Kesälomalla monet meistä pohtivat myös talvikauden tekemisiämme. Missä olemme onnistuneet ja mikä ei mennyt aivan niin kuin piti. Olisi hyväksi ettemme kuitenkaan masentuisi mahdollisista epäonnistumisista, vaan kohtaisimme asiat haasteina joista voisimme ottaa opiksi. Omasta onnistumisestamme voimme hyvällä omalla tunnolle kokea mielihyvää, mutta ylpeilyyn meillä ei sittenkään taida olla varaa.
Terveen itsetunnon ja ylpeyden ero voi tuntua hiuksen hienolta, mutta se on todella merkittävä. Terve itsetunto auttaa meitä kunnioittamaan myös muita ja muiden osaamista, mutta ylpeytemme latistaa kaiken alleen ja saa lopulta meidät itsemmekin kompuroimaan.
Meissä asuva kilpailuvietti on kuin tuli – se kannustaa meitä parempiin suoritukseen, mutta vallalle päästessään se polttaa kaiken muun poroksi. Hallitsemattomasta kunnian himosta ei lopulta koidu muuta kuin haittaa. Rehtiin kilpailuun liittyy myös muiden menestyksestä iloitseminen.
Ylpeys ei kohdistu pelkästään siihen, mitä osaamme tai olemme tehneet. Myös henkilökohtaiset ominaisuutemme voivat olla ylpeilyn kohteita. Jälleen terve itsetunto on ylpistymistä parempi vaihtoehto. Heikko itsetunto johtaa katkeruuteen – ylpeys muiden vähättelyyn. Kansallisella tasolla tämä on havaittavissa vaikkapa suhtautumisessamme maahanmuuttajiin. Mikäli kunnioitamme suomalaisuutta ylpeilemättä, meidän on helpompi kunnioittaa myös muista kulttuureista saapuvia itseämme korostamatta tai vähättelemättä.
Viime viikolla vietettiin jälleen HelsinkiPride viikkoa. Jäin pohtimaan onko tapahtuman nimivalinta sittenkään onnistunut. Vai onko sitten niin, että ylpeydestä on tehty aikamme hyve.
HV Jukka K,
”HelsinkiPride” on mielestäni varsin onnistunut nimivalinta. Se kuvastaa tyhjentävästi aikamme ideologiaa. Valtaideologian eli kapitalistisen nihilismin ydin on yksilön täydellinen, pidäkkeetön vapaus. Tämä saksalaisen filosofi Nietzschen kuvaama yli-ihmisideologia tunnustaa ainoaksi mitaksi ihmisen oman tahdon toteuttamisen. Ei ole oikeaa tai väärää, vain oman itsensä toteuttaminen on tärkeää. Tämä tietysti on ihanteellisen ideologia kulutuskeskeiseen kapitalismiin, jossa ihmisen päähänpistojen toteuttaminen on taloudellisen toiminnan päämäärä.
On tietysti itsestään selvää, että kyseessä oleva yli-ihmisuskonto on täysin antikristillinen elämänkatsomus. Kristittyjen on kuitenkin hyvä välillä muistaa, millaisen ideologian alaisuudessa toimimme.
Jari Haukka, jos nyt käyt esimerkiksi ’Helsinki Priden’ sivuilla (http://www.helsinkipride.fi/), niin on todella vaikeaa löytää näitä kuvaamiasi Nietzschen ajatuksia sieltä. Suomessa on joitakin poliittisia ryhmittymiä, joiden sivustoilta pikemminkin sellaisia löydät.
Loppukaneetin tarkoitus ei varsinaisesti ollut ryhtyä ruotimaan HelsinkiPride tapahtumaa, vaan pikemminkin Pride -aatetta yleismemmällä tasolla.
Mielikuvaa Pride aatteen siirtämisestä kirkolliseen viitekehykseen antaa näkemys, että jokaisen tulisi voida astella pystypäin kohti Herran alttaria sen sijaan, että itse kukin polvistuisimme nöyrin mielin vastaanottamaan Kristuksen ruumiin ja veren.
Kyse ei ole siitä että esimerkisi seksuaalivähemmistöjen pitäisi nöyristelllä muita enemmän, vaan enemmänkin siitä, ettei myöskään heidän tulisi ylpeillä sellaisesta, mistä ei muidenkaan tulisi ylpeillä.
Onko muita tällaisia ryhmiä kuin vihreät?
On siellä ainakin natsikalentereita eikä ollut vaikea löytää. Lienee harvinaista että seksikauppa myy myös natsikamaa.
Luin tänä aamuna Luukkaan evankeliumia ha pysähdyin 15:10 kohdalla, jossa enkelit taivaassa iloitsevat yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.
Mitä on parannuksenteko ylpeilevien yhteisössä, jonka ensimmäinen periaate on olla ylpeitä seksuaalisuudestaan, joka on perinteisesti ja edelleen selkeästi kristillisten kirkkojen enemmistön syntikäsityksen mukaan syntiä. Taivaaseen pääsyn estymisen on Paavalin teksteistä Raamatussa vakavaa sanomaa. Olen murheellinen ns. tasa-arvon ja kirkon jäsenkadon pelossa tehdyistä totuuden hylkäämisistä. Sana jakaa ihmiset kahteen leiriin, joista toiset pääsevät taivaaseen ja toiset joutuvat helvettiin. Siitä on tasa-arvo kaukana. Jeesus opettaa miehen ja naisen välisestä avioliitosta vedoten luomistyöhön mieheksi ja naiseksi sekä heidän kuulumisestaan yhteen ja olemisestaan yhtä.
Meidät on kaikki luotu jumalan täydellsiksi kuviksi, mutta kukaan meistä ei sellainen ole. Olemme kaikki Jumalan turmeltuneita kuvia.
Meillä ei ole aihetta ylpeillä siitä millaiseksi Jumala on meidät luonut, koska se on Jumalan teko, lahja hänenltä. Meidän ei myöskään ole syytä ylpeillä sitä, millaiseksi lankeemus on meidät turmellut, sillä sekään ei välttämättä ole vain omaa henkilökohtaista ansiotamme. Kohdatkaamme siis itsemme ja tämä päivä nöyrin mielin. Arvokkaasti, mutta turhia ylpeilemättä.
Arvostakaamme lankenneessa minuudessamme kaikkea sitä mikä siinä on hyvää, mutta älkäämme ylpeilkö. Arvostakaamme ja kannustakaamme lähimmäisiä kaikeen siihen mikä on hyvää, mutta varoittakaamme häntäkin ylpistymästä.
Hyllkyssäni on Kielitoimiston sanakirja, joka selittää verbiä ylpeillä, substantiivia ylpeys ja adjektiivia ylpeä seuraavasti:
”ylpeillä – olla ylpeä jstak; esiintyä, käyttäytyä ylpeästi, kopeilla, mahtailla, pöyhkeillä, kerskailla, rehvastella. Saavutuksesta kannattaa jo vähän ylpeilläkin. Ylpeillä aatelisella syntyperällään.”
”ylpeys – 1. onnellinen tyytyväisyys omiin suorituksiin, ominaisuuksiin tms., omanarvontunto, korosteinen itsetietoisuus, kopeus, korskeus, pöyhkeys. Ammatti-, kansallis-, sukuylpeys. Tuntea ylpeyttä jstak. Hänen ylpeytensä ei sallinut pyytää rahaa. Muistella ylpeydellä (=ylpeyttä tuntien) aikaansaannostaan. Ylpeys käy lankeemuksen edellä (=ylpeälle käy huonosti). 2. jk josta ollaan ylpeitä. Matkapuhelimet, suomalaisen elektroniikkateollisuuden ylpeys.”
”ylpeä – itsestään, aikaansaannokseensa onnellisen tyytyväinen, omanarvontuntoinen, korosteisen itsetietoinen, kopea, koppava, pöyhkeä, mahtava, leuhka. Kaksosten ylpeä isä. Olla ylpeä saamastaan tunnustuksesta. Ylpeänä voimme todeta, että…Ylpeä katse, ryhti, käytös. Tyhmänylpeä. On käynyt kovin ylpeäksi voittonsa jälkeen.”
On siis monenlaista ylpeyttä. Mitä/millkaista ylpeyttä bloggisti tekstillään ajaa takaa?
itse asiassa kuvasin sitä juuri äsken kommenttina Risto Rautkoskelle.
Ylpeys on ydinsynti joka on kaiken muun synnin alku ja juuri.
Syntinen ylpeys on uskoakseni sitä, että ihminen haluaa tulla toimeen ilman Jumalaa. Sen vastakohta on nöyryys Jumalan suuruuden edessä ja kiitollisuus Hänen lahjoistaan. Niistä yksi on sukupuolisuus.
Martti Pentti
Juuri niin, Jumalan lahjat ovat kiitoksen aiheita, eivät ylpeyden aiheita..
Siis Kivimäki ei voi eikä saa ola ylpeä esim. krisionuskon saavutuksista. Koittakaa nyt ihmeessä tajuta että sanalla ’ylpeä” on asiayhteydestä’ riippuen muitakin vivahteita kuin kristittyjen monostatoksien sille antama.
Raamatun mukaan ”aarre on saviastioissa” eli Kristus asuu Henkensä kautta saviastioissa. Jokainen ihminen on Jumalan edessä savea, jota Jumala muovaa eri kokemusten ja tilanteiden kautta koko meidän elämämme ajan. Mikään saviastia ei siis voi ylpeillä ominaisuuksillaan olkootpa ne kehollisia, sukupuolisia tai mitä tahansa ominaisuuksia.
”Te tulette tietämään kuin Jumala…” Tuon on moni uskonut, mutta sen sanoi valheen mestari. Lusifer ylpistyi omaan muotoonsa.
Eikös moni ihminen pidä elämää omanaan? Juuri siitä Jeesus moitti farsieuksia, kun sanoi: ”Te puhutte omaanne.”
Jeesus puhui sen minkä oli Isältä saanut, ei omaansa. Tässä on pyhien kärsivällisyys. Jeesus sanoi: ”Pysykä minussa, niin minä pysyn teissä” Tuon voisi ajatella myös:”Pysykää Sanassa, niin Sana pysyy teissä”
Ylpeys on siis itsensä korottamista Jumalan sijaan. Sanotaanhan meille: Antakaa kaikki kunnia Jumalle. Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
Kyllä setalaisuudesta voi olla kovastikin hyötyä. Nyt jo toista kertaa peräkkäin on nimitetty Yhdenvertaisuus valtuutetun (ent. Vähemmistövaltuutettu) ylitarkastajaksi Setan pääsihteeri. Ensimmäinen kerta voisi olla vielä sattuma mutta ei toinen. Sukupuolinen suuntautuneisiin ei saa olla este virkaan nimittämiselle mutta ei se voi olla ansiokaan.
Juhani Ketomäki,
pelaat nyt oletuksilla/ennakkoluuloilla Setan työntekijöiden, entisten ja nykyisten, seksuaalisesta suuntautumisesta – ja isket harhaan. Setalla ja seb jäsenjärjestöillä on sitten 1970-luvun ehtinyt olla kymmeniä työntekijöitä, joita hommiin palkattaessa ensisijainen kritteeri on ollut pätevyys ko. tehtävään. Niinpä järjestön historian ensimmäinen sosiaalisihteeri oli perheenäiti, koulutukseltaan sosionomi.
Hyvä huomio, Juhani. Näitä ryhmäsidonnaisuuksia ei tavallinen oikeudentaju aina voi käsittää. Ennenaikaan upseerikoulun käyneille aukesivat yrityksissä johtajan paikat
Jorma Hentilä, myönnän ilman muuta olettaneeni että kaikki Setan työntekijät ovat myös itse seksuaalivähemmistöön kuuluvia. Siitä huolimatta rohkenen ihmetellä rekrytointia. Tiedätkö sanoa mikä on Aija Salon koulutus? Katsoin laista että toimiston ylitarkastajaksi kelpaa käytännössä kuka tahansa. Pätevyysvaatimukset ovat niin väljiä. Ennen ylitarkastajan piTti olla akateemisesti koulutettu mutta siitä vaatimuksesta on pitkälti luovuttu.
En tiedä. Mutta viraston toimialaan hän kyllä on perehtynyt. Ehkä se on sinulle uutta/yllättävää, että esimerkiksi etniseen taustaan liittyvät kysymykset ovat Setan työssä arkipäivää.
On yllättävää että Setan työssä tulevat etniset taustat myös esille. Nimitys mikä nimitys mutta pyysin virastosta hakijaluettelon ja esittelymuistion. Jostain syystä epäilen, että kyseessä on sovittu nimitys ja että muilla hakijoilla ei ollut käytännössä mahdollisuuksia. Juristina osaisin tarvittaessa kirjoittaa muistion sen mukaan, että tietty hakija on lähes pakko valita.