Itsenäisyyspäivän alla kannattaa uhrata ajatus sille, kuinka Suomi voisi nousta alhosta.
Ensiksi, mistä alhosta on kyse? Ruotsalainen Anders Borg kävi kertomassa, että Suomen kustannustaso on vientiteollisuudelle liian korkea. Talouden madonluvut on tuotu jo esille, mutta jostain syystä ne eivät ole synnyttäneet tarvittavaa toimeliaisuutta.
Paavo Rautio muistuttaa (HS 4.12.), että bkt on notkahtanut pahemmin kuin koskaan II Maailmansodan jälkeen. 1990-luvun alun lama on nykyiseen alhoon verrattuna pikkujuttu. Eroa selittää se, että tuolloin kriisi iski kaikkien suojausten läpi ja monet menettivät omaisuutensa sekä terveytensä. Raution mukaan hallitus teki 1990 tarvittavat toimet, joiden väistämättömyyden lähes kaikki näkivät. Nyt eletään sammakkona kuumenevassa vedessä. Vettä – lainarahaa – lisätään kattilaan, mutta kattilalle ja liedelle ei tehdä mitään.
_ _ _
Raution kirjoitus tuntuu olevan osaltaan kommentti Jukka Palokankaan, teknologiateollisuuden pääekonomistin kirjoitukseen (HS 30.11.), jonka mukaan teollisuus tarvitsee lisää rahaa. Palokangas lyö kovat luvut pöytään: teollisuuden tuotanto on pienentynyt 20% ja vientitulot ovat kutistuneet 16%. Julkisen sektorin rahoittamiseen tarvitaan lisää vientituloja 30 mrd e. Hänen mukaansa nousu on mahdollinen teollisuuden verotuksen keventämisen, investointien ja tuotantokapasiteetin lisäämisen kautta.
Rautio ei lähtisi työntämään rahalla kasvua eteenpäin. ”Kansalle tarjotaan yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.” Liikkeellä on villin lännen linimenttikauppiaita, ihmelääkkeen myyjiä, jotka häipyvät rahat saatuaan. Myös liian moni poliitikko tarjoaa velkaelvytystä, mutta poliittisen päättäjän kyky työntää vientiä on vähäinen. Rautio muistuttaa poliitikkojen varsinaisesta tehtävästä uudistaa rakenteita ja edistää kotimarkkinoita.
_ _ _
Oma kommenttini tähän keskusteluun on yksinkertainen, koska en ole ekonomisti. Suomi elää vientituloista. Niiden lisäämiseksi on oltava sellaista vietävää, mikä menee kaupaksi. Laadun ja hinnan on oltava kohdallaan. Nyt molemmat ontuvat.
Taustalla on suurempi arvojen murros. Pitkään jatkunut nousukausi ja hyvinvointipalveluiden lisääminen ovat nostaneet oikeuksien korostamisen esiin. Velvollisuudet ovat jääneet taustalle. Monet asiat ovat tulleet itsestäänselvyyksiksi, jotka kuuluu saada. Nämä itsestäänselvyydet ovat katoamassa, samalla kun talouden pohja murenee. Tilalle olisi tultava halu ponnistella yhteiseksi parhaaksi.
Tie nousuun ei ole nopea. Muutoksen on lähdettävä arvoista. Ohessa ehkä vähän tylsä 8 kohdan ohjelma.
+ Riittävä syntyvyys tai maahanmuutto on edellytys kestävyysvajeen voittamiseen. – Nyt syntyvyys on n. 1,8. Maahanmuuttajien integrointi yhteiskuntaan ei aina onnistu.
+ Mahdollisimman kiinteä perhe antaa lapsille hyvät lähtökohdat kasvuun ja ottamaan vastuuta yhteiskunnasta. Kotien kristillinen kasvatus välittää lapsille kestävän arvopohjan. – Nyt perhearvot ovat pirstaleisia, eväät tulevaa elämää varten jäävät lapsilta saamatta ja yhä suurempi osa perheistä on yhteiskunnan tuen tarpeessa.
+ Kouluissa on oltava turvallista ja miellyttävää työskennellä. – Nyt lasten kouluviihtyvyys on Euroopan keskitason alapuolella, vaikka oppimistulokset vielä ovat hyviä. Vastuu on kodeilla ja kouluilla yhdessä. Lisää leikkiä, liikuntaa, riittävästi unta, terveellistä ruokaa.
+ Jatko-opinnot ja niissä menestyminen antavat yrityselämään uuden luomiseen ja ongelmanratkaisuun pystyviä työntekijöitä. – Nyt opinnot eivät välttämättä anna riittäviä valmiuksia vaativaan työelämään, jos opintoja edes suoritetaan loppuun.
+ Työnteon tulisi aina kannattaa – Nyt kannustimet työhön eivät ole kohdallaan. Moni jättäytyy työelämän ulkopuolelle. Tosin korkean työttömyyden vallitessa asiaan ei ole helppoja ratkaisuja.
+ Työn tulisi olla palkitsevaa ja sovitettavissa yhteen perhe-elämän ja vapaa-ajan kanssa. – Nyt työ on usein kuluttavaa ja perhe-elämää rasittavaa. Työn mielekkyyttä lisäisi, jos raskasta byrokratiaa ja tehottomuutta on mahdollista karsia.
+ Elinympäristön olisi oltava viihtyisä – Nyt kuluttava ja luonnon voimavaroja surutta käyttävä kulttuuri heikentää elinympäristöä. Haitallista kulutusta ja päästöjä vähentävä elämäntapa synnyttää myös ympäristöä säästävää teollisuutta.
+ Yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden rinnalla ihmisten olisi kannettava vastuuta itsestään ja perheiden apua tarvitsevista jäsenistään. – Nyt hoidon tarpeen kasvaessa sosiaali-terveysbudjetti kasvaa jatkuvasti enemmän kuin muut menokohdat.
Perheillä on suuri merkitys elämän turvan antajina, etenkin vaikeampina aikoina, kuten yllä käy ilmi. 20% perheistä on yhden huoltajan perheitä, joilla on suurempi riski kokea vaikeuksia. Tämä on yksi syy siihen, että kirkon virallinen käsitys avioliitosta on miehen ja naisen elinikäiseen sitoutumiseen perustuva avioliitto. Siinä on keskimäärin parhaat edellytykset tarjota parisuhteelle ja lapsille vakaa kasvuympäristö. 3.12. HS:ssa oli artikkeli ”Avioliitosta on moneksi”, jonka mukaan ”luonnollista ja oikeaa avioliittomallia on tutkimusten perusteella mahdoton määritellä.” Artikkeli ei onnistu vakuuttamaan, kun se yrittää osoittaa, että yhden miehen ja yhden naisen avioliton malli ei olisi sen tavallisempi kuin esimerkiksi homoseksuaaliset avioliitot. On selvää, että maailman kulttuureissa muut kuin heteroseksuaaliset avioliitot ovat äärimmäisiä poikkeuksia.
Särkiö: ”Tämä on yksi syy siihen, että kirkon virallinen käsitys avioliitosta on miehen ja naisen elinikäiseen sitoutumiseen perustuva avioliitto.”
Voi olla kirkon virallinen kanta, mutta ei se paljoa lämmitä, jos joka toinen Suomessa solmittu avioliitto päätyy eroon, oli sitten kirkossa tai maistraatissa solmittu. Ja kun arkkipiispaksi pyrkii henkilö, joka elää kolmannessa kirkon siunaamassa avioliitossa, tulematta kuitenkaan kertaakaan leskeksi, niin siinä sitä onkin oivallinen esimerkki elinikäisestä sitoutumisesta korkeasti oppineelta teologilta ja arkkipiispaehdokkaalta koko kansalle.
Pekka Särkiö :”kirkon virallinen käsitys avioliitosta on miehen ja naisen elinikäiseen sitoutumiseen perustuva avioliitto”
Miksi kirkko sitten vihkii heteropareja vaikka kuinka moneen avioliittoon, eikä meneillään oleva kirkkohäiden viihteellinen pinnallistaminen ja kaupallistaminen tv:n kautta mielestäni auta tilannetta millään tavalla. Kestävä avioliitto ei perustu seksiin kuten nyt virheellisesti annetaan ymmärtää. Avioerot ovat yksi syy lasten kasvaneeseen pahoinvointiin.
Nyt ollaan Tuula kerrankin ihan samaa mieltä ilman sarvia ja hampaita.
Menneisyyden virheet kirkossa eivät oikeuta tätä nykyistä vielä tuhoisampaa.
Kyllä asiasta puhuttiin 1940-luvulla, mutta sille naurettiin.
Hyvinvointivaltio, jos tuo sana sallitaan tässä, on kriisissä kautta koko Euroopan.
Tänään ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä ay-pomo Palola puhuu viisaasti siitä, ett’ koko ay-liike on ison haasteen edessä. Mennyt aika ei heillekään enää palaa.
Moni joutuu luopumaan, aika moni heistä joutuu helppaamaan vallan kahvasta, ja se tätä
Suomeamme nyt järkyttää.
Mitä on sosiaalinen markkinatalous, jota nyt EU.n puolelta markkinoidaan?
Suomessa on tilanne, jossa toinen puoli huutaa: ”Päästäkää hevoset irti” ja toinen taas: ”Pitäkää ne kiinni.” Siinä sitten pitää tehdä päätöksiä. Kova paikka.
Yhdysvalloissa, on selkeä kapitalistinen järjestelmä, josta he pyrkivät hiljalleen eroon, koska se on köyhdyttänyt niin valtavan määrän kansalaisia. Vain ne tulevat toimeen jotka tekevät 12 h päiviä ja maksavat kovat vakuutus maksut. (n. 2000 Dollaria/kk /4 henkinen perhe)
Keskiluokka on siellä jäänyt pian jyrän alle ja entiset hyvät ajat ovat menneet. Suuryritykset hallitsevat markkinoita ja raha virtaa heidän haltuun kiihtyvällä tahdilla.
Kuinka sitten meillä? Päättäjät haluaisivat vapauttaa markkinat, mutta eivät kuitenkaan halua antaa kansalle lupaa myydä nakkimakkaroita kadun kulmassa.
Suomen yrittäjät on jääneet takapajulaan Euroopan mennessä menojaan, kilpailukykyä on rajoitettu valtavalla byrokratialla ja epäluottamuksella.
Suomessa byrokratia estää yrittämistä ja ihmisten tekemisiä valvotaan kateellisena. Jokamiehen oikeuksia voisi avata ilman, että yrittäjän pitää pelätä kuoliniskua verottajan taholta jos hommat ei kynnä.
Mitä on sosiaalinen markkinatalous, jossa tavallisella kadun hemmolla ei ole mahdollisuuksia, kuin ottaa mitä annetaan tai virua sosiaalisen tuen varassa?
Kehittää pitää, mutta kannatta muistaa, että kapitalisti ei työllistä yhtään ihmistä, jollei ole pakko. Suuryrityksille annettiin helpotuksia isolla kädellä, että satsaisivat työllisyyteen (näin luvattiin käsi sydämellä, kun päästiin EU.n kauppa onnelaan.)
Mitä tekivät? Sijoittivat pääomansa surutta verottajan ulottumattomiin paremmille apajille. (Tämä ei koske kaikkia, mutta ahneus on sokea köyhyydelle ja huono osaisuudelle) Ajatuksena oli että työtä verottamalla saada valtiolle tuloja ja sen tähden helpotettiin verokuormaa muuttamalla lakeja heille edulliseksi.
Suomi nousee vielä, mutta kovat ajat ovet edessä, ehkä niin täytyy tapahtua. Suomen täytyy palata isien hengelliseen arvopohjaan ja mieluummin pian.
Ismo, et sinäkään maksaisi palkkaa lastenhoitajalle siihen saakka kun poikasi menee sotaväkeen – tai palkkaisi isoäidille hoitajaa heti kun hän on täyttänyt 50.
Ahneutta ja itsekkyyttä on meissä kaikissa, eikä mikään sosiaaliryhmä tai luokka ole jalompi toista.
Nyt EU on kummasti noussut arvoyhteisönä. Jos sen ytimessä aikaisemmin erotti valuvikoja, jotka painavat köyhempiä maita – nuo viat viime buumin aikaista optimistista ideointia.
>>>>Mitä on sosiaalinen markkinatalous, jossa tavallisella kadun hemmolla ei ole mahdollisuuksia, kuin ottaa mitä annetaan tai virua sosiaalisen tuen varassa?>>>>
Miten voidaan ajatella, että yrittäjällä on sen enempää mahdollisuuksia kuin tavallisella kadun hemmolla = ottaa mitä annetaan tai virua ilman sosiaalista tukea? Yrittäjänä sitä näet harvoin saa.
Juuri näin Jorma. Yrittäminen pitää avata kokonaan uudelle tasolle. Pienyrittäjän ja työntekijän asema pitää olla samalla viivalla. Valtio on tukenut vain suuri yrityksiä ja niitä on kumarrettu. Nyt on aika aloittaa yksityisen yrittäjän tukeminen. Duunarin täytyy pystyä myymään työnsä pienille yrittäjille ilman valtavaa sääntö viidakkoa ja yrittäjän täytyy pystyä kasvattamaan tuotantoaan ilman monikertaiseksi kasvavaa kulu kustannusta. Keinot ovat poliittisia. Jos halutaan avata AY kenttä niin pelin tulee olla avointa yhteen suuntaan katsovaa.
Vastakkain asettelun ajat ovat takana ja yrittäjän ja duunarin pitää puhaltaa yhteen, muuten ei tule mitään. Poliittisen kentän tulee tehdä ne päätökset, siihen ei ole mitään oikotietä. Kaikki tahtovat elää, työtä tehden, jos joku ei halua työtä tehdä, niin siihen on myös suhtauduttava uudella vakavuudella. Verojen maksaminen tulee olla yhteinen etu. Jos suuryritykset ja ”maattomat” brandit viittaavat kintaalla vastuulle, niin poliittiset päätökset tulee asettaa sen mukaan, että pohja kantaa. Suomi on pieni maa ja meidän on lähes mahdotonta kilpailla halpa työn kanssa, siksi kehitystä pitää ohjata vaativamman jatkojalostuksen suuntaan. Venäjä on edelleen Suomen tärkein vientimaa ja sen suhteen me meidän tulee olla aktiivisia. Pelko on turhaa, jos olemme rehellisiä ja luotamme siihen. USAn, intressit eivät sovi meille kovinkaan hyvin ja se tulee sanoa ääneen.
Pääomasijoittajat ovat alkaneet vaatimaan valtiolta takuita sijoituksilleen ja se on siirretty kansojen veronkantoon, välillisten pankkitulien kautta. Se täytyy loppua.
Hyvää itsenäisyyspäivää kenttäpiispalle ja uudelle jääkärilipulle ja jääkäriperinteen vaalijoille.
”OI varjele, Herra, syntymämaa,
suo, Herra, uskomme voittaa:
Sun, Leijona, kahlehes katkeaa,
yli Pohjolan kunnias koittaa!”
(Lauri Pohjanpää)
”Arvoisa Pekka Särkiö, Suomi nousuun ”.
” Tänä päivänä , Suomen kansalla on kallisarvoinen muistoaika ”.
Maailman luonut Jumala on asettanut sen tuomariksi Kristuksen . ( Apt, 17 : 31 ).
Kansallisen historian tarkoitus on kansanmuistojen vaalimista ja yrittää niistä jäljitellä jatkoa esi-isiemme vaikutuksia , löytää johdatusta tulevaisuuteen . Miten kansakunta sitä kannattaa , kansan kunnioitus itseään ja itsenäisyytensä kohtaan suojelee. Se työ ja toimi , joka tätä kartoittaa , saavuttanee kunkin valistuneen kansalaisen suosiota ja apua. Ihmiselämässä ovat sellaiset hetket , että ne nykyisyyteen , että tulevaisuuteen katsoen herättävät meissä menneiden aikojen muistot eloisammaksi . Samoin aikain kuluessa vuoden aiheet seisauttavat ihmishengen miettimään , mitä tuleva aika myötäänsä tuo . Varmaa vastausta emme tiedä , lyhyesti sanottuna , ” taistele ja voita ”, elämä vaatii kestävyyttä.
Inhimillinen kehitys viittaa ihmisyksilöön , joka määrittelee kehityksen lopulliset päämäärät ja tarjoaa keinot niiden soveltamiseksi ; Tiedostava , ammattitaitoinen , koulutettu , hyvin ravittu , terve ja motivoitunut työvoima on yhteiskunnan merkittävin tuotannollinen voimavara . Kulttuuri yhdistää heidät toisiinsa ja tarjoaa mahdollisuuden yksilölliselle kehitykselle . Kulttuuri ei ole materiaalisen edistyksen keino , vaan ” kehityksen ” lopullinen päämäärä , inhimillisen elämän rikkaus kaikissa muodoissaan ja kokonaisuudessaan.
Yhteiskunnallinen rauha on inhimillisen kehityksen ehto . Se puolestaan edellyttää , että erilaisia kulttuurimuotoja ei pidetä vieraina , halveksittavina tai vastenmielisinä , vaan ymmärretään , että niistä saa arvokasta oppia ja tietoa yhdessä elämisen eri vaihtoehdoista.
Keskeisimpiä sosiaalipoliittisia haasteita EU:n alueella ovat työttömyys ja köyhyys . Ongelmat ovat niin laajamittaisia , että ihmisten kannalta on ennen kaikkea EU:n uskottavuudesta . Tämä on EU:n perussopimuksen uudistamisessa otettava Unionin toimivallan piikkiin uusina asioina. Ennen kaikkea työ-ja muussa elämässä , sekä syrjinnän kieltäminen ( artikla 10 ja 13 ) sekä köyhyyden vastaiset toimet ,erityisesti ( artikla 137 ) .
Kansallisen tason toimintaa Euroopan sosiaalisen järjestelmän kehittämisessä ei tule vähätellä , sillä Eurooppa – taso on sen tukena monissa asioissa.
Tarvitsemme paljon positiivista toimintaa , että edistymme , käykäämme täysin innoin tehtäviimme , älkäämme pettymyksiemmekään antako estää niitä niin, että elämämme ja toimemme olisi turhaa , olkaamme sitä urhoollisempia , kestävämpiä , mitä suuremmat vastukset ovat . ” Suomi on rikas maa ”.
Missähän maailmassa Ismo elää? No, ei minun sitä tarvitse tietää..!
Kun kaupasta 80-85 % suuntautuu muualle kuin Venäjälle, en ymmärrä noita painotuksia.
Markkinamme ovat lännessä ja sinne mekin kuulumme.
Jos yrittäjästä ja sijoittajasta tehdään rikollinen, antavat paremmat ajat odottaa itseään. Ne menevät
mieluummin muualle, vaikkapa Viroon tai Ruotsiin..
Särkiö: “Tämä on yksi syy siihen, että kirkon virallinen käsitys avioliitosta on miehen ja naisen elinikäiseen sitoutumiseen perustuva avioliitto.”
No olisi nyt Särkiö vaan sanonut suoraan, että Suomen lama on homojen vika.
Minun nähdekseni Suomen ongelmat johtuvat siitä, että suuri joukko ennen 1970-luvun puoliväliä syntyneistä on apaattisia ruikuttajia, joiden mantra tuntuu olevan se, että pidetään kaikki asiat niin kuin aina ennenkin vaikka maailma ympärillä muuttuu.
Jusu Vihervaara :”pidetään kaikki asiat niin kuin aina ennenkin vaikka maailma ympärillä muuttuu.”
Maailma voi muuttua, mutta kenttäpiispa on yksi heistä, jotka tässä muuttuvassa maailmassa ohjaavat meitä, jotka olemme ”pilgrims of time” Hänen luokseen ”who does not chance, whose love can lead us through the darkest night, to life and joy in everlasting light.”
Tuula, ymmärsin että kenttäpiispan puhe etupäässä Suomen taloudellista nousua.
Ja vaikka näin ei olisikaan, minun kommenttini heistä, jotka eivät huomaa maailman muutosta, koski isänmaamme taloudellista vaurautta, jonka koen olevan pohjana myös perheiden hyvinvoinnille sekä perheiden oman varallisuuden että yhteiskunnan tukiverkkoon käytössä olevien resurssien kautta.
Hullu se on, joka toimivaa konetta ryhtyy korjaamaan!