Poliittinen keskustelu avioliitosta ei ole luonteeltaan arvoneutraalia, koska yhteisten asioiden hoito pohjautuu syvästi arvoihin. Kirkot ovat ensisijaisesti uskon yhteisöjä, eivät moraaliyhteisöjä, vaikka kristillisellä uskolla on seurauksensa myös elämäntapaa ajatellen – 10 käskyä ei sattumalta ollut pitkään keskeisessä roolissa myös yleisessä lainkäytössä. On paikallaan pohtia siis asiaa myös kirkollisesta näkökulmasta. Ohessa muutama näkökulma laajemmasta keskustelusta kumppanikirkoista.
Suomessa järjestettiin marraskuussa 2011 konsultaatio avioliiton ymmärtämisestä ja keskustelutilanteesta anglikaanis-luterilaisen Porvoon kirkkoyhteisön kirkoissa. Tarpeen konsultaation järjestämiseen aiheutti ennen muuta Englannin kirkon ja Ruotsin kirkon välinen jännite Ruotsin kirkon hyväksyttyä samaa sukupuolta olevien avioliiton (Same-sex marriage). Samanaikaisesti sekä Anglikaaninen kommuunio että Luterilainen maailmanliitto natisivat liitoksistaan samojen kysymysten äärellä.
Konsultaation pääesitelmän piti ruotsalainen professori Carl Henrik Bråkenhjelm ja häntä kommentoi opponoiden professori Oliver O’Donovan anglikaanien puolelta. Bråkenhjelm alusti kysymyksestä, onko samaa sukupuolta olevien avioliitto teologisesti oikeutettavissa. Hän puolusti Ruotsin kirkon tekemän ratkaisun oikeutusta nostamalla esiin minä-sinä-suhteen primaarisuuden minä-me -suhteeseen nähden sekä yleisen lähimmäisenrakkauden periaatteen. Bråkenhjelm vetosi perusteluissaan lähinnä ruotsalaisiin teologeihin ja filosofeihin sekä kritisoi saksalaisen 1930-luvun luterilaisuuden tulkintaa luomisjärjestyksistä mm. reformoituun teologiin Karl Barthiin viitaten.
Kommenttialustuksen pitänyt Glasgow’n yliopiston professori Oliver O’Donovan sekä muut anglikaaniset kommentaattorit kritisoivat vastakkainasettelua minä-sinä ja minä-me-suhteen välillä sekä myös luomisen teologian hämärtymistä tässä filosofis-teologisessa konseptiossa. Esiin nousi myös kysymys siitä, että rakkaus ymmärretään tässä avoimen konseption kautta, joka antaa tilaa monenlaisille tulkinnoille. Päädytään abstraktiin teologiaan, joka irtoaa esimerkiksi Raamatun konkreettisesta materiaalista. Johtopäätöksissään O’Donovan kritisoi erityisesti avioliiton uudelleen määrittelyn seurauksia luomisen teologian näkökulmasta. Hän summasi kommenttinsa kärjen: ”…jos kuvitellaan, että on valta määritellä todellisuuden rakennetta uudelleen, se indikoisi, että ihmisluonnon annetulle luonteelle maailmassa ei anneta mitään kontrolloivaa roolia. Se nostaa vääjäämättä esiin kysymyksen, olisiko vetoaminen uskontunnustuksen ensimmäiseen artiklaan mitään muuta kuin nostalginen tapa, joka kätkee alleen uskon sisällön häviämisen. Pelkään, että on ilmeistä, että jos vaikean kysymyksen samaa sukupuolta olevien suhteiden pastoraalisesta käsittelystä annetaan siirtyä jakautumiseen opeissa avioliitosta ja luomisesta, ekumeeniset seuraukset eivät olisi enää kontrolloitavissa. Todella, koko maailmanlaajan kristillisen kirkon muoto, sellaisena kuin sen olemme vastaanottaneet, voisi tuskin jatkaa elämäänsä.”
Kokous lisäsi keskinäistä ymmärrystä kirkkomme erilaisista tilanteista sekä virallisesta opetuksesta. Kirkkojen kesken jännitteitä aiheuttava kysymys samaa sukupuolta olevien avioliitosta jäi ratkaisemattomaksi. Jännitteiden käsittelyssä viitattiin alkuvuodesta 2011 pidettyyn konsultaatioon konfliktien käsittelystä kirkoissa: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/215E302C60D9F6FAC225773000452F61/$FILE/Responding%20to%20Conflict%202011.pdf
Ruotsin keskustelu lienee meillä jo varsin tuttua, mutta etenkin Britannian kirkollinen keskustelu lienee jäänyt vähemmälle huomiolle, joten nostan tässä esiin siitä muutamia olennaisia seikkoja. Englannissahan muuttui viime vuonna valtiollinen avioliittolainsäädäntö, mutta kirkko ei ole muuttanut kantaansa. Keskustelu asiasta kuitenkin jatkuu – anglikaaniseen tapaan Raamatun, järjen ja tradition pohjalta. Kirkko preppasi parlamentaarikkoja kirkon näkemyksestä keskustelun eri vaiheissa. Lain toisen luennan yhteydessä julkaistiin evästyspaperi, jossa todettiin: ”Englannin kirkko ei voi tukea lakia, koska se on huolissaan sen epävarmoista ja ennalta arvaamattomista seurauksista laajemmalle yhteiskunnalle ja yhteiselle hyvälle, kun avioliitto määritellään sukupuoli-neutraalein termein.” Kirkko antoi tukensa homoseksuaalien tasavertaisuuden tukemiselle ja piti rekisteröityjä parisuhteita tärkeänä askeleena tässä suhteessa. Kirkko piti kuitenkin epäviisaana ajaa heidän oikeuksiaan erilaisten suhteiden samankaltaisuuden periaatteen pohjalta. Kirkko totesi, että sen vastustus lakia kohtaan ei nouse ”…homofobiasta, vaan syvästä huolesta perinteisen avioliittokäsityksen arvosta yhteiselle hyvälle, kunnioituksesta kirkon oppia ja käytäntöä kohtaan ja aidosta huolesta sellaisen yhdenvertaisuusagendan edistämisestä, joka ei ole kapeasti rajattu soveltamaan samankaltaisuuden periaatetta joka tilanteessa.” Lisäksi argumentoinnissa viitatiin erityisesti seuraaviin näkökohtiin:
1) Englannin kirkko pitäytyy opillisesti, Kristuksen opetuksen mukaisesti, siihen, että avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto.
2) Vaikka avioliitossa ei olisikaan lapsia (iän, biologian tai valinnan vuoksi), avioliitto instituutiona on kuitenkin suuntautunut kohti lisääntymistä. Miehen ja naisen erilaisuus on osa sitä, mikä antaa avioliitolle ainutlaatuisen sosiaalisen merkityksen.
3) Laki pohjautuu näkemykseen heteroseksuaalisten ja homoseksuaalisten suhteiden sosiaalisesta identtisyydestä. Kuitenkin ei myöskään sukupuolten välistä tasa-arvoa tai vammautuneiden tasa-arvoa ajeta pelkästään kieltämällä erilaisuus. Tasa-arvoisuus ei välttämättä merkitse samanlaisuutta.
4) Englannin kirkko yhteisönä, jonka laki on osa maan lakia, tarvitsee erityistä lainsäädäntöä, jotta sen itsemääräämisoikeus säilyy samalla tasolla kuin muut kirkot ja uskonnolliset ryhmät.
5) Meillä on jatkuvana huolena, että ehdotettu laki ei tarjoa riittävää suojaa kristittyjen uskonnolliselle vapaudelle ilmaista näkemys, että avioliitto voi olla vain miehen ja naisen välinen liitto.
6) Laki olettaa, että avioliiton ”tasa-arvoisuutta” ajatellen sukupuoli on merkityksetön. Tämä logiikka rikkoutuu kuitenkin Englannin olosuhteissa jo siinä, että avioliiton ”jääminen täyttymättä” ja ”aviorikos” jäävät voimaan perusteina päättää eri sukupuolta olevien puolisoiden liitto.
7) Englannin kirkon kouluissa opetetaan uuden lain mukaista käsitystä avioliitosta, mutta jää epäselväksi, miten ne voivat tuoda opetuksessa esiin asiaan liittyvää uskonnollista eetosta.
Keskustelu siis jatkuu. ”Emmauksen tien” metodia noudattaen myös Luterilainen maailmanliitto jatkaa kulkuaan rukoillen ja toivoen Kristuksen näyttävän tien eteenpäin myös tässä kysymyksessä.
”3) Laki pohjautuu näkemykseen heteroseksuaalisten ja homoseksuaalisten suhteiden sosiaalisesta identtisyydestä. Kuitenkin ei myöskään sukupuolten välistä tasa-arvoa tai vammautuneiden tasa-arvoa ajeta pelkästään kieltämällä erilaisuus. Tasa-arvoisuus ei välttämättä merkitse samanlaisuutta.”
Tärkeä seikka, jonka olen itsekkin usein nostanut esiin. Ihmiset voivat olla tasa-arvoisia olematta samanlaisia.
Lakien tulee kohdella erilaisia ihmisiä tasa-arvoisesti, mutta tämä ei saa merkitä samanlaisuuden päälle liimaamista asioihin, joissa on tunnistettavia eroja. Tämä ei päde ainoastaan uskontoon ja uskonnonharjoittamiseen, vaan erilaisuuden samanarvoisuus tulee hyväksyä myös ns. ”porvarillisessa arjessa”. Asioiden pakkosamankaltaistamiseen ei pidä mennä.
Jos avioliitolakia muutetaan, niin jatkossa meillä on sekä ”miehen ja naisen välisiä avioliittoja” että ”avioliittoja, joiden osapuolet ovat samaa sukupuolta”. On sitten tilannensidonnaista, pidetäänkö niitä samankaltaisina vaiko ei-samankaltaisina. Lailla samankaltaisuuteen ei pidä pakottaa.
Höh. MInä en voi mennä puolisoni kanssa uimahalllissa samaan saunaan. Jotkut voivat jatkossa mennä. Eikö se ole tasa-arvokysymys? Minua ja puolisoani kohdellaan eri tavalla sukupuoltemme perusteella.
Miten niin jatkossa? Voivathan nytkin.
Markku tarkoittaa varmaan, että uudessa lainsäädännössä nosita kahdesta saunaan menevästä puolisosta tulee aviopuolisoita, jolloin syntyy tilanne, jossa jotkut avioparit voivat mennä yhdessä uimahallin saunaan ja toiset eivät.
Ongelma ratkeaa, kun rakennetaan sukupuolineutraaleja uimahallisaunoja.
Leikattakoon kaikilta tissit ja munat pois, niin saavutetaan todellinen sukupuolineutraali maailma. Lapset tehdään koeputkissa.
Sitten on kaikki hyvin?
Ei kaikilta.
”Niin hän sanoi heille: ei tätä sanaa kaikki käsitä, vaan ne, joille se annettu on. Sillä muutamat ovat kuohitut, jotka äitinsä kohdusta niin syntyneet ovat: ja ovat kuohitut, jotka ihmisiltä kuohitut ovat: ja ovat kuohitut, jotka taivaan valtakunnan tähden itse kuohinneet ovat. Joka sen taitaa käsittää, se käsittäköön.”