljon vaikutteita mm. Albert Schweitzerilta. Tämän suurmiehen jälkipolville jättämä elämän kunnioituksen idea iski ja nuorena myös itseni tajuntaan lukiessani hänen kirjojaan ensi kerran. Nämä molemmat alansa vaikuttajat tuntuvat korostavan ”onnen” tai mielekkyyden löytyvän läheltä jokapäiväisistä asioista, kun ne osaa kohdata tuoreesti ja ilman ennakkoasenteita.
Sain kollegaltani joululahjaksi Paolo Coelhon mietekirjan ”Elämä”, josta löytyy seuraava ajatus: ”aion katsella tämän vuoden jokaisena päivänä kaikkia ja kaikkea kuin ensimmäistä kertaa – varsinkin pieniä asioita”. Siinäpä on aihetta vaikka lomakauden motoksi itse kullekin.
