- Euroopassa juhlitaan rauhaa. Mutta kuka voitti sodan?
- Hyvät tietysti. Hyvät voittavat aina.
- Totta puhut. On hienoa olla hyvien puolella. Tulee niin turvallinen olo.
- Miksi turvallinen?
- Siksi että hyvä ja paha ovat niin selvästi erillään. Niitä ei saa päästää sekoittumaan. Muuten maailma menee mullin mallin.
- Mitä tarkoitat?
- Sitä vain, että vuosien takaisista asioista puhutaan usein ilman riittävää kokonaisnäkemystä. Takerrutaan pikkuasioihin. Pitäisi ajatella laajemmin.
- Pikkuasioihin? Mainitse jokin.
- No vaikka se, että kun natsit tuomittiin Nürnbergissä, asianajajaa ei heille meinannut löytyä mistään.
- Se oli väärin, kyllä asianajaja aina pitää olla. Paholainenkin tarvitsee asianajajaa, ha ha…
- Lopulta sellainen löytyi. Oli yksi, joka uhrautui. Puolustamaan pahaa.
- Pahaa on vaikea puolustaa. Se on tuomittava sellaisenaan.
- So, so, kyllä pahastakin löytyy lieventäviä asianhaaroja. Taitava asianajaja kaivaa ne esiin.
- Kuten?
- Natsirikollisten puolustaja yritti lukea oikeudessa yhden paperin. Se olisi todistanut, että syyttäjä ja syytetyt olivat rikostovereita. Silloin syyte Saksan lain mukaan raukeaa.
- Mikä se sellainen paperi oli?
- Ribbentrop-sopimuksen salainen lisäpöytäkirja. Siinä Stalin ja Hitler jakoivat Itä-Euroopan keskenään. Stalin pelkäsi, että asianajajalla oli oikeasti se paperi hallussaan ja uhkasi, että jos lukeminen sallitaan, Neuvostoliitto jää pois oikeudenkäynnistä. Siispä paperia ei luettu. Ei haluttu ottaa riskiä.
- Mikä siinä paperissa niin pelottavaa oli?
- Sitä ei ollut virallisesti olemassa. Siinä puhuttiin Suomestakin, mutta monissa Euroopan maissa siitä ei saanut mainita mitään viiteenkymmeneen vuoteen.
- Miksi ihmeessä?
- Hyvät kielsivät. Heillä oli siihen voima ja valta. He nimittäin voittivat sodan.
- Tuohan on niin kuin sinä puhuisit jostakin pyhästä kirjoituksesta, jonka olemassaoloa ei sovi epäillä.
– Siitä näet, kuinka maailma on mennyt huimasti eteenpäin. Ennen ei saanut epäillä pyhää kirjoitusta, nyt joutui vaikeuksiin, jos epäili, että sellainen on olemassa.
- Joka tapauksessa on hauska nähdä nuo valtionjohtajat hymyilemässä ryhmäkuvassa. Roosevelt, Stalin, Churchill. Churchill…hieno mies. Sikaari, viskiryyppy aamuisin, Derbyn laukkakisat…
- Niin, eikä haittaa yhtään se, että hän sanoi Gandhista: ” Se puolialaston fakiiri pitäisi sitoa katuun kiinni”.
- Kauheaa, sitoa katuun…
- Eikä siinä vielä kaikki. Pitäisi antaa norsun kävellä hänen ylitseen. Ja norsua ohjaisi itse varakuningas.
- Norsu ja vielä varakuningas…Sellainen tekee pahaa jälkeä. Oliko varakuningas tuhdissa kunnossa?
- Kuvista päätellen lordi Mountbatten oli hoikka poika. Mutta se ei muuta asiaa.
- Tuo kaikki oli tietysti vain kuvaannollista puhetta. Jonkinlainen kiukunpurkaus Churchilliltä. Ymmärrettävää.
- Se että Intiassa kuoli sodan aikana nälkään kolme miljoonaa ihmistä, on vähemmän ymmärrettävää.
- Kauheaa. Eikö asialle voitu tehdä mitään?
- Olisi voitu, mutta Churchill oli sitä mieltä, että se tekee vain intialaisille hyvää. Lisääntyvät muutenkin kuin kaniinit.
- Kyynistä. Mutta historia korjaa vääryydet. Gandhi sai sentään Nobelin rauhanpalkinnon.
- Ei Gandhi saanut, Churchill sai. Tosin vain kirjallisuudesta.
- Miksi kirjallisuudesta?
- Hänellä oli siinä enemmän kokonaisnäkemystä.
- Mitä tuo nyt on? Eikö Gandhilla muka ollut? Sellainen rauhanmies.
- Kirjailijat ovat etulyöntiasemassa. He voivat aina käyttää enemmän mielikuvitustaan.
Hyvä kirjoitus. Hyvin kuvaavaa on, että nykyään ei tiedetä enää mikä on hyvää ja mikä pahaa. Jos luulee tietävänsä, niin se ei enää kelpaa, pitää olla tieteellistä näyttöä ja ilman sitä kukaan ei voi varmasti sanoa mistään mitään… Voi meitä.
ismo malinen :”Jos luulee tietävänsä, niin se ei enää kelpaa, pitää olla tieteellistä näyttöä ja ilman sitä kukaan ei voi varmasti sanoa mistään mitään… Voi meitä.”
On selviö, että inhimillinen tieto tieteenäkin on vajavaista, mutta meillä on kuitenkin usko, jonka mukaisesti pyrimme tämän maallisen polkumme kulkemaan ”teoin ja totuudessa”. Meillä on usko ja rakkaus Jumalaan, joka on Rakkaus (agape), Ajattele tätä: ”vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi Rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen…”
Hyvä muistutus Tuula, kun Jumalan Rakkaus ohjaa meitä, niin tietämisemmekin asettuu oikeisiin uomiinsa.
Monesti havaitsee epävarmuutta, kun kuuntelee ihmisten puheita ja kun ikiaikaisia arvoja kyseenalaistetaan monin tieteellisin tutkimuksin. Yhtenä päivänä tuota, toisena tätä.
Uskon kautta voimme kuitenkin toimia Jumalan Rakkaudesta käsin, Totuuden puolesta vääryyttä vastaa. Antakoon Jumala meille kaikille rohkeutta ja Voimaa Rakastaa.