Kirkon rakenneuudistuksessa aikalisän paikka

Toukokuun kirkolliskokous [parhaillaan koolla] päättää seurakuntien uudesta rakennemallista. Mikäli esitetty rakennemalli tulee hyväksytyksi, muutokset tulevat olemaan nykyisille itsenäisille seurakunnille merkittäviä. Siihen nähden keskustelu rakennemallista on ollut olematonta.

Kirkko ei tällä hetkellä tarvitse esitetyn kaltaista seurakuntarakenteen uudistusta. Päinvastoin, prosessi sysäisi seurakunnat ja niiden työyhteisöt vuosien epävarmuuteen valituskierteiden ratkeamisten ajaksi. Hiippakuntien vähäiset resurssit kuluisivat vuosikausia konsultointiin ja ristiriitojen ratkaisemiseen. Varaa näiden kaltaiseen seurakuntaelämän kehittämisen lamaannuttamiseen ei ole. Rakenneuudistuksella on erinomaisia tähtäinpisteitä, mm. seurakunta jumalanpalveluselämän perusyksikkönä. Seurakunnan tehtävä hengellisen elämän perusyksikkönä voi kuitenkin toteutua ilman esitettyä uudistustakin.

Rakennemallin muodostaminen aloitettiin huomattavan erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin missä nyt elämme. Kuntarakenneuudistus oli yhteiskunnan kärkihankkeita ja sisälsi ajatuksen pakkoliitoksista. Nyt kuntapuolen ratkaisut eivät ole pakottamassa kirkkoa hätiköityihin ratkaisuihin.

Kirkon rakennemuutoksessa sekä ajattelu että itse uudistuksen sisältö on prosessin myötä muuttunut. Kevyt, yhteisiä asioita hoitava yhtymä on vaihtunut yhtymärovastin ja yhtymäneuvoston johtamaksi uudeksi hallintoportaaksi seurakunnan ja hiippakunnan väliin. Aika on ajanut pakkoliitosideologian ohi. Seurakunnat kykenevät verkostoitumaan vapaaehtoistakin tietä. Tämänhetkinenkin lainsäädäntö mahdollistaa kevytrakenteiset yhtymät. Huomionarvoista on myös, että jatkossakin seurakuntien on verotusteknisistä syistä seurattava kuntarajojen muutoksia. Vaarana on, että pakon myötä rakennettuja yhtymiä joudutaan purkamaan, jos kunnat tekevät liitoksissaan toisenlaisia ratkaisuja.

Kirkon talouden ja hallinnon ongelmat eivät ratkea seurakuntarakenneuudistuksella. Jo nyt on vireillä kirkkohallituksen uudistusprosessi. Kirkon tulevaisuutta pohtiva komitea on päätetty perustaa. Kokonaishallinnon muutos on paras tehdä kaikkien portaiden osalta samanaikaisesti. Seurakuntarakenneuudistus voi jäädä odottamaan tietoa mm. kirkkohallituksen ja hiippakuntien tehtäväjaosta. Mitään dramaattista ei tapahdu, vaikka rakenneuudistus pohdittaisiinkin uudelleen. Vaihtoehtoisetkin mallit olisi hyvä käydä ennakkoluulottomasti ja perusteellisesti läpi.

Miika Ahola, seurakuntapastori, Turun tuomiokirkkoseurakunta
Ari Hukari, hiippakuntadekaani, Tampereen hiippakunta
Antti Lahtinen, kirkkoherra, Hollolan seurakunta
Teijo Peltola, kirkkoherra, Tammelan seurakunta
Kimmo Reinikainen, kirkkoherra, Ylöjärven seurakunta
Mikko Sulander, asiantuntija, Tampereen hiippakunta
Juha Tanska, kirkkoherra, Haminan seurakunta
Pentti Tepsa, kirkkoherra, Kemijärven seurakunta

Kirjoitus julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Päinvastoin. Nyt täytyy uskaltaa tehdä päätös ja siirtyä sitä kautta seuraavaan vaiheeseen. Syyt ja tavoitteet, joiden vuoksi seurakuntarakenneuudistus aloitettiin eivät ole muuttuneet.
    Kieltämättä tavoitteena oli vielä keveämpi rakenne, mutta prosessin aikana osa kevennyksistä änestettiin pois. Kaikesta näyttää olevan mahdotonta luopua ja muutosten tekeminen on aina vaikeata, paitsi jos on todella pakko. Miksi se tämä kirkkolakiuudistus hylkäämällä tapahtuisi sen jälkeen jotenkin helpommin?
    Nyt käsittelyssä oleva esitys on viisaasti laadittu kompromissi, väljä puitelaki, joka taipuu erilaisiin paikallisiin olosuhteisiin.
    Uutta vastustetaan usein ehdottamalla lisäselvitysten tekemistä tai seuraavan uudistuksen odottamista (jota sitä jälleen vastustettaisiin ja esitettäisiin siirrettäväksi eteenpäin, koska ei ole sopiva hetki) tai moittimalla kiirettä jne.
    Ajatellaanko, että joidenkin vuosien kuluttua tehtävä kirkon hallinnon kokonaistarkastelu leikkauksineen ja muutoksineen tulisi olemaan jotenkin helppo sarja toimenpiteitä?
    Jos odotetaan kuntaliitoksia ja kuntien ratkaisuja, niin siinä on varauduttava vuosikymmeniin.
    On myös syytä toteuttaa yhteisvastuuta huonommin pärjääviä seurakuntia kohtaan. Se taitaa olla yksi kristillisistä hyveistä.

Vierasblogi
Vierasblogi
Kotimaan Vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä Kotimaan toimitukseen.