Tänään vietämme Jom hašoa. On kulunut 70 vuotta siitä, kun Auschwitzin keskitysleiri vapautettiin. Muistamme tapahtumia, jotka johtivat yli kuuden miljoonan juutalaisen tappamiseen. Näkymät keskitysleirissä olivat sanoinkuvaamattomia. Ne todistivat siitä, mitä tapahtuu, kun annamme pahuuden päästä valtaan.
Muistamme uhreja ja heidän lähimmäisiään. Suremme myös sitä, että ihmisarvo riistettiin niin suurelta joukolta ihmisiä, jotka olisivat voineet olla mukana kehittämässä vastauksia maailman haasteiden kohtaamiseen. Kaikessa karmeudessaan tapahtumat olivat looginen päätepiste vuosisatoja jatkuneeseen juutalaisten halveksintaan ja epäinhimillistämiseen.
Päivän vahva sanoma on: ”Ei ikinä enää”. Holocaust ei saa toistua! Olen itse kasvanut siinä perusolettamuksessa, että olemme oppineet jotakin menneisyydestä. Koulussa olen lukenut holocaustin taustoista ja sen mahdollistavista tekijöistä. Olen elänyt elämäni siinä luottamuksessa, että ihmisinä kehitymme parempaan suuntaan. En ole itse käynyt eurooppalaisissa keskitysleireissä, mutta vierailu Kambodzhan Tuol Sleng -kidutusmuseossa kuuluu elämäni järkyttävimpiin kokemuksiin.
Valitettavasti olen viimeisten vuosien aikana todennut, että tämä kauhistuttava historia VOI toistua. Omalla mantereellamme ilkiteot ja rikokset juutalaisia kohteita vastaan ovat lisääntyneet. Yhä useammassa maassa juutalaisten pelko ja epävarmuus on kasvanut. Taustalla on sosiaalisia, poliittisia ja uskonnollisia syitä. Olemme hitaita puuttumaan tähän ryhmäkiusaamiseen.
Koventuneet asenteet juutalaisia kohtaan osuvat myös yhteen yleisen muukalaisvihan ja –pelon kasvun kanssa. Olemme hitaasti tottumassa suvaitsemattomuuteen. Hyväksymme tänä päivänä sellaista kielenkäyttöä muita kansalaisuuksia, uskontoja ja elämäntapoja kohtaan, joka ei olisi tullut kuulonkaan kymmenen vuotta sitten. Tänään yhä suurempi joukko näkee heille ventovieraiden maahanmuuttajien solvaamista oikeutettuna metrossa. Nimimerkkien takana ja joskus nimelläkin on tullut hyväksyttäväksi esittää vakavia uhkauksia toisiin uskontokuntiin kuuluville ja heidän oikeuksiensa puolesta puhuville. Mitä ihminen kylvää, hän myös niittää. On vain ajan kysymys ennen kuin yhä kovemmat puheet saavat järjestelmällisiä toteutumismuotoja. Nyt on aika sanoa selkeä EI vihalle.
Anti-semitismille, islamofobialle, muukalaisvihalle ja ääriliikkeille on yhteistä se, että ne löytävät kasvualustansa ryhmistä, jotka kokevat ulkopuolisuutta ja ovat tyytymättömiä vaikuttamismahdollisuuksiinsa omissa yhteiskunnissaan. Nyt tarvitsemme poliittisia ja uskonnollisia johtajia, jotka eivät projisoi tätä tyytymättömyyttä ”toiseen”, vaan huomioivat jokaisen yhteiskunnan jäsenen ihmisarvon ja ihmisoikeudet.
Jokaista ihmisoikeuksien jääkautta historiassa on edeltänyt halveksiva puhe, epäluulojen levittäminen, toisten ihmisarvon kyseenalaistaminen ja muiden ryhmien erilaisuuden ja toiseuden korostaminen. Tämä valmistaa tien sille, että voimme aiheuttaa suunnatonta pahaa ymmärtämättä, että se kohtaa todellisia ihmisiä ja heidän todellisia tunteitaan ja kipujaan.
Rolf Steffansson
Toiminnanjohtajan sijainen
Suomen Lähetysseura
