Lääninoikeus päätti pari vuosikymmentä sitten, että ovelta ovelle saarnaamisen sai kieltää. Pari vuotta myöhemmin kuitenkin Eduskunnan oikeusasiamies käytännössä kumosi kiellon:
Oikeusasiamiehen mielestä ovelta ovelle tapahtuva uskonnollisen sanoman levittäminen ei voi sinänsä loukata kenenkään turvallisuutta tai kotirauhaa. On eri asia, että tällaisen toiminnan varjolla voidaan harjoittaa myös rikollista toimintaa, esimerkiksi pyrittäessä tekemisiin yksin kotona olevien vanhusten tai lasten kanssa. Lähtökohtana on kuitenkin oikeusasiamiehen mukaan se, että rikoslaki antaa suojaa sekä kotirauhan rikkomista että muita rikoksia vastaan. Tekojen rangaistavuuden tulee yleensä perustua laintasoisiin ja täsmällisiin säännöksiin – –
Mitä mieltä olet: sopiiko julkisen vallan kieltää mormonien, Jehovan todistajien jne. ovelta ovelle saarnaamisen? Oma kantani tähän on selvä: ei sovi kieltää.
Taloyhtiöt voivat ymmärtääkseni kieltää kerjäämisen ja kaupustelun. Uskonnollinen julistus on hengellistä kaupustelua. Jehovat kaupittelevat aina samalla lehtiään, maksu vapaaehtoinen mutta otetaan mielellään vastaan.
Kyllä vain. Kyse onkin siitä, saako kaupunki kieltää sen.
Mun oveni on ja pysyy luterilaisena, vaikka kuka ovi tulisi käännyttämään… 😉
Näin suomenkielen päivän kunniaksi pieni kevennys.
Oikeastaan aika kummallista ettei kirkossamme harrasteta tätä. Voisihan seurakunnat organisoida toimintaa, jossa paikkakunnalle muuttaeneita käytäisiin tervehtimässä ja kertomassa toiminnasta.
Nyt seurakuntien toiminta pyörii vain niitä varen, jotka jo ennestään tietävät ja tuntevat paikallisen kirkollisen kulttuurin.
Ihmettelin kerran omalle papille erään tapahtuman niukkaa tiedottamista. Hän vain naurahti siihen ja sanoi, että kyllä kakki paikkakuntalaiset tietää miten täällä toimitaan.
Kyllähän positiiviseen uskonnonvapauteen kuuluu myös oikeus levittää uskonnollista sanomaa. Ovityössä on kuitenkin siemen ristiriitaan kahden perusoikeuden välillä: toisaalla vapaus harjoittaa ja levittää uskontoa, toisaalla oikeus häiritsemättömään kotirauhaan. Eikä tämä ole suinkaan ainoa esimerkki siitä, että kaikkien perusoikeuksien rajoitukseton toteutuminen ei useinkaan ole mahdollista, vaan joudutaan sietämään kompromissejä
”Kyllähän positiiviseen uskonnonvapauteen kuuluu myös oikeus levittää uskonnollista sanomaa.”
Ei kuulu ainakaan minun tontillani.
Minä en kyllä ymmärrä miten kotirauhan rikkomisesta voidaan edes puhua, jos joku tulee mainostamaan Vartiotornia. Tai ainakin sitten pitää syyttää kotirauhan rikkomisesta myös partiolaisia, jotka myyvät adventtikalentereita.
En tiedä, onko kyse kotirauhasta vai mistä, mutta useimmissa kerrostaloissa ainakin Helsingissä on kaupustelu ja kerjääminen taloyhtiön päätöksellä kielletty ja rappukäytävien ovetkin lukittu. Eipä sinne ole silloin asiaa enempää jehovantodistajilla kuin partiolaisillakaan. Omakotialueilla jokainen voi itse päättää ketä tontilleen päästää.
kimmo wallentin :”En tiedä, onko kyse kotirauhasta vai mistä…”
Kiva olisi tietää sekin, mistä puhelimet ja sähköpostit täyttävistä ja aikaa vievistä markkinointiviesteissä on kysymys. Tänä vuonna olen ”langennut” vain parin myyntitykin houtuksiin ja yksi, jonka sain torjuttua kertoi, että Tekes tukee heidän toimintaansa. Olen ostanut maksullisen puhelinmyynnin markkinointikiellon, saanut lopetettua osallistujistaan yrityksille myytäviä ”paketteja” tekevän Facebookin ja saanut sovittua kokonaisvaltaisen markkinoinnineston myös käyttämäni kaupan etukorttiin, mutta silti kaikenmaailman pikaluottofirmat ja kalsarikauppiaat ovat sähköpostissani vakituinen riesa. En ihmettele enää ollenkaan, että Itävallassa 25 000 ihmistä on nostanut joukkokanteen Facebookia vastaan.
Järjestyslaki säätää kaupustelusta ja kerjäämisestä. On ihan sama mitä taloyhtiöt luulevat päättäneensä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos joku tulee ovelle jotakin kaupustelemaan, ei häntä voida syyttää mistään.
Jos halutaan vielä hiuksia halkoa niin eihäön uskonnollisen sanoman tarjoaminen edes ole kerjäämistä tai kaupustelua.
Aika tehokkaasti saa estettyä vastenmieliset kaupustelijat ja kaikenmaailman saarnaajat ja uskovaiset pelastuskauppiaat pitämällä rappukäytävät lukittuina.
Portinpielessä oleva varoitus vihaisesta koirasta pitää myös tehokkaasti asiattomat kulkijat loitolla.
Jori Mäntysalo, lainaamasi päätös oli ajalta ennen järjestyslain säätämistä. Kiun se säädettiin, kuntien järjestyssäännöt lakkasivat olemasta voimassa. Tämän vuoksi päätöksestä ei voida vetää johtopäätöksiä tämän päivän tilanteeseen.
Näinkin kyllä, mutta peruskysymys säilyy: Saako julkinen valta (kunta, valtio, tai vaikka Ahvenanmaan maakunta) kieltää alueellaan ovelta ovelle saarnaamisen?
Näen tässä ainakin ilmeisen ristiriidan, kun vuosia myöhemmin oikeusasiamies esitti osoitteettoman jakelun kieltoa evlut seurakuntalehdille.
Näkisin, että oikeusasiamiehen mielipide ei ole voimassa olevan lain mukainen. Kannattaa aina muistaa, että ne ovat kannanottoja, joiden pätevyys mitataan tarvittaessa muissa instansseissa. Jakelusta pääsee eroon postilaatikon mainoskieltotarralla.
En nyt äkkiä osaa kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos seurakuntayhtymä olisi jatkanut osoitteetonta jakelua. Ei ainakaan oikeusasiamies voi määrätä sitä keskeytettäväksi.
Aiemmin ei päässyt, vaan seurakuntalehdet luokiteltiin ainakin jossain julkisiin tiedotteisiin. Kohun tuloksenahan saatiin minusta aivan oikea tulos: tottakai Jeesusta ja saippuaa saa mainostaa, ja molemmista mainoksista pääsee kieltolapulla.
Olen antanut jonkun joskus kertoa itselleni, että sallittuja ovat vain varusmiesten keräykset sotainvalideille ja partiolaisten joulukalentereiden myynti ovelta ovelle. Eli niillä on pysyvä valtioneuvoston lupa. Aiemmin se oli myös yhteisvatuukeräyksellä.. Jehovan todistajat silti joskus ilmestyvät Vartiotorneineen ja puolalaiset, jotka eivät kuule eivätkä puhu ja esittelevät lappujaan ja päiväkotiaskarteluja. Lupia voi tietty anoa. Komeita mormonipoikia en ole nähnyt vuosiin.
Valtioneuvosto ei myönnä keräyslupia. Ja JT-toiminta ei ole rahankeräystä, joten sillä ei ole muutenkaan tähän merkitystä.
Jori Mäntysalo,. Viime vuosina pienet partiolaiset yhä huonommin uskaltautuvat ovelta ovelle myyntiin (Vaikka se on kristillisellä pohjalla olevan erittäin hyvän harrastuksen mainostamista). Kerrostalojen ulko-ovet ovat lukossa ja omakotitalotkin pelottavat. Myynti on sijoitettu etupäässä ulkosalle ja isojen liikkeiden auloihin (saadun luvan jälkeen tietenkin). Me sulkeudumme yhä tiiviimmin kotialttareidemme ääreen ja ovikellon soitto on suuren vaaran merkki. Eikö näin ole? Lukitsematon ovi ja luuta poikittain rappusella on mennyttä aikaa. Varmuuslukot ja vartiointiliikkeiden tunnistimet ovat nykyaikaa. Kuuntelen mielelläni Vartiotornin tuojan juuri tämänhetkisen viestin ja puolalainen saa lasin mehua jos on lämmin päivä.
En osaa sanoa onko tässä tapahtunut muutosta. Itse olen maalta, jossa oli ainakin aikanaan tapana kiertää kaikenlaisia kauppiaita myymässä vaikka pärekoreja. JT:nt menivät siinä mukana, eikä koskaan tullut mieleenkään laittaa jotain yleistä kieltokyltti pihatielle.
Nykyäänhän ei osa vastaa numeroon ennenkuin näkee kuka soittaa, ja on pyytänyt kavereita soittamaan etukäteen jos tulevat kylään. Se on vähän sääli. Mutta onko ero ajassa vai paikassa, sitä en tiedä.