Kun avioliittolain muutoksen seurauksia aletaan pohtia kirkossa, täytyy tehdä selvitys. Kirkon uskottavuuden kannalta se selvitys on ainakin yhtä tärkeä kuin aikanaan tehtävät päätökset. Selvitykseen pitäisi kuulua ainakin viisi osaa: lääketieteellinen/psykologinen, sosiologinen, eettinen, historiallinen ja teologinen. Kussakin näistä pitäisi käyttää parhaita asiantuntijoita.
Lääketieteellinen ja psykologinen osa pitäisi antaa lääketieteen ja psykologian yleisesti tunnustettujen asiantuntijoiden tehtäväksi. Sinne ei olisi mitään asiaa millään humpuukilla tai eheytyksen nimellä kulkevalla puoskaroinnilla. Meillä on nykyinen tietämys ja sillä mennään.
Toinen asia on se muutos, joka yhteiskunnassa on tapahtunut. Kysymys ei ole vain lainsäädännöstä, vaan sosiaalisista käytänteistä ja asenteista. Jälleen tarvitaan selvitys niiltä, jotka tietävät ei niiltä, jotka luulevat.
Eettiset näkökohdat ovat sitten jo teologien heiniä. Tässäkään ei pidä tyytyä b-sarjaan, eikä antaa politikoinnin pilata selvitystä. Jos arkkipiispa sanoo, että yhteiskunta saarnaa lakia kirkolle, asia vaatii kunnon selvityksen.
Täytyy myös tietää historia. Mitä kirkko on opettanut ja miten kirkko on toiminut. Ajanlasku ei ala tästä päivästä. Tähän liittyy myös kirkon avioliitto-opetuksen ja -käytäntöjen historia.
Ja sitten se teologian taso. Mitä Raamattu opettaa, siis oikeasti. Mitä luterilainen tunnustus opettaa. Miten ymmärretään Jumalan luomistyö. Mikä on avioliiton teologia meillä ja muualla.
Voisin hyvin kuvitella tilanteen, jossa molempiin vaakakuppeihin kertyisi tavaraa. Oikeastaan se on ainoa mahdollinen oikea lopputulos. Jos kaikki näkökohdat painottuvat samaan suuntaan, todellisuutta olisi jossakin vääristelty. Tämä kielisi tarkoitushakuisesta selvityksestä, jossa lopputulos olisi päätetty etukäteen. Sellainen selvitys ei hämäisi ketään muita kuin ehkä tekijöitään ja heidän hurraakuoroaan eikä olisi edes sen paperin arvoinen, jolle se on tulostettu.
Vasta kun selvitykset on tehty on päätösten aika. Päätös asiasta on sitten loppupeleissä poliittinen päätös kirkolliskokouksessa. Toisille se päätös on hyvä, toisille huono. Sille ei voi mitään.
Voisiko olla niin, että jokainen voisi tulkita Raamattua haluamallaan tavalla? Tällöin kukin saisi muotoiltua oman tulkintansa mieleisekseen, myös siitä mitä on kristillinen usko.Eli mitään alkuperäistä uskon tulkintaa ei olisi olemassa. Olisi ainoastaan loputon määrä erilaisia tulkintoja.
Ikääkuin vain nämä keskustelut olisi uskomme sisältö. Oikea oppi olisi sitä, että kaikki on oikeassa. Mitään lopullista totuutta ei olisi olemassakaan. Tällöin emme tietenkään kaipaa mitään ylhäältä tulevaa ilmoitusta.
Koska omat mielipiteemme määrittelevät jo uskon sisällön. Silloin olisi totta: ”jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi”.
Pekka, näin on. Ensimmäistä käskyä on helppo rikkoa. Jokainen voisi olla oma jumala, joka saa tehdä ihan mitä haluaa.
Nykyisellään tuntuu vallalla olevan jo oman käsityksen ylivoimaisuus, eikä monikaan pidä enää Pyhää Henkeä ainoan oikean ymmärryksen antajana. Rinnalle halutaan ottaa järki ja tieteelliset metodit.
Kysyn vasta kysymyksen. Tarvitseeko usko mitään muuta selitystä, kuin Raamatun oman selityksen ja tulkinnan?
Joku on joskus sanonut, että olisi kyllä Raamattua ymmärtänyt, jollei joku olisi sitä selittänyt. Itse olen kova selittelemään, mutta en uskalla lähteä epäilemään Raamatun ilmoitusta ja silitänkin raamattua mielelläni Raamatulla.
Henki tutkii kaiken, Jumalan salaisuudetkin, siinä ei ole paljon järkeä, mutta näkyy pitävän aina kutinsa. Raamatun ilmoitukseen voi luottaa täysin, ei sitä tarvitse epäillä.
Sanan kautta ihmisestä tulee Armollisempi ja laupiaampi, koska Sana paljastaa meidän raadollisuutemme. Kristuksen kautta ihmiset löytävät toisensa Armon ja Totuuden kautta. Yhteys löytyy Kristuksen Sanan kautta. Sitä on alusta asti kutsuttu Kristuksen kirkoksi.
On kirkko edelleen olemassa ja yhteyskin on sydämen tasolla olevaa ystävyyttä. En kuitenkaan tunne yhtään, Kristuksen jäsentä, joka kieltäisi Raamatun ilmoituksesta sanakaan, siihen ei vain ole tarvetta.
Omat saastaiset vaatteet saa jättää kerran hautuu maalle ja siirtyä ajasta iäisyyteen.
Jeesus sanoi; ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Ymmärrän tuon juuri kuten se on kirjoitettu.